Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään välillä etten selviä traumasta. Teen paljon töitä eteeni mutta silti usein toivon kuolevani.
13.08.2025 |
Minusta on joskus todella vaikeaa tämä paranemistyö. Minä olen siis menettänyt molemmat vanhemmat alkoholille ja joutunut käytännössä olemaan heille jopa vanhempi, näyttämään oikean ja väärän, opastamaan, olemaan terapeutti ja tuki. Nyt kun heitä ei ole edes fyysisesti niin olen todella yksin. Olen vielä suhteellisen nuori mutta kuitenki siinä iässä, että pitäisi olla jo saavutettuna vaikka mitä. Heidän päihderiippuvuus aiheutti myös muita liitännäisongelmia, joiden vuoksi on tapahtunut vakavia asioita ja sen myötä olen myös oikeusprosessissa mukana.
Olen todella alussa vasta luomassa oikeasti omaa elämääni ja miettimässä kuka minä oikein olen. Tosi haastava nuoruus takana, jolloin myös käytin paljon päihteitä ja muutenkin annoin toisten kohdella itseäni huonosti. Paljon riippuvuuksia, syömishäiriöitä, pitkäaikaista masennusta, työriippuvuutta ja uupumusta, perfektionismia ja riittämättömyyttä, väkivaltaisia kumppaneita ja kaikella sellaista.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti ottanut vastuuni ja sitoutunut työskentelemään itseni kanssa. Elän yksin, käyn terapiassa, en käytä päihteitä ja elän tasapainoista elämää ulkoapäin.
Sisäisesti olen kuitenkin todella rikki, eksyksissä ja surullinen. En löydä suuntaani ja toivon edelleen, että kuolisin vain. Tämä yksinäisyys on jotain todella kipeän yksinäistä. Menetän herkästi elinvoimani ja minun on vaikea muodostaa ihmissuhteita.
Minun on välillä vaikea tietää miten selviän.
Kommentit (71)
Kovan lapsuuden eläneet ovat monasti pitkässä juoksussa eturivin etenijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet todella päässyt jo eteenpäin vaikeasta nuoruudestasi huolimatta, onnittelut siitä. Jatka terapiaa. Ole paras ystävä itsellesi. Maailmassa on paljon pahaa ja ikäväviä asioita tapahtuu. Mutta on myös upeita, myötätuntoisia ihmisiä. Älä anna kenenkään latistaa sinua, sillä sinun kuuluu loistaa.
Välillä rukoilen enkeleitä. Joskus huutoitken kivusta. Välillä henkinen kipu on niin kovaa, että se tulee ihan fyysisesti pintaan ja se on tuskallista, kuin koko kropan verisuonet räjähtäisivät.
Joskus olen vain niin väsynyt ja epätoivoinen. Yritän lohduttaa itseäni. Silti kaikki ulkoapäin tuleva paine ahdistaa kun pitäisi tehdä sitä ja tätä. En jaksa tehdä muuta kuin jotenkin kestää tätä elämää.
On tietenkin parempiakin päiviä ja olen optimistinen. On päiviä kun on paljon toivoa ja käyn ylikierroksilla haaveilun kanssa. On viikkoja kun liikun paljon ja aikuinen rationaalinen minä on enemmän läsnä.
Tämä on todella aaltoilevaa. - ap
Olen iloinen, että olet vielä hengissä ja että olet myös toipumisen tiellä. Tuli mieleen, että ehkä AAL-vertaistukiryhmistä voisi olla sinulle apua, jos et vielä käy niissä.
Pyydän itse apua Jumalalta, kun omat voimani eivät riitä.
paranemista ei voi nopeuttaa eli välillä toimii myös sen että annat itsesi olla etkä yritä "väkisin" parantua ja suorittaa sitä. Käyt toki terapiassa, hoidat arkesi, pyri tekemään kivoja juttuja aina silloin tällöin mutta et yritä koko ajan tietoisesti selviytyä traumasta, sekin väsyttää. Toi paraneminen on kuitenkin loppuelämän matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet todella päässyt jo eteenpäin vaikeasta nuoruudestasi huolimatta, onnittelut siitä. Jatka terapiaa. Ole paras ystävä itsellesi. Maailmassa on paljon pahaa ja ikäväviä asioita tapahtuu. Mutta on myös upeita, myötätuntoisia ihmisiä. Älä anna kenenkään latistaa sinua, sillä sinun kuuluu loistaa.
Niin. Yritän kovasti oikeasti. Kiitos, että te huomaatte sen rivien välistä.
