Onko täällä entisiä vl:ia tai sellaisia jotka eivät ole aina olleet vl?
Mä olen koko ikäni ollut vl, ja nyt tuntuu että joudun katsomaan erästä pelottavaa totuutta silmiin: usko minussa on kuollut. Olen siis mätä hedelmä. Kuljen vl:ien joukossa, olen toiminnassa mukana, kukaan ei aavista että mitään olisi vialla. En uskalla puhua tästä kenellekään, kai siksi ettei totuus paljastuisi. Haluaisin edelleen uskoa mutta mitä jos vain ei usko? Olisi pelottava myöntää tämä ääneen, koska jos paljastuisi etten oikeasti ole uskovainen niin se etäännyttäisi minua ystävistäni, olisihan se suurin meitä yhdistävä asia nyt meitä erottava asia. En haluaisi lähteä vl-yhteisöstä.
Kommentit (12)
Sain parannuksen armon parikymppisenä, mieheni ei ole vl (siinä vaiheessa kun sain parannuksen armon olimme jo naimisissa) ja tietyllä tapaa ymmärrän sinun ajatuksiasi. Tiiviistä yhteisöstä irrottautuminen on vaikeaa.
Oletko eritellyt mielessäsi mihin et usko? Etkö usko ollenkaan Jeesuksen sovitustyöhön vai etkö usko niin kuin vl uskoo?
Noin 15 vuotta olen ollut entinen vl. Sen jälkeen, kun muut vl:t asian tajusivat, menetin kaikki ystäväni. Parhaimmat kaverit eivät enää tunteneet, kun vastaan kävelivät. Vähemmän tutut taas ihmeellisesti olivatkin ystävällisiä minut nähdessään. Toiset tuijottivat kuin jotain kummallista eläintä. Vieläkin näitä tuijottelijoita tulee vastaan silloin tällöin. Tämä oli kurjaa aluksi, mutta nyt se jo naurattaa. Olenhan joillekin jokin ihmeellinen nähtävyys. Kovaa " painostusta" takaisin oli aluksi. Perhe ja muut läheisimmät tuttavat puhuivat minulle uskonasioista ja yrittivät saada takaisin. Siitä en pitänyt, kun omasta mielestäni olen vieläkin uskovainen. Mikään ei muuttunut, vain se etten halunnut elää enää vl:nä. Koin kurjana sen painostavan yhteisön. Meidän paikkakunnalla oli paljon " parempia" uskovaisia, siis pitivät itseään sellaisina. He tarkkailivat toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Ei saanut elää ja uskoa vapaasti, vaikka uskoikin samalla lailla kuin hekin. Seurakunta oli hyvin porukoitunutta. Omassa porukassa piti pysyä, toisiin ei huolittu mukaan. En jaksanut enää tällaista kyttäämistä.
En voinut myöskään ymmärtää, miksi ei voida hyväksyä uskovaisiksi muita samoin uskovia, jotka eivät ole kuitenkaan vl:ä. Sellaisiakin löytyy. Juuri samoin uskovia. Jotkut jopa vielä tarkempia asioista kuin vl:t. Miksi he eivät voi olla uskovaisia? Tätä olen ihmetellyt, mutta vastausta en ole vieläkään saanut.
Vieläkin elän kuin vl:t. Mikään ei ole muuttunut elämässäni. Tai vain se etten käy enää rauhanyhdistyksellä seuroissa, vaan toisessa paikassa.
Tämä kaikki on totta, mitä kerroin, vaikka joku voikin väittää vastaan. Tällaisiakin seurakuntia löytyy, mutta en todellakaan väitä, että joka paikkakunnalla näin olisi.
En tiedä, mikä tilanteeni olisi nyt, jos olisinkin asunut jollakin toisella paikkakunnalla. Jossakin, missä ei olisi tällaista kyttäyssysteemiä ollut.
mamintyttö:
En voinut myöskään ymmärtää, miksi ei voida hyväksyä uskovaisiksi muita samoin uskovia, jotka eivät ole kuitenkaan vl:ä. Sellaisiakin löytyy. Juuri samoin uskovia. Jotkut jopa vielä tarkempia asioista kuin vl:t. Miksi he eivät voi olla uskovaisia? Tätä olen ihmetellyt, mutta vastausta en ole vieläkään saanut.
ollut.
