Lue keskustelun säännöt.
Lasten lihavuusleikkaukset
15.08.2025 |
Kuulin eilen uutisista jotain aivan järkyttävää - alaikäisille lapsille aletaan Suomessa tehdä vatsanpienennysleikkauksia! Siis mitä v***a? Ensin syödään sipsejä, karkkia ja pikaruokaa pienestä asti (vanhemmat haloo!), ei liikuta ja sitten veronmaksajien piikkiin kirurgiseen toimenpiteeseen, koska itse on vetänyt elämänsä viemäristä alas. Miksi minun pitäisi maksaa läskilasten leikkauksista kun olen itse hoitanut omat lapseni harrastuksiin ja maksanut siitä, että he ovat terveitä ja normaalipainoisia?
Kommentit (72)
En tiedä, paljonko ihmisten kotielämään voi ulkopuolelta puuttua, mutta kyllä vanhemmilla on vastuu siitä, mitä kotona syödään. Ei lapsi voi syödä jotain omia ruokiaan, kun niitä ei kaapissa ole. Paljon enemmän pitäisi valistusta ruuasta lisätä aikuisille vaikka kuinka loukkaannuttaisiin ja haluttaisiin olla kehopositiivisia. Mitä tolkkua on alkaa leikkelemään lapsia. Sitäpaitsi pienennetyn vatsalaukun saa venymään entisiin mittoihin, jos palaa vanhoihin ruokailutottumuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olen herkillä tämän asian suhteen mutta on kauheaa katsottavaa vaikka rannalla kun ei edes veteen päästä ennen kuin vanhempi, yleensä äiti, on tunkemassa lapselle "välipalaa". Samassa perheessä jos on monta lasta niin pienimmät ovat vielä "normaaleja" ja isommat alkavat muistuttaa äitiä. Geeneissä voi joillakin olla jotain mutta kyllä ne kilot kerätään jatkuvalla napostelulla. Ahdistaa kun koko ajan pitää olla syömässä, ota nyt tämä ja tämä niin jaksat seuraavaan ruokaan :(
Ehkä tuo asis herkistää sinua liikaakin henkilökohtaisista syistä. Ihan kokonaan lapsia myöskään ei voi vastuuttaa aterioistaan. Mä tuputan väkisin aamiaista joka aamu, etteivät muksut häröilisi koulussa ennen lounasta. Normaalipainoisia ollaan, ja lapset urheilevat.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, paljonko ihmisten kotielämään voi ulkopuolelta puuttua, mutta kyllä vanhemmilla on vastuu siitä, mitä kotona syödään. Ei lapsi voi syödä jotain omia ruokiaan, kun niitä ei kaapissa ole. Paljon enemmän pitäisi valistusta ruuasta lisätä aikuisille vaikka kuinka loukkaannuttaisiin ja haluttaisiin olla kehopositiivisia. Mitä tolkkua on alkaa leikkelemään lapsia. Sitäpaitsi pienennetyn vatsalaukun saa venymään entisiin mittoihin, jos palaa vanhoihin ruokailutottumuksiin.
Yleensä se leikattu teini muuttaa vuoden tai parin päästä pois lapsuudenkodistaan ja tekee ihan omat ruokansa oman kattonsa alla. Nuorena aikuisena ja etenkin opiskelijana voi hyvässsä lykyssä tutustua uusiin ihmisiin ja elää heidän kanssaan tyystin toisenlaista elämää kuin lapsuudenperheessä on tehty. Kuvittelepa itse, kumman on helpompaa oppia uusia ruokalajeja ja elintapoja: nuoren opiskelijan vaiko keski-ikäisen vanhemman, joka on urautunut ja vakuuttunut oman elämäntapansa ylivoimaisuudesta? Kyllä nuoruus saa ykeensä ihmisen kokeilemaan rohkeammin uusia asioita ja tapoja elää toisin kuin omassa lapsuudenkodissaan.