Minä yritän puhua itselleni kauniisti, lohduttaa ja silitellä. Yritän vain hengittää ja sanoa, että kaikki on hyvin ja asiat järjestyy.
En käy tällä hetkellä töissä, joten tunnen siitä joskus syyllisyyttä mutta kuitenkin tämä on tärkeä vaihe elämässäni. Yritän löytää kestävää suuntaa ja omaa elämääni, yritän saada tämän jotenkin toimimaan ja vielä jonain päivänä olen takaisin työelämässä.
Nyt vain menen päivä kerrallaan ja toivon, että löydän oman suuntani tai omanlaisen elämän vielä, rakkaita ihmisiä ehkä ympärilleni ja hyvää vakaata elämää tai jotain sellaista. - ap
Vierailija kirjoitti:
paranemista ei voi nopeuttaa eli välillä toimii myös sen että annat itsesi olla etkä yritä "väkisin" parantua ja suorittaa sitä. Käyt toki terapiassa, hoidat arkesi, pyri tekemään kivoja juttuja aina silloin tällöin mutta et yritä koko ajan tietoisesti selviytyä traumasta, sekin väsyttää. Toi paraneminen on kuitenkin loppuelämän matka.
Niin olen tiedostanut tämän. Yritän parhaani elää oikein ja tehdä oikeita valintoja mutta ymmärrän senkin ettei tätä voi suorittaa. Yritän jotenkin hyväksyä, että tämä on ehkä aina osa elämääni mutta nyt yritän vain jotenkin oppia elämään itseni kanssa kestävällä tavalla. Rakentaa turvaa sisälleni. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, että olet vielä hengissä ja että olet myös toipumisen tiellä. Tuli mieleen, että ehkä AAL-vertaistukiryhmistä voisi olla sinulle apua, jos et vielä käy niissä.
Pyydän itse apua Jumalalta, kun omat voimani eivät riitä.
Kiitos sinullekin.
Niin. Voisi olla kyllä apua. Itseasiassa aika paljonkin. Olin aivan unohtanut tuon ryhmän.
Itsekin haluan uskoa Jumalaan tai johonkin itseäni/meitä korkeampaan voimaan. Haluan uskoa, että näillä asioilla olisi jokin tarkoitus ja että meitä autetaan jos me sen otamme vastaan.
Järjellä ymmärrän, ettei näin ehkä ole mutta usko on yksi harva asia täällä mikä minua enää kannattelee. - ap
Muista suurimmankin tuskan keskellä, että olet ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. Anna aikaa. Ehkä jonain päivänä voit olla jopa tukihenkilönä ja kokemusasiantuntijana jollekin toiselle. Ulkopuoliset eivät määritä arvoasi, eiväthän he tiedä mitään sinusta. Elämä on lahja kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SPR-ystävä? Joku, joka on sinun puolellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättimöykkyä voi pienentää, osa kerrallaan. Syömishäiriöryhmä, addiktioryhmät, naisten ryhmät ym. Yhtä asiaa kerrallaan työstäen.
Vierailija kirjoitti:
Muista suurimmankin tuskan keskellä, että olet ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. Anna aikaa. Ehkä jonain päivänä voit olla jopa tukihenkilönä ja kokemusasiantuntijana jollekin toiselle. Ulkopuoliset eivät määritä arvoasi, eiväthän he tiedä mitään sinusta. Elämä on lahja kaikesta huolimatta.
Kiitos 💜
Toivon kovasti, että vielä jonain päivänä voin olla apu jollekin toiselle, joka kärsii tilanteestaan. Ensin oma elämä kuntoon, meni siinä sitten mikä aika hyvänsä. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättimöykkyä voi pienentää, osa kerrallaan. Syömishäiriöryhmä, addiktioryhmät, naisten ryhmät ym. Yhtä asiaa kerrallaan työstäen.
Kyllä pala kerrallaan. Olen siitä hyvin onnekas, että minulle riitti riippuvuuksien kanssa, tavallaan heräsin kuin unesta ja lopetin ne. Ei ole mielitekoja päihteisiin. Syömishäiriökään ei ole aktiivinen ollut viime aikoina, ei ainakaan yhtä hallitsevasti kuin aiemmin. Tilalle on tullut lempeä liikunta. Vertaistuki kyllä muuten toimisi. Just vaikka tuo aal-ryhmä alkoholistien läheisille voisi olla tosi hyvä juuri tällä hetkellä. - ap
Voihan olla, ettei sinun ole tarkoitus olla juuri nyt ihmsiten kanssa tekemisissä. Ehkä vasta sitten, kun olet vahvempi ja eheämpi! Jospa sinun on juuri nyt tarkoitus vaan keskittyä itseesi ja hellimiseesi. Antamaan itsellesi sitä kaikkea, mitä olisit toivonut vaikkapa lapsena saavasi.
