Lue keskustelun säännöt.
Pelkään välillä etten selviä traumasta. Teen paljon töitä eteeni mutta silti usein toivon kuolevani.
13.08.2025 |
Minusta on joskus todella vaikeaa tämä paranemistyö. Minä olen siis menettänyt molemmat vanhemmat alkoholille ja joutunut käytännössä olemaan heille jopa vanhempi, näyttämään oikean ja väärän, opastamaan, olemaan terapeutti ja tuki. Nyt kun heitä ei ole edes fyysisesti niin olen todella yksin. Olen vielä suhteellisen nuori mutta kuitenki siinä iässä, että pitäisi olla jo saavutettuna vaikka mitä. Heidän päihderiippuvuus aiheutti myös muita liitännäisongelmia, joiden vuoksi on tapahtunut vakavia asioita ja sen myötä olen myös oikeusprosessissa mukana.
Olen todella alussa vasta luomassa oikeasti omaa elämääni ja miettimässä kuka minä oikein olen. Tosi haastava nuoruus takana, jolloin myös käytin paljon päihteitä ja muutenkin annoin toisten kohdella itseäni huonosti. Paljon riippuvuuksia, syömishäiriöitä, pitkäaikaista masennusta, työriippuvuutta ja uupumusta, perfektionismia ja riittämättömyyttä, väkivaltaisia kumppaneita ja kaikella sellaista.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti ottanut vastuuni ja sitoutunut työskentelemään itseni kanssa. Elän yksin, käyn terapiassa, en käytä päihteitä ja elän tasapainoista elämää ulkoapäin.
Sisäisesti olen kuitenkin todella rikki, eksyksissä ja surullinen. En löydä suuntaani ja toivon edelleen, että kuolisin vain. Tämä yksinäisyys on jotain todella kipeän yksinäistä. Menetän herkästi elinvoimani ja minun on vaikea muodostaa ihmissuhteita.
Minun on välillä vaikea tietää miten selviän.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Yritin 15 vuotta rakentaa itseäni alusta asti uudestaan ja elämälle terveempää pohjaa, mutta eipä siitä hullua hurskaammaksi tullut, edelleen haluan kuolla. Nyt vain sitä odotellessa.
Millaisia keinoja kokeilit ja oletko saanut apua? 🧡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin 15 vuotta rakentaa itseäni alusta asti uudestaan ja elämälle terveempää pohjaa, mutta eipä siitä hullua hurskaammaksi tullut, edelleen haluan kuolla. Nyt vain sitä odotellessa.
Millaisia keinoja kokeilit ja oletko saanut apua? 🧡
Terapiaa kahdessa eri jaksossa ja loputtomasti omaa työtä. Olivat auttavinaan sillä hetkellä, mutta sitten sairastuin fyysisesti ja tajusin, että jäi elämä elämättä. Olisi pitänyt tuokin aika vain käyttää täysillä elämiseen niillä mahdollisuuksilla, mitä oli, eikä kuvitella voivansa rakentaa jotain parempaa ja terveempää olemattomista perustuksista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin 15 vuotta rakentaa itseäni alusta asti uudestaan ja elämälle terveempää pohjaa, mutta eipä siitä hullua hurskaammaksi tullut, edelleen haluan kuolla. Nyt vain sitä odotellessa.
Millaisia keinoja kokeilit ja oletko saanut apua? 🧡
Terapiaa kahdessa eri jaksossa ja loputtomasti omaa työtä. Olivat auttavinaan sillä hetkellä, mutta sitten sairastuin fyysisesti ja tajusin, että jäi elämä elämättä. Olisi pitänyt tuokin aika vain käyttää täysillä elämiseen niillä mahdollisuuksilla, mitä oli, eikä kuvitella voivansa rakentaa jotain parempaa ja terveempää olemattomista perustuksista lähtien.
Voi ei, kuulostaa kyllä oikeasti ikävältä.
Teit kovaa työtä itsesi eteen aiemmin, ei se kaikki mennyt varmasti hukkaan. Toivon, että pystyt jotain hyvää sieltä ammentamaan itsellesi.
Jos haluat, niin avaa hieman enemmän. Mielelläni kuulisin jos tahdot jatkaa. - ap
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut mukavan tasainen olo, jopa iloinen. On se aikuinen minussa enemmän läsnä jälleen.
Kuvittelin mielessä tänään kun kävelin puistossa, että kävelen käsi kädessä sisäisen lapseni, itseni kanssa ja puhuin mielessäni, että me mennään nyt yhdessä ja minä suojelen, pidän hyvää huolta ja voit luottaa minuun.
Tällaiset hetket ovat oikeasti todella ihania kun nuo tulee spontaanisti ja on sellainen sisäinen lämmin olo itseään kohtaan ja rakastaa.