No eihän alkoholi kuulukkaan monen elämään ja hyvä vain että ei kuulu, mutta tosi monet lihavat tai laihat kokeilee teininä tai nuorena aikuisena alkoholia. Hiilihapolliset juomatkin on pannassa sitten loppu elämän.
Koitan itse ainakin miettiä perus teinien kannalta tätä leikkausta, kun monille aikuisillekin se on kuulemma vaikeeta elää ilman alkoholia, tupakkaa ja virvoitusjuomia.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että jo neuvolassa ja nyt koulussa terveydenhoitajia harmittaa kun omat lapset ovat miinusköyrällä painossa ja hoikkia olleet aina ja minä sairaalloisen lihava. Syömme terveellisesti ja sitäkin ihmetellään joka kerta.
Olen ollut tarkka yhdestä asiasta vaikka herkkujakin syödään. En koskaan palkinnot lasta, edes vauvana, maidolla kun itki tai nyt kun lapsia harmittaa. En käytä ruokaa ikinä lohdutuksena tai palkkiona. En vaadi syömään loppuun vaan sanon että on hyvä kun tiedät kun olet kylläinen. Tämä on ero omaan lapsuuteen. Minä palkitsin itseni herkuilla kun olin masentunut. Tunteista ei puhuttu koskaan,,äiti hyvitteli ja lohdutti herkuilla.
Ei terveydenhoitajia varmastikaan harmita, että lapsesi ovat hoikkia. Mutta se miinuskäyrä - aivan kuten plussakäyräkin - voi kertoa monista asioista. Minusta kuulostaa melkein julmalta, että ajattelet maidon antamisen vauvalle olevan palkitsemista. Itse olen imettänyt kaikkiin harmeihin, ja myös neuvolan terveydenhoitaja kannusti imettämään esimerkiksi rokotuksen jälkeen. Normaalipainoinen äiti, normaalipainoiset lapset, isoin jo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että jo neuvolassa ja nyt koulussa terveydenhoitajia harmittaa kun omat lapset ovat miinusköyrällä painossa ja hoikkia olleet aina ja minä sairaalloisen lihava. Syömme terveellisesti ja sitäkin ihmetellään joka kerta.
Olen ollut tarkka yhdestä asiasta vaikka herkkujakin syödään. En koskaan palkinnot lasta, edes vauvana, maidolla kun itki tai nyt kun lapsia harmittaa. En käytä ruokaa ikinä lohdutuksena tai palkkiona. En vaadi syömään loppuun vaan sanon että on hyvä kun tiedät kun olet kylläinen. Tämä on ero omaan lapsuuteen. Minä palkitsin itseni herkuilla kun olin masentunut. Tunteista ei puhuttu koskaan,,äiti hyvitteli ja lohdutti herkuilla.
Ei terveydenhoitajia varmastikaan harmita, että lapsesi ovat hoikkia. Mutta se miinuskäyrä - aivan kuten plussakäyräkin - voi kertoa monista asioista. Minusta kuulostaa melkein julmalta, että ajattelet mai
Hah, jostain piti päästä sinunkin nälvimään. Tätä tarkoitin sairaalloisen ylipainoinen äiti ja hoikat lapset ärsyttävät.
Sain kiitosta aina miten hoidin vauvan, juuri etten lohduttanut maidolla. Oli säännölliset ruoka ajat. Sama nykyäänkin terveydenhoitaja juuri sanoi että on hienoa kun lapset ovat kasvaneet koko ajan omalla käyrällään pituus yläkäyrällä ja paino- 1 ollut koko ajan.
Lapseni syövät paremmin ja teveelkisimmin kuin minä ikinä, lapsuudeenkodissa syötiin lähinnä makkarakastiketta. Lapseni syövät myös herkkuja päivittäin kohtuudella
T: äiti bmi yli 35 ja hoikat lapset
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että omat lapset eivät syö herkkujaan heti, osaavat rajata kun ovat syöneet tarpeeksi. Säästävät herkkujaan kaapissa. Minä en osaa vieläkään säästää herkkuja 45 vuotiaana syön vaikka olisi huono olo.