Kuulostaa hyvältä, että elämäsi on nyt siisti. Puhtaalla pöydällä on hyvä puuhastella. Nauti vapaudestasi ja muista, että nyt kun elämässäsi on tyhjää tilaa, voit tuoda siihen ihan mitä tahansa kivoja asioita. Sen ei tarvitse välttämättä olla "ihmissuhde". Elämässä on paljon muutakin nautittavaa.
Itse nautin luonnosta, positiivisista kirjoista, kukista, hyvästä ruuasta... Tämä kesä on ollut ihan nautinnollinen säiden suhteen. Tykkään sisustaa koti ja tehdä omat pienet jumppaliikkeeni. Mistä sinä nautit?
Vierailija kirjoitti:
Kovan lapsuuden eläneet ovat monasti pitkässä juoksussa eturivin etenijöitä.
Tämä on muuten totta. Kovat kokemukset karaisevat ja pakottavat selviytymään. Sitten kun pääsee niistä yli, huomaakin, että onkin aikamoinen sissi ja selviää ehkä mistä vaan.
Korjaan tuota sen verran, että et ole ottanut vastuuta nyt elämäsi ensimmäistä kertaa. Olet kantanut vastuuta itsestäsi koko ikäsi ja siinä sivussa myös muiden vastuita. Jos yhdelle ihmiselle annetaan useamman ihmisen vastuut, ei kaikesta kannettavasta voi suoriutua ja usein oma itse on se joka sysätään syrjään. Vallankin jos kyseessä on lapsi.
Äläkä vertaa itseäsi siihen mitä muut ovat saavuttaneet ikääsi mennessä. On hyvin tyypillistä että päihde- ja/tai traumalapsuuden eläneet pääsevät elämään kiinni vasta päälle kolmikymppisinä.
Ja viimeisenä, mikään terapia yms. ei korjaa mitään ennen kuin mieli ja keho eivät usko, että olet nyt turvassa ja kaikki on ohi. Tämä on ihan hermostollinen fakta. Tämän takia on tärkeää, että pysyt erossa päihteistä ja etenkin huonoista ihmissuhteista. Ne vain ylläpitävät hermostosi hätätilaa, etkä pääse toipumaan.
Ei meistä koskaan täysin ehjiä tule, mutta hyvä elämä on kuitenkin mahdollinen. Paljon voimia sinulle <3
T. Alkoholistivanhempien lapsi itsekin
Vierailija kirjoitti:
Välillä rukoilen enkeleitä. Joskus huutoitken kivusta. Välillä henkinen kipu on niin kovaa, että se tulee ihan fyysisesti pintaan ja se on tuskallista, kuin koko kropan verisuonet räjähtäisivät.
Joskus olen vain niin väsynyt ja epätoivoinen. Yritän lohduttaa itseäni. Silti kaikki ulkoapäin tuleva paine ahdistaa kun pitäisi tehdä sitä ja tätä. En jaksa tehdä muuta kuin jotenkin kestää tätä elämää.
On tietenkin parempiakin päiviä ja olen optimistinen. On päiviä kun on paljon toivoa ja käyn ylikierroksilla haaveilun kanssa. On viikkoja kun liikun paljon ja aikuinen rationaalinen minä on enemmän läsnä.
Tämä on todella aaltoilevaa. - ap
Traumaattisen kokemusten paranemisprosessiin kuuluu itkeä ja tunte niihin liittyviä tunteita uudelleen, ja joskus useitakin kertoja. Näitä tunteita ei kannata paeta vaan käydä ne läpi - turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä niiden uudelleen läpi käyminen on tavallaan jopa korjaava kokemus. Usein jo toisella tai kolmannella kerralla tunne on laimeampi ja olo nopeammin helpottunut.
Muista elämän ja tasapainoisen tunne-elämän tärkeimmät mahdollistajat: säännöllinen ruokailu, riittävät yöunet, ja rittävä happi.
Vierailija kirjoitti:
Kovan lapsuuden eläneet ovat monasti pitkässä juoksussa eturivin etenijöitä.
Valitettavasti mikään tilasto tai tutkimus ei tue tätä väittämää. Media vaan tykkää nostaa noita tapauksia esille.
Alue: Aihe vapaa
Hyvinhän tuo on alkanut, jatkat samaa rataa.