Tiedän ettei ehkä kaikille avaudu tuollaiset mutta minulle nuo mielikuvaharjoitukset tuo lohtua. 🥰
Minusta muuten on ihan hyvät sanoitukset, illan biisissä "Jumala tai naapuri". Juuri sellaiset fiilikset itsellä oli vielä eilen ja muutenkin ollut tässä viime aikoina. Onneksi nyt taas paremmin ja jatkuu eteenpäin. - ap
Kiva kuulla että tänään on ollut hyviä tuntemuksia.
Itselläni tulee tuosta sisäinen lapsi -asiasta mieleen sellainen ajatus, että me joudumme tekemään nyt tunnetyön jota joku muu ei aikanaan tehnyt. Eli traumatisoitunut ihminen joutuu oikeastaan terapiaan kun se ihminen tai ne ihmiset jotka traumoja aiheutti, eivät käsitelleet omia ongelmiaan ja nyt me joudumme käsittelemään nekin.
Eli sinä.et lähde joihinkin verrattuna takamatkalta koska olisit jotenkin viallinen, vaan joudut tässä kohtaa ottamaan vastuun jonka joku muu jätti ottamatta. Ja se on tärkeämpää kuin se että edistäisit uraa tms, koska meillä tulee muuten pitkä pahoinvoinnin kierre.
Ja vaikka sanoin takamatkalta, en oikeasti ajattele niin koska me nähdään muista ihmisistä vain hyvin pinnallisia havaintoja, eikä voida tietää kaikkea siitä mitä heiltä on vaikka jäänyt käsittelemättä.
Esimerkiksi korkean toimintakyvyn masentunut saattaa ulkoapäin olla superihminen kunnes rysähtää kunnolla (ja tää ei nyt ole kritiikkiä masentuneita tai superihmisiä kohtaan, pointti on vaan että ei voida tietää kaikkea muista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut mukavan tasainen olo, jopa iloinen. On se aikuinen minussa enemmän läsnä jälleen.
Kuvittelin mielessä tänään kun kävelin puistossa, että kävelen käsi kädessä sisäisen lapseni, itseni kanssa ja puhuin mielessäni, että me mennään nyt yhdessä ja minä suojelen, pidän hyvää huolta ja voit luottaa minuun.
Tällaiset hetket ovat oikeasti todella ihania kun nuo tulee spontaanisti ja on sellainen sisäinen lämmin olo itseään kohtaan ja rakastaa.
Tiedän ettei ehkä kaikille avaudu tuollaiset mutta minulle nuo mielikuvaharjoitukset tuo lohtua. 🥰
Minusta muuten on ihan hyvät sanoitukset, illan biisissä "Jumala tai naapuri". Juuri sellaiset fiilikset itsellä oli vielä eilen ja muutenkin ollut tässä viime aikoina. Onneksi nyt taas paremmin ja jatkuu eteenpäin. - ap
Kiva kuulla että tänää
Olen tästä samaa mieltä.
Minusta me teemme todella tärkeää työtä. Se, että asiat kohtaa niin raatorehellisesti ja suostuu tuntemaan kaiken mitä tulee pinnan alta, niin on minusta todella tärkeää. Ei se ole helppoa kun se iskee päälle ja se todella sattuu mutta tunnen sisälläni todella voimakkaasti samaan aikaan sen miten merkityksellistä se on.
Siksi minä aiemmin sanoin, että tämä on jopa kunniatehtävä, sillä koen, että nyt niitä sukulinjoja puhdistetaan. Ilmeisesti tämä on meidän aikakaudella nyt todella yleistä ja hyvä niin. Aiemmin se ole ollut ihmisillä voimavaroja ja keinoja, joten nyt kun ympäristö ja elämä sallii, niin näitä pintaan kollektiivisesti ja ihmiset joutuvat pysähtymään.
Minusta tämänkin takia on niin surullista välillä kun ihmiset puhuvat siitä, että tämä sukupolvi olisi heikompaa laatua. Ei, tämäkin sukupolvi kantaa menneisyyden painolastia ja painavampana kuin koskaan koska niitä ei juurikaan käsitelty aiemmin vaan todella monilla oli alkoholisteja tai muuten erittäin epävakaita, turvattomia koteja. Nyt ne näkyvät sitten tässä ajassa monilla mutta onneksi on nyt paljon edellytyksiä parantaa niitä.
Minusta tämä aihe on mielenkiintoinen, minun pitäisi siihen perehtyä enemmänkin. Tämäkin tullut tässä eheytymiseni myötä esiin.
Ymmärrän siis paljon ihmisiä, he eivät tiedä aina mitä tekevät mutta kyllä minua välillä sellainen vastuuttomuus on ottanut päähän kun olen miettinyt omaa elämääni mutta ennen oli ajat erilaiset. Silloin oli pakko selviytyä perusasioista eikä tunteille jäänyt tilaa ja se aiheutti kaikenlaista. Aika karua aikaa miten ennen kovuutta ihannoitiin ja rentoutumiseenkin tarjottiin lähinnä vain turrutuksen keinoja.