Siksikö vl:t sitten pelastuvat, että ovat niin tarkkoja asioista?
meikämami:
mamintyttö:
En voinut myöskään ymmärtää, miksi ei voida hyväksyä uskovaisiksi muita samoin uskovia, jotka eivät ole kuitenkaan vl:ä. Sellaisiakin löytyy. Juuri samoin uskovia. Jotkut jopa vielä tarkempia asioista kuin vl:t. Miksi he eivät voi olla uskovaisia? Tätä olen ihmetellyt, mutta vastausta en ole vieläkään saanut.
ollut.Siksikö vl:t sitten pelastuvat, että ovat niin tarkkoja asioista?
Niin kuin sanoin, samoin uskovia. Tärkeintähän on se usko! Mutta huonosti kirjoitin jatkon. Kuten täälläkin palstalla on usein kirjoiteltu näistä ulkonaisista asioista, joista vl:t tunnistaa. Niitä asioita tarkoitin tässä lopussa. Löytyy siis samoin uskovia ihmisiä vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolelta, jotka kuitenkin ovat näissä ulkoisissa asioissa vielä tarkempia. Ajatuksena oli siis vain mainita, että löytyy siis muitakin samoin uskovia, miksi he eivät siis olisi uskovaisia myös? Ehkäpä tuo loppu olisi saanut jäädä pois vastauksesta. Väsymys painaa, joten ajatusten kirjoittaminenkaan ei luonnistu enää tarpeeksi selvästi. Sänky kutsuu:)
Ihan uteliaisuuttani kyselen, että mistä seurakunnasta puhut? Et tainnut mainita mistä seurakunnasta löysit tuon samanlaisen uskon kuin vl seurakunnassa? =)
Jäi vaivaamaan, kun lueskelin ketjua =)
Hyvin hataria muistikuvia on niiltä ajoilta. Identiteetiltäni en ole koskaan ollut vl.
Mielessäni on sama kysymys kuin jollain toisellakin: etkö usko enää ollenkaan vai etkö usko kuten vl:t?
Vanhempani ahdistuivat aikanaan kokiessaan kaupunkinsa vl-yhteisön liian kontrolloivana. Ainahan liikkeestä saa vapaassa maassa lähteä pois, mutta ei se helppoa ole. Täytyy olla aika itsevarma ja vahva lähteäkseen, jos viesti on " jää ja pelastu tai lähde ja joudu helvettiin" ! Eivät vanhempani kaikkia ystäviään kuitenkaan menettäneet. Onneksi jotkut pystyivät hyväksymään heidän ratkaisunsa ja silti säilyttämään hyvät välit. Varsinkin äitini koki myös säilyttävänsä uskonsa, vaikka liikkestä erosikin. Eihän ihmisen henkilökohtaista uskoa voi kukaan sitoa! Se pysyy jos on pysyäkseen.
Porukoitteni juttuja kuunneltuani voitte olla aika varmoja, etten ikimaailmassa halua liittyä mihinkään tiukkaan uskonnolliseen tai aatteelliseen yhteisöön. En silti todellakaan ole uskontokielteinen, ja minulla on joitakin syvästi uskovaisia (helluntailaisia) ystäviä. Itselleni sopii ihan tavallinen tapaluterilaisuus...
kun Ms. Starlightkin. Minun on jotenkin tosi vaikea hyväksyä tuota ajatusta, että " vain vl:ien tavalla ELÄVÄT pelastuvat" . Sitähän se itse asiassa tarkoittaa, vaikka vl:t käyttävätkin tässä yhteydessä sanaa " usko" . Sellainen romuttaa koko kristillisen uskon todellisen sisällön - sen, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Käytännössä se tarkoittaa: jos et mahdu siihen muottiin, mitä vl-seurakunta vaatii, niin tervemenoa helvettiin. Se, miten elämme, ei vaikuta millään tavalla pelastukseemme. Vain se, että turvaudumme Jeesukseen Kristukseen ja katsomme yksin Häntä ja hänen elämäänsä, on se mikä pelastaa.
Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vaikka tekstini saattaa kuulostaa siltä. Olen tästä aiheesta ennenkin keskustellut tällä palstalla, mutta aina se vain häiritsee minua. :)
että en edellisellä viestilläni halua sanoa, että kaikki vl:t uskoisivat väärin tai mitään sellaista. Kritisoin vain sitä yleistä asennetta vastaan, että " jos et usko eli elä kuten vl, et voi olla uskossa."