Tämäkin on taas perheestä ja kulttuurista kiinni. Itse ajattelisin, että herkut syödään lähtökohtaisesti yhdessä saman pöydän ääressä, kuten Euroopan sivistysmaissa on tapana. Sitten jos halutaan omia karkkipusseja, niin hampaiden kannalta on parasta, että ne ovat sen verran pieniä, että ne tulee syötyä kerralla. Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä isompi pussi, sitä enemmän siitä kerralla syödään. Eli itse en osaa ajatella minään ihannetilanteena, että lapset jemmaavat namisäkkejään kaappiin, vaikka se tietysti on parempi kuin överien vetäminen. Auttaisiko teilläkin, että määrät olisivat niin pieniä, ettei niistä saisi huonoa oloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunsin erään äidin, jolla BMI yli 35, ja jolla oli hoikka lapsi. Heillä oli aina keittiön pöydällä karkkikulho ja äiti aina ylpeili, miten lapsi saisi syödä karkkia joka päivä, mutta ei halua, koska ruokasuhde oli kunnossa. Pikkuisen hän taisi piikitelläkin meitä, kun meidän lapsemme saivat karkkia kotona vain kerran viikossa, ja vierailuilla kävivät aika innokkaasti karkkikulhon kimppuun.
No nyt tämän äidin lapsi on murrosikäinen, ja alkaapa olla painonsa puolesta samasta puusta veistetty kuin äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lääkitsee aina ongelmia pureutumatta ollenkaan juurisyihin tai niihin ongelmien syntyyn. Ei voi kun ihmetellä.
Kyse on lääketieteellisestä ongelmasta. Ei lastensuojelun tai minkään muunkaan instanssin ongelmasta. Lihavuusleikkaukseen päätyvät ovat useimmiten teinejä, jotka ovat jo pienestä pitäen käyneet ravitsemusterapeutilla ja lastenlääkärillä painonsa vuoksi. Lapsi alkaa käydä ravitsemusterapeutilla yksin 13-vuotiaana, jolloin myös kaveripiirin vaikutus elintapoihin on merkittävä.Lihavuusleikkaukseen päätyvät he, jotka pystyvät noudattamaan ravitsemusterapeutin ohjeistusta monta vuotta ja useimmiten on kyse 16-17 vuotiaista teineistä, joilla on jo vuosien kokemus painonhallinnasta eikä mikään muu konservatiivinen keino ole antanut riittävästi tuloksia. He ovat, aivan kuten aikuisetkin, ennen leikkausta vielä kuukauden VLCD-jaksolla, jolla pitää
Kyse on elintavoista ja prosessoidusta ruoasta. 30 vuotta sitten ei tällaisia ongelmia ollut. Ruoka oli terveellistä, aika vietettiin ulkona urheilemassa ja leikkimässä, nyt 1-vuotiasta ei voi työntää kärryssä ilman, että sillä on tabletti kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös täysimetyksen ideana nimenomaan ole, että vauva tilaa maitoa kulutuksensa mukaan, ja tällöin hänen täytyy päästä rinnalle aina halutessaan. Ei se ole ruoalla palkitsemista, vaan nisäkkään lajityypillistä käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että omat lapset eivät syö herkkujaan heti, osaavat rajata kun ovat syöneet tarpeeksi. Säästävät herkkujaan kaapissa. Minä en osaa vieläkään säästää herkkuja 45 vuotiaana syön vaikka olisi huono olo.
