jos ultrassa sanottu että 90% todennäköisyydellä poika,

Jos näyttää tytöltä, on parempi olla liikoja ennustelematta. Siihen suuntaan menee nimittäin helposti väärin.

vaikka kätilö sen 10% pelivaraa jättikin... :(

yksi poika meillä on jo, ja aina olen halunnut tytön...eikä enempää lapsia meille tule, joten taisi jäädä se tytär minulta saamatta :(



(ja tietenkään en poikaani vaihtaisi mihinkään, mutta silti olen surullinen, kun en saa omaa tyttöä)



käydään vielä 4D-ultrassa parin viikon päästä, mutta kyllä ne vehkeet ihan selvästi näkyi tuossa tavallisessakin ultrassa, ellei ollut taidokkaasti mutkalla oleva napanuora ;)



ap

olla poika, mutta pojissa yleensä ei erehdytä... :( mulla oli silleen että kävin ihan naistenklinikan sikiöntutkimusyksikön ultrassa jonka teki lääkäri ja hän sanoi vauvan olevan tyttö.. en millään uskonut ennen kuin näin :) paikkaansa siis tuo piti... olin vaan ihan varma et olis tullu toinen poika..

Ja tyttöhän sieltä tuli :-)

Kun eikös kivekset voi näyttää myös tytön sukuelimiltä tuossa vaiheessa?



Mä ymmärrän ap sun tuntemukset hyvin, mutta usko pois muutama viikko eteenpäin tästä niin et enään edes ajattele että olisipa kiva jos masussa olisi tyttö. Kun " tottuu" ajatukseen niin siitä pojasta siellä mahassa tulee niin rakas että se unohtuu se tunne että olis halunnut tytön.



Mulla itsellä siis poika ja odotan toista poikaa. Ja kun selvisi että tulee toinen poika niin ensi reaktio oli että olisin minäkin halunnut tyttären. Mutta nyt (olen viikolla 30) on niin onnellinen ja en malta odottaa että saan toisen pojan viikarin maailmaan! En osaa enään kuvitellakaan että masussa olisi tyttö tai että meille tulisi tyttö. Voihan se tietysti niin olla että ultraaja erehtyi mutta 4D ultrassa meille siis sanottiin että pippeli näkyy ja tavallisessa ultrassa sanottiin myös että poika on.

pojan.. ei tarvii uusii koko vaatekertaa kun voi käyttää esikoisen vanhoja... ja pojat varmasti leikkivät sitten kivasti yhdessä kun kuopus hieman kasvaa :)

Uskon kyllä,että tästäkin pojasta tulee yhtä ihana kuin esikoisestamme, mutta en yhdy alla olevan mielipiteeseen siltä osin, että kyllä nytkin koko ajan toivoisin, että minulla olisi myös tyttö, en siis haluaisi vaihtaa poikaani tyttöön, vaan että olisi molemmat, joten en usko että unohdan sitä tyttöhaavetta koskaan.

se, että minulle ylipäätänsä oli tulossa edes yksi poika, oli aika kova pala, vaikka tietenkin kun raskautta suunnittelimme ymmärsimme että sieltä tulee kumpi vaan, mutta en koskaan ollut kuvitellut tulevani pojan äidiksi, itsellä vai siskoja ja aina jos ajattelin millaista elämä on silloin kun minulla on lapsia, olivat ne tyttöjä. jotenkin myös se ajatus, että kun minä olen tyttö, miten minusta ovisi tulla ulos poika, tuntui oudolta ja väärältä ;)

nyt toista suunnitellessa toivoin tyttöä, mutta ajattelin myös siinä olevan etuja, jos tulisi kaksi poikaa, ja ajattelin, että en sen vuoksi olisi kuin hieman pettynyt sekunnin ajan, jos kuulisin seuraavankin olevan poika, mutta tuo taisi olla itsepetosta, kun ultrassa tuntui ihan sama järkytys ja pala kurkussa nyt, kuin kuullessani esikoisen sukupuolen.