Onneksi nykyään näistä keskustellaan ja tunteista puhutaan, että siinä mielessä hyvään suuntaan mennään yhteiskuntana. 🧡 - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap todella viisaan kuuloinen. Todellakin se mitä teet nyt on tärkeää, ja vaikka niiden ihmisten jotka traumoja olivat aiheuttamassa, toiminta oli vastuutonta ja väärin, on kypsää sinulta että tunnistat myös mahdollisia syitä siihen. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää tekijöitä, mutta ehkä sellainen irtipäästäminen jossain vaiheessa on hyväksi itselle.
Olin väkivaltaisessa suhteessa reilu kymmenen vuotta sitten ja siitä toipuminen oli todella rankkaa. Väkivallan lisäksi tulin myös petetyksi ja taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Vihan ja surun tunteet pulpahti pitkään aina mieleen, mutta nykyään en sillä lailla koe niitä kun aikaa on kulunut riittävästi. Ajattelen että jos on henkisesti valmis päästämään niistä tunteista irti ja jatkamaan, niin jonain päivänä ne helpottaa. Tällä en tarkoita syyllistää ketään tunteistaan, siihen en koe voineeni vaikuttaa että milloin ne loppuivat, ainoastaan siihen, etten ikäänkuin tarrannut niihin ja ruokkinut niitä.
Pahojen asioiden tekijöitä ei tarvitse rakastaa, mutta heille ei kannata antaa ns. elintilaa enää omassa päässä, koska siinä satuttaa itseään. Tämä ei silti tosiaan tarkoita, että ne tunteet jota tulee mieleen olisi oma valinta, mutta ehkä voi pohtia miten suhtautuu niihin ja käsittelee niitä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ap todella viisaan kuuloinen. Todellakin se mitä teet nyt on tärkeää, ja vaikka niiden ihmisten jotka traumoja olivat aiheuttamassa, toiminta oli vastuutonta ja väärin, on kypsää sinulta että tunnistat myös mahdollisia syitä siihen. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää tekijöitä, mutta ehkä sellainen irtipäästäminen jossain vaiheessa on hyväksi itselle.
Olin väkivaltaisessa suhteessa reilu kymmenen vuotta sitten ja siitä toipuminen oli todella rankkaa. Väkivallan lisäksi tulin myös petetyksi ja taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Vihan ja surun tunteet pulpahti pitkään aina mieleen, mutta nykyään en sillä lailla koe niitä kun aikaa on kulunut riittävästi. Ajattelen että jos on henkisesti valmis päästämään niistä tunteista irti ja jatkamaan, niin jonain päivänä ne helpottaa. Tällä en tarkoita syyllistää ketään tunteistaan, siihen en koe voineeni vaikuttaa että milloin ne loppuivat, ainoastaan siihen,
Puhut kyllä asiaa. Minustakin on niin, ettei kannata liiakseen jäädä pyörimään niihin samoihin tunteisiin. Tässä on vain tottakai hieman vaikeaa tietyllä tapaa sitä rajaa hahmottaa, että missä kohtaa se on haitallista ja milloin hyödyllistä.
Itse näen asian niin, että se on haitallista, jos tavallaan ei pääse lainkaan vuosien aikana eteenpäin vaan se koko ajan pyörii ihmisessä jumissa, jota sitten vain vältellään tai "hoidetaan" päihteillä sekä sitten toistetaan samoja haitallisia kierteitä (olen siinä ollut). Siinä kohtaa ihminen alkaa suorastaan kuihtumaan tai taantumaan sisältä ja tässä on todella harmillista se, ettei hän ole välttämättä itsekään tietoinen siitä, että on jumissa tunteissaan. Surullista se, että jos on, niin ei suostu välttämättä koskaan ottamaan vastuuta sen kohtaamisesta, jolloin tosiaan työ siirtyy seuraavalle.
Nämä ovat hyvin monimutkaisia asioita ja osaan ajatella näistä paljon selkeämmin kuin kirjoittaa. Tervettä on sitten kun tuntee, että se käsittely, surutyö ja muu puhdistaa ja vie eteenpäin. Aikansa se tottakai ottaa ja täytyy olla olosuhteet tarpeeksi vakaat, niin pääsee kiinni näihin.
Tämä on kyllä todella mielenkiintoinen aihe ja tästä voisi jutella paljonkin. On niin moniulotteista eikä vastaukset ole aivan yksinkertaisia. Kiitos pallon sinullekin. :) - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On uskomatonta miten siistinä tämä ketju on pysynyt. Ei yhtäkään törkyistä kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
On uskomatonta miten siistinä tämä ketju on pysynyt. Ei yhtäkään törkyistä kommenttia.
🧡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin 15 vuotta rakentaa itseäni alusta asti uudestaan ja elämälle terveempää pohjaa, mutta eipä siitä hullua hurskaammaksi tullut, edelleen haluan kuolla. Nyt vain sitä odotellessa.