Tämäkin on taas perheestä ja kulttuurista kiinni. Itse ajattelisin, että herkut syödään lähtökohtaisesti yhdessä saman pöydän ääressä, kuten Euroopan sivistysmaissa on tapana. Sitten jos halutaan omia karkkipusseja, niin hampaiden kannalta on parasta, että ne ovat sen verran pieniä, että ne tulee syötyä kerralla. Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä isompi pussi, sitä enemmän siitä kerralla syödään. Eli itse en osaa ajatella minään ihannetilanteena, että lapset jemmaavat namisäkkejään kaappiin, vaikka se tietysti on parempi kuin överien vetäminen. Auttaisiko teilläkin, että määrät olisivat niin pieniä, ettei niistä saisi h
Minä taas olen asunut Espanjassa 12 vuotta ja oppinut sieltä monet ruokailutavat ( asuin 18 v lähtien siellä). Siellä aikuiset eivät syö karkkia lainkaan. Meillä lapsilla on pienet karkkipussit joita eivät jaksa syödä kokonaan eivät piilota vaan laittavat pois pöydältä laatikkoon jos eivät jaksa syödä kokonaan esim irtokarkkipussi 100 g kestää lapsilla monta viikkoa välillä, ottavat muutaman karkin jälkiruuaksi.
Jälkiruuat syödään yhdessä pöydässä ja juhlaherkut.
Yhdessä syömme aina enkä lohduta ruualla.
Luulen että tiedän enemmän eurooppalaisista ryokatavoista kuin sinä, asuin espanjalaisen perheeni luona sen 12 v ja abuela minut osittain kasvatti.
Työnnä sinä se jättikarkkipussi lapsillesi ja oma itsellesi mun lapset ei halua jättipusseja vaikka saavat aina valita mitä vaan herkkuja itse kaupasta.
T: äiti bmi yli 30 ja hoikat lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös täysimetyksen ideana nimenomaan ole, että vauva tilaa maitoa kulutuksensa mukaan, ja tällöin hänen täytyy päästä rinnalle aina halutessaan. Ei se ole ruoalla palkitsemista, vaan nisäkkään lajityypillistä käyttäytymistä.
Vauva itkee myös muista syistä kuin nälästä....äiti kyllä oppii tuntemaan eri itkut ja mistä mikäkin johtuu. Ei ole tarkoitus työntää rintaa suuhun jos lapsi itkee märkää vaippaa...
Lihavuusleikkaus lyhentää elinikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tunsin erään äidin, jolla BMI yli 35, ja jolla oli hoikka lapsi. Heillä oli aina keittiön pöydällä karkkikulho ja äiti aina ylpeili, miten lapsi saisi syödä karkkia joka päivä, mutta ei halua, koska ruokasuhde oli kunnossa. Pikkuisen hän taisi piikitelläkin meitä, kun meidän lapsemme saivat karkkia kotona vain kerran viikossa, ja vierailuilla kävivät aika innokkaasti karkkikulhon kimppuun.
No nyt tämän äidin lapsi on murrosikäinen, ja alkaapa olla painonsa puolesta samasta puusta veistetty kuin äitinsä.
Sun mielipide ja tapa kuvaa suomalaisten vääristynyttä suhdetta ruokaan ja herkkuhin hyvin. Luepa uusia suosituksia miten herkut tulisi syödä ja miten kasvattaa. Juuri toi karkkipäivä on se väärä tapa myös aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös täysimetyksen ideana nimenomaan ole, että vauva tilaa maitoa kulutuksensa mukaan, ja tällöin hänen täytyy päästä rinnalle aina halutessaan. Ei se ole ruoalla palkitsemista, vaan nisäkkään lajityypillistä käyttäytymistä.
Vauva itkee myös muista syistä kuin nälästä....äiti kyllä oppii tuntemaan eri itkut ja mistä mikäkin johtuu. Ei ole tarkoitus työntää rintaa suuhun jos lapsi itkee märkää vaippaa...
Ei vauva edes ota rintaa suuhunsa silloin, kun häntä vaivaa märkä vaippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös täysimetyksen ideana nimenomaan ole, että vauva tilaa maitoa kulutuksensa mukaan, ja tällöin hänen täytyy päästä rinnalle aina halutessaan. Ei se ole ruoalla palkitsemista, vaan nisäkkään lajityypillistä käyttäytymistä.