(ja siis taas välihuomautus kaikille " on tärkeintä että lapsi on terve" kommentoijille, että se on itsestäänselvää, että tuo on tärkeintä, mutta tunteilleen ei mitään mahda)

viime raskaudessa meni oikeasti pari viikkoa masentuneena asian takia, kun surin samalla sen, että en ikinä saa tyttöä, kun en tietenkään voinut tietää saanko ollenkaan lisää lapsia. tämänkin vuoksi luulin jo käsitelleeni asian, mutta kun toivo tytöstä oli ehtinyt taas jo vähän nousta, olikin pettymys isompi kui osasin odottaa.

sainoinkin miehelle, että nyt kyllä yritetään vielä kolmas (jolloin lopputulos on tietenkin kolme poikaa... ;)) tai sitten vaihdan miestä! ;)

mutta mutta, kyllä se tästä, pitää sitten vaan ihastella kavereiden tyttöjä.

ap

Vierailija:

Kun eikös kivekset voi näyttää myös tytön sukuelimiltä tuossa vaiheessa?

Mä ymmärrän ap sun tuntemukset hyvin, mutta usko pois muutama viikko eteenpäin tästä niin et enään edes ajattele että olisipa kiva jos masussa olisi tyttö. Kun " tottuu" ajatukseen niin siitä pojasta siellä mahassa tulee niin rakas että se unohtuu se tunne että olis halunnut tytön.

Mulla itsellä siis poika ja odotan toista poikaa. Ja kun selvisi että tulee toinen poika niin ensi reaktio oli että olisin minäkin halunnut tyttären. Mutta nyt (olen viikolla 30) on niin onnellinen ja en malta odottaa että saan toisen pojan viikarin maailmaan! En osaa enään kuvitellakaan että masussa olisi tyttö tai että meille tulisi tyttö. Voihan se tietysti niin olla että ultraaja erehtyi mutta 4D ultrassa meille siis sanottiin että pippeli näkyy ja tavallisessa ultrassa sanottiin myös että poika on.

Vierailija:

pojan.. ei tarvii uusii koko vaatekertaa kun voi käyttää esikoisen vanhoja... ja pojat varmasti leikkivät sitten kivasti yhdessä kun kuopus hieman kasvaa :)

polkupyörätkin ovat tytöille mageampia... ;)

ap

Itse olin jo niskapoimu-utrassa varma, että poika on tämä toinen. Kysyin jo silloin utraajan mielipidettä... hänestäkin näytti pojalta. Rakenneultrassa varmentui asia entisestään. Silti epäilin ihan loppuun saakka... eihän noista koskaan tiedä. Puolivuotias poika löytyy kuitenkin nyt kotoa.



Kuulemani perusteella harvemmin ultraajat erehtyvät noissa poikaveikkauksissa. Esikoinen on tyttö ja hänestä lääkäri suostui arvoimaan sukupuolen vasta rv 36. Onnea teille tulevasta vauvasta olipa hän sitten poika taikka tyttö!

Meillä on suvussa tosi vähän poikia ja minä taasen aina olen pitänyt tuota poikien maailmaa tosi kiehtovana....(mulla on isoveli). Kun tulin raskaaksi, en hetkeäkään ajatellut, että voisin saada tytön, näin unia, kuinka juttelin pienen pojan kanssa ja kaikki vauvoista näkemäni unet olivat poikavauvoista. Sain pojan, mutta myöhemmin olen ajatellut, että mitä jos se olisi ollut tyttö, oikein vähän pelästyin ajatusta, sillä kyllähän lastaan pitää rakastaa ehdoitta ja olisin minä tietenkin tyttöäkin rakastanut, mutta tunsin jonkilaisen pienen syyllisyyden piston rinnassa. Miehen puolella on paljon poikia ja tiedän, että hän myös toivoi poikaa. On nämä niin kummallisia juttuja, eikä näille tuntemuksilleen kukaan mitään voi....

Lääkäri vielä oikein zoomasi, että näimme ihan itsekin ne värkit. Tytön kohdalta esitettiin noihin aikoihin veikkaus, että saattaa olla tyttö, varmistus tuli vasta myöhemmin. Joten uskoisin, että poikatieto varmistuu aikaisemmin.

Et ole ainoa.

toisaalta myös itselle tuli yksi ilta mieleen, että entä jos tämä nyt odottamani olisikin tyttö, olisinko siitä " liian" onnellinen ja jotenkin suosisin häntä iki-ikanan poikani kustannuksella? se oli kamala ajatus, koska mielestäni olisi kauheaa jos vanhemmat rakastaisivat toista lasta enemmän ja suosisivat yhtä toisen kustannuksella. eli on ehkä helpompaa olla tasavertainen samaa sukupuolta olevia lapsia kohtaan, tai näin ajattelisin.

mutta silti....

