Lue keskustelun säännöt.
Miksi isoisät ei puhuneet sodasta?
13.08.2025 |
Oma isoisäni oli talvi- ja jatkosodan veteraani ja sotainvalidi, mutta ei puhunut sodasta koskaan sanaakaan vaikka olisin kovasti halunnut kuulla. Sama muiden kanssa. Oli hiljaa.
Jostain luin, että taisteluissa oikeasti olleet eivät puhuneet, puheet jåi takaportaiden jehujen hommaksi.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen ilmapiiri kääntyi vasemmiston suuntaan ja rintamamiehiä ei pidetty arvossa.
Höpö höpö. Esim aloituksen veteraani oli SKDL:n miehiä, samoin lähes kaikki kylän duunarit.
Nyt et ihan ymmärtänyt. Vasemmisto oli kallellaan Neuvostoliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ilmapiiri myös esti sen. Koska hävisimme, piti olla "kavereita" Nouvostoliiton kanssa ja kaikki sotineet olivat kuvainnollisesti syyllisiä ja rikollisia, vaikka vain johtajia rangaistiin. Piti hävetä ja olla hiljaa. Kiva palkinto fyysisen ja psyykkisen terveyden menetyksestä isänmaan hyväksi.
Muista että ennen sotia Suomi oli verisesti jakautunut. Kommunistipuolue laillistettiin osana jatkosodan rauhanehtoja. Moni sotamies oli kommunisti. Kovimpien töiden tekijöitä ja ensimmäisenä sodassa uhrattavia. Sodan jälkeen tuskin juuri kellään oli lämpimiä ajatuksia neuvostoliitosta mutta se mikä pitää ymmärtää että monen ajatukset valkoisesta Suomesta ei olleet yhtään sen lämpimämpiä.
Tässähän se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen ilmapiiri kääntyi vasemmiston suuntaan ja rintamamiehiä ei pidetty arvossa.
Höpö höpö. Esim aloituksen veteraani oli SKDL:n miehiä, samoin lähes kaikki kylän duunarit.
Nyt et ihan ymmärtänyt. Vasemmisto oli kallellaan Neuvostoliittoon.
Se tukeutui neuvostoliittoon koska kotimaan valkoiset oli vielä pahempia paskiaisia. Ei kaikki olleet silti sinisilmäisiä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen ilmapiiri kääntyi vasemmiston suuntaan ja rintamamiehiä ei pidetty arvossa.
Eduskuntavaaleissa 1945 sodan jälkeen vasemmisto sai valtavan vaalivoiton.
Äänestäjinä - tädää - sotaveteraanit
Sun kannattaisi vähitellen alkaa perehtymään historiaan. Saatat yllättyä että ne jutut jota olet netisät lukenut eivät kestä faktantarkastusta.
No Neuvostoliitto etsi tilaisuutta hyökätä uudelleen ja ei niitä oikeistopuolueita huvikseen poliittiseen paitsioon asetettu. Kokeilepa punasirppi lukea muutakin kuin venäläistä paskaa.
Eivät puhuneet kuin toisille veteraaneille. Sitä kun on ihan mahdoton selittää kenellekään, joka sitä ei ole kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isoisä ei koskaan puhunut myöskään, mutta hänen painajaisistaan ole kuullut paljon. He näkivät sellaisia asioita, joita nykynuoriso ei edes kykene kuvittelemaan. Sukupolvi, joille somen kaatuminen tunniksi on katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen ilmapiiri kääntyi vasemmiston suuntaan ja rintamamiehiä ei pidetty arvossa.
Höpö höpö. Esim aloituksen veteraani oli SKDL:n miehiä, samoin lähes kaikki kylän duunarit.
Nyt et ihan ymmärtänyt. Vasemmisto oli kallellaan Neuvostoliittoon.
Ei, vaan omien oikeuksiensa ajamiseen. Rintamamiehet tiesti mikä Neuvostoliitto on, se ei heitä houkutellut. Sen sijaan 5-päiväinen työviikko, paremmat työehdot, eläkkeiden perustaminen, duunarin oikeudet ja parempi palkka tehdystä työstä kiinnosti. Se oli vasemmistolaisuutta. Ja sen ansiosta rakennettiin hyvinvointiyhteiskunta, toisin kuin niiden sinun oikeistolaisiesi, jotka yritti jarruttaa kaikissa uudistuksissa.
Jälleen sinne historian kurssille. Kai olet edes lukion suorittanut? Älä usko kaikkea mitä netissä kirjoitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ilmapiiri myös esti sen. Koska hävisimme, piti olla "kavereita" Nouvostoliiton kanssa ja kaikki sotineet olivat kuvainnollisesti syyllisiä ja rikollisia, vaikka vain johtajia rangaistiin. Piti hävetä ja olla hiljaa. Kiva palkinto fyysisen ja psyykkisen terveyden menetyksestä isänmaan hyväksi.
Muista että ennen sotia Suomi oli verisesti jakautunut. Kommunistipuolue laillistettiin osana jatkosodan rauhanehtoja. Moni sotamies oli kommunisti. Kovimpien töiden tekijöitä ja ensimmäisenä sodassa uhrattavia. Sodan jälkeen tuskin juuri kellään oli lämpimiä ajatuksia neuvostoliitosta mutta se mikä pitää ymmärtää että monen ajatukset valkoisesta Suomesta ei olleet yhtään sen lämpimämpiä.