Uskon kuitenkin, että vaikka vl:t ovatkin (tai olisivatkin, kumpi nyt sitten on parempi sana) väärässä siinä, että vain heidän tavallaan elävät pelastuvat, niin ei se estä heitä pelastumasta. Koskapa pelastumisen perusta on Kristus. Jos ihminen (oli hän sitten vl tai kuka tahansa) perustaa uskonsa Jeesukseen, niin hän pelastuu vaikka olisi ymmärtänyt jonkin muun asian väärinkin. En siis todellakaan halunnut tuomita ketään enkä yleistää, mutta joka kerta tuo lause pistää silmiini/korviini pahasti.
Huoh, meniköhän tämä nyt ihan sekavaksi...
tuollaista että ahdistaisi olla tässä yhteisössä. Päinvastoin. Minusta tuntuu että jos lähtisin tästä, en saisi tilalle mitään, sen sijaan kovin paljon menettäisin.
Tuosta uskomisesta, tai siis siitä uskomattomuudesta, se näkyy niin että esim kun ajattelen erästä läheistä 10 v sitten kuollutta henkilöä että missä hän nyt on, niin ensimäisenä tulee vahva tunne että ei missään. Hän on kuollut ja kuopattu eikä hänestä enää paljoa taida olla jäljellä, korkeintaan jotain luita. En aina tiedä uskonko Jumalaan vai en. Välillä koko ajatus siitä ettei Jumalaa ole, tuntuu mahdottomalta ja välillä taas ajatus siitä, että Jumala on, tuntuu jopa hiukan naurettavalta...Silloin kun uskon Jumalaan, uskon koko pakettiin, siis Jeesuksen sovitustyöhän.
Tuota kysymystä että enkö usko ollenkaan vai enkö kuten vl:t uskovat, piti oikein jäädä miettimään. Kun vl:t uskovat Kristinuskon Jumalaan, Jeesuksen sovitustyöhön, oikein perinteisen luterilaisesti, niin miten ne muut sitten uskovat? No okei, tällä ilmeisesti tarkoitettiin näitä juttuja että uskooko onko oikeaa uskoa ja pelastusta muuallakin kuin vl:ien joukossa, ja jotain ehkäisyjuttuja? Joka tapauksessa, ei kai se kovin oleellinen asia ole, uskooko sitä oikeaa elävää uskoa löytyvän useammasta kuin yhdestä joukosta. Kun eihän meidän ihmisten tarvi valikoida niitä taivaaseen pääsijöitä.
Olen aina ollut vl mutta halusin vastata kuitenkin. Sehän on niin että halu uskoa riittää, kaikilla on joskus epäilyksiä. Mutta jos tunnet että et enää ole tai halua olla uskovainen silloin on parempi kertoa siitä, niin voit itse paremmin.
Paranuksen armon sain ollessani 2-kymppinen joten elämästäni olen ollut suurimman ajan epäuskoinen. Enpä tiedä mitä sanoisin... En kaipaa entisestä elämästäni paljoakaan, en mitään olennaista joka tekisi minut onnelliseksi. Tietty joskus olisi mukava jos hiukset olisivat vähän vaaleammat tai kasvot kauniimmat :) Eniten kaipaan ystäviäni. Tai ovathan he vieläkin ystäviäni ja usean kanssa olen paljon enemmän samalla aaltopituudella kuin uskovaisten ystävieni-olenhan elänyt heidänkanssaan paljon pidempään kuin uskovaisten. Onneksi olen saanut 3 hyvää uskovaista ystävää, mutta epäuskoiset ystäväni ovat edelleen minulle kovin tärkeitä ja heidän kanssaan vietän aikaani. En koe sitä vääräksi ja ystäväni hyväksyvät vakaumukseni täysin.
En osaa sanoa sinulle sen kummempaa ohjetta, mutta ole rehellinen itsellesi ja sitä kautta muille. Mikäli uskovaiset ystävät eivät ymmärrä ajatuksiasi tai hylkäävät sinut hädän hetkellä, niin eivät he ystäviä koskaan olleetkaan. Jokaisella tulee eteen vaikeita aikoja, jolloin joutuu miettimään uskoaan ja kyseenalaistamaan sen, mutta se ei mielestäni ole väärin-väärin on teeskennellä itselleen tai pyrkiä olemaan jotain mitä ei aidosti voi olla. Ohjeeksi voisi kai sanoa, että valitse joku ystäväsi ja kerro hänelle miltä susta tuntuu. Pyydä apua ja ole valmis sekä puhumaan että kuuntelemaan.