siskonikin on saanut kaksi poikaa, joten äitini lapsenpalset ovat vaan poikia ja kaikki muutkin molempien suvun uuden sukupolven edustajat poikia, joten kaikki muutkin toivoivat jo tyttöä. Äitini ensireaktio todennäköiseen poikaan olikin " no höh" ;)

mieheni sanoikin, että mene kertomaan tuo vauvapalstalle niin ajattelevat äitini olevan kamala hirviö ;)

ap

Vierailija:

Meillä on suvussa tosi vähän poikia ja minä taasen aina olen pitänyt tuota poikien maailmaa tosi kiehtovana....(mulla on isoveli). Kun tulin raskaaksi, en hetkeäkään ajatellut, että voisin saada tytön, näin unia, kuinka juttelin pienen pojan kanssa ja kaikki vauvoista näkemäni unet olivat poikavauvoista. Sain pojan, mutta myöhemmin olen ajatellut, että mitä jos se olisi ollut tyttö, oikein vähän pelästyin ajatusta, sillä kyllähän lastaan pitää rakastaa ehdoitta ja olisin minä tietenkin tyttöäkin rakastanut, mutta tunsin jonkilaisen pienen syyllisyyden piston rinnassa. Miehen puolella on paljon poikia ja tiedän, että hän myös toivoi poikaa. On nämä niin kummallisia juttuja, eikä näille tuntemuksilleen kukaan mitään voi....

eli turvonneet häpyhuulet ja roska? ;)

ap

mitä lie outoa vahingoniloa, että itseä ei harmita ihan niin paljon jos ei saa kaikkea mitä haluaa, jos löytyy muitakin ketkä eivät saa kaikkea mitä haluavat ;)

juu, ehkä se on enemmän sitä, että tulee olo, että on oikeutettua tuntea näin eikä ole sen vuoksi huono ihminen ja kamala äiti.

ap

Minulla siis jo yksi poika.



Ensin koitin kieltää tämän itseltänikin, tuntuu niin kurjalta ja alhaiselta tällaisia toiveita pitää yllä.



Tunteilleen ei kuitenkaan voi mitään. Vaikka vielä tunnen epävarmuutta, luotan luontoon ja uskon, että rakastan pientä tyttöäni kuin hullu puuroa, kun hän syntyy. Uskon näin käyvän ihan kaikille, jollei nyt ihan kieroutunut ja häiriintynyt ole.

mutta ei se olekaan se pointti tässä eikä se lohduta...

ja miten se tuntuukaan niin väärältä surra tällaista asiaa!

ap

Vierailija:

Minulla siis jo yksi poika.

Ensin koitin kieltää tämän itseltänikin, tuntuu niin kurjalta ja alhaiselta tällaisia toiveita pitää yllä.

Tunteilleen ei kuitenkaan voi mitään. Vaikka vielä tunnen epävarmuutta, luotan luontoon ja uskon, että rakastan pientä tyttöäni kuin hullu puuroa, kun hän syntyy. Uskon näin käyvän ihan kaikille, jollei nyt ihan kieroutunut ja häiriintynyt ole.

Ja täytyy myöntää, että hetken olin pettynyt... Mutta nopeasti se meni ohi ja loppu raskaudesta en olisi voinut edes kuvitella, että vauva olisi tyttö. Ja ihana toinen poika sieltä tosiaan tuli. Tyttö on edelleen haaveissa mutta myös poika on tervetullut; arpapeliähän se on kumpi sieltä tulee...



Mutta mitä tulee tuohon " kaikki vaatteet kiertää samaa sukupuolta olevalta toiselle" niin se ei välttämättä aina toimi niin. Meillä ei juurikaan vaatteet kierrä; pojat ovat ihan erilaiset ruumiinrakenteeltaan (erittäin hoikka - pullea) ja ulkonäöltään (tumma - vaalea). Ulkovaatteet kyllä yleensä kierrätetään mutta sisävaatteita tulee ostettua paljon molemmille lapsille. Tosin saan sitteen myydä niitä erittäin hyväkuntoisina eteenpäin, kun on vain ollut yksi käyttäjä.

olemme kyllä puhuneet, että kun meillä on kuitenkin vielä monta monituista hedelmällistä vuotta edessä, niin jos yllätys tulee niin emme varmaan voisi abortoida. mies on kyllä mitä todenäköisimmin menossa nipsittäväksi jokin (harkinta)aika tämän toisen lapsen syntymän jälkeen, jolloin yllärivauvan todennäköisyys pienenee huimasti...

ap

Mä olisin NIIIIN ylpeä. Voi että, olisit onnellinen.