Talvisota yhdisti punaiset ja valkoiset. Jopa punaiset tiesivät mistä se todellinen vihollinen tulee ja jos suomalaiset olisivat tuohon aikaan olleet koulutetumpia niin olisivat myös tienneet, että itänaapuri oli syyllinen myös sisällissotaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet jos isoisäsi on ollut sodassa?
Olen eri, mutta olen 61v ja isäni oli jatkosodassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet jos isoisäsi on ollut sodassa?
34v. Molemmat isoisäni olivat jatkosodassa, toinen myös talvisodassa.
Voin kuvitella, ettei huvita puhua ihmiselle, joka ei voi sinua ymmärtää. Varmasti puhuivat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ilmapiiri myös esti sen. Koska hävisimme, piti olla "kavereita" Nouvostoliiton kanssa ja kaikki sotineet olivat kuvainnollisesti syyllisiä ja rikollisia, vaikka vain johtajia rangaistiin. Piti hävetä ja olla hiljaa. Kiva palkinto fyysisen ja psyykkisen terveyden menetyksestä isänmaan hyväksi.
Muista että ennen sotia Suomi oli verisesti jakautunut. Kommunistipuolue laillistettiin osana jatkosodan rauhanehtoja. Moni sotamies oli kommunisti. Kovimpien töiden tekijöitä ja ensimmäisenä sodassa uhrattavia. Sodan jälkeen tuskin juuri kellään oli lämpimiä ajatuksia neuvostoliitosta mutta se mikä pitää ymmärtää että monen ajatukset valkoisesta Suomesta ei olleet yhtään sen lämpimämpiä.
Talvisota yhdisti punaiset ja valkoiset. Jopa punaiset tiesivät mistä se todellinen vihollinen tulee ja jos suomalais
Valkoiset joutui tunnustamaan että olivat kohdelleet työläisiä kuin paskaa ja nyt ne pelastaa Suomen. Kai siinä oli pakko alkaa myöntää se tosiasia. Talvisodan aikana työnantajien liitto tunnusti ensimmäisen kerran työntekijöiden ammattijärjestön lailliseksi. Sitä ennen se oli yrittänyt kieltää sitä :D On ne noloja..
Historian kirjoja luettuani ja dokumentteja katsottuani olen ymmärtänyt miksi edesmennyt isäni ei sodasta puhunut. Heitä oli kehotettu vaikenemaan.
Viimeisenä elinvuotenaan isä vähän avautui, hänen lääkärinsä totesi että sairauksien myötä, jotku pidikkeet jotenkin löystyvät.
Edesmennyt M Koivisto sanoi jossain haastattelussa kauniisti, että niistä asioista haluaa puhua vain niiden kanssa, jotka ovat sen kokeneet. Korjatkaa, jos muistan sanamuodon väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei myöskään osattu käsitellä traumoja muuten kuin tukahduttamalla ja kieltämällä ne. Kaikki rintamalla olleet olisivat tarvinneet vuosien terapiaa. Ennen hävettiin sellaista, että oli mielen onglemia. Mikä ei tapa, vahvistaa, ajateltiin.
Eipä se mitään olisi auttanut.. paitsi sen verran kuin olisi tietenkin. Ja toki osahan siitä puhuikin toki.. vaikka ihan pienemmillekin. Että mitähän tässäkin mahdettiin taas hakea.
Halusivat jättää sen painajaismaisen ja masentavan ajanjakson taakseen, eikä muistella sitä, vaan mennä eteenpäin.
Tuli lapsia, kovasti töitä, piti rakentaa taloja, osa opiskeli - elettiin.
Sota oli takana, elämä viimein edessä. Tuskin sitä jaksoi jaaritella niistä vanhoista kauhun päivistä (paitsi mukana olleiden kanssa, se meni terapiasta). Mutta siihen aikaan harvemmin bongattiin sotakavereita koska moni asui eri puolilla maata ja tiedonvälitys oli alkeellista.
Isoisäni lähti kaupunkiin ostoksille 70-luvulla. Häntä ei kuulunut takaisin ensimmäisellä, toisella tai viimeisellä bussilla, jolloin mummo alkoi huolestua. Yöllä pihaan kaartoi taksin valot josta esiin asteli muuten aina melkein raitis isoisä, tällä kertaa kovassa humalassa mutta hyväntuulisena. Oli törmännyt sotakaveriin 30 vuoden tauon jälkeen ja kapakka kutsunut.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet jos isoisäsi on ollut sodassa?
Itse olen 45, ja toinen isoisä oli sodassa. Erään suunnilleen saman ikäisen tuttavani isä oli sodassa, toki sai lapsen aika vanhana. Mutta silti, tuskin mitään ihmeellistä eikä tämän "vanhempi" tarvitse olla.
Kumpikaan isoisistäni ei koskaan puhunut sodasta. Appiukko kuulemma jutteli sodasta vain sotaveteraanien kokoontumisissa, ja voin kuvitella että siellä kerrattiin samaa narratiivia. Sen ikäluokan miehen malliin ei kuulunut tunnustaa kauhua, kuolemanpelkoa, surua, koti-ikävää, rakkautta, häpeää tms. muita kiusallisia asioita, ei ainakaan lastenlapsilleen.
Oma ukkini kyllä puhui, jos oli kiinnostuneita kuuntelijoita. Hän oli taistelulentäjä.
Sama kävi mielessä. Täällä on nykyisin joku trolli, jolla riittää näitä venäläisiä sanontoja.