Hesarissa mummo itkee kun 70-luvun taloon olikin pakko ihan yllättäen tehdä putkiremontti, ja nyt siitäkin joutuu vielä maksamaan.
Miten se voi tulla ainoastaan eläkeläisille järkytyksenä, että hankittua asuntoa on pakko jossain vaiheessa remontoida ja että se voi tulla kalliimmaksi, jos sitä ei tee ajoissa? En ole koskaan tavannut yhtäkään alle kuusikymppistä, jolle tämä olisi epäselvää.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Nämä 70-vuotiaat ja yli ovat niitä sota-ajan oppineita. Eli on opittu kotoa pihistely. Silloin ei remppailtu asuntoja. Itse rakennettuja taloja arvostettiin todella korkealle. Toivottavasti nuoremmat nyt ymmärtävät tämän. Tosin tuttavapiirissä viisikymppisiä, jotka asuvat siellä 25 vuotta sitten rakennetuissa taloissa. Monella on innostus tipahtanut. Talot vaativat maalia, sisätilat vanhentuneita sisustukseltaan. Työelämä, matkustelu, juhliminen, lapsenlapset vie energian. Kohta terveys krenkkaa. Luulenpa, että näitäkin taloja jää perikuntien riesaksi yhtälailla.
Sodan loppuaikoina syntyneet ovat nyt 80-