Vauva itkee myös muista syistä kuin nälästä....äiti kyllä oppii tuntemaan eri itkut ja mistä mikäkin johtuu. Ei ole tarkoitus työntää rintaa suuhun jos lapsi itkee märkää vaippaa...
Ei vauva edes ota rintaa suuhunsa silloin, kun häntä vaivaa märkä vaippa.
Kyllä ottaa lohdutukseksi jos vaippaa ei heti vaihdeta. Samoin voi olla liian kylmä, kuuma, huono asento tai pelästyminen tms. Näitä äitejä on jotka kommentoivat heti " tissi suuhun vaan"vaikka vauvalla olisi esim liian paljon vaatetta päällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunsin erään äidin, jolla BMI yli 35, ja jolla oli hoikka lapsi. Heillä oli aina keittiön pöydällä karkkikulho ja äiti aina ylpeili, miten lapsi saisi syödä karkkia joka päivä, mutta ei halua, koska ruokasuhde oli kunnossa. Pikkuisen hän taisi piikitelläkin meitä, kun meidän lapsemme saivat karkkia kotona vain kerran viikossa, ja vierailuilla kävivät aika innokkaasti karkkikulhon kimppuun.
No nyt tämän äidin lapsi on murrosikäinen, ja alkaapa olla painonsa puolesta samasta puusta veistetty kuin äitinsä.
Sun mielipide ja tapa kuvaa suomalaisten vääristynyttä suhdetta ruokaan ja herkkuhin hyvin. Luepa uusia suosituksia miten herkut tulisi syödä ja miten kasvattaa. Juuri toi karkkipäivä on se väärä tapa myös aikuisille.
Voi voi. Sovitaan sitten niin, että meidän tapamme syödä karkkia kerran viikossa on väärä ja sairaalloisesti ylipainoisen perheen tapa syödä karkkia joka päivä on oikea. Mutta näin me nyt vain menemme tällä väärällä tavalla. Tai itse en välitä karkista ollenkaan, mikä lienee kaikkein pahin rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös täysimetyksen ideana nimenomaan ole, että vauva tilaa maitoa kulutuksensa mukaan, ja tällöin hänen täytyy päästä rinnalle aina halutessaan. Ei se ole ruoalla palkitsemista, vaan nisäkkään lajityypillistä käyttäytymistä.
Vauva itkee myös muista syistä kuin nälästä....äiti kyllä oppii tuntemaan eri itkut ja mistä mikäkin johtuu. Ei ole tarkoitus työntää rintaa suuhun jos lapsi itkee märkää vaippaa...
Ei vauva edes ota rintaa suuhunsa silloin, kun häntä vaivaa märkä vaippa.
Kyllä ottaa lohdutukseksi jos vaippaa ei heti vaihdeta. Samoin voi olla liian kylmä, kuuma, huono asento tai pelästyminen tms. Näitä äitejä on jotka kommentoivat heti " tissi suuhun vaan"vaikka vauvalla olisi esim liian paljon vaatetta pää
En nyt kyllä yhtään ymmärrä, miksi siihen pelästymiseen ei saisi antaa rintaa. Neuvolan terveydenhoitaja nimenomaan kannusti rauhoittamaan vauvan rokotuksen jälkeen imetyksellä. Yleisempää taitaa olla, että vauvalle annetaan liian vähän rintaa kuin että annettaisiin liikaa.
Tässäkin ketjussa sen taas huomaa. Joka päivä pitää saada herkkuja, se on nykyään se oikea tapa. Jos karkkien saantia rajoittaa karkkipäivään, traumatisoi lapsen.
Itse vartuin ysärillä. Tavalliseen arkeen kuului tavallinen ruoka. Normaalipainokin oli tavallista.
Ja jatkan vielä että omat lapset eivät syö herkkujaan heti, osaavat rajata kun ovat syöneet tarpeeksi. Säästävät herkkujaan kaapissa. Minä en osaa vieläkään säästää herkkuja 45 vuotiaana syön vaikka olisi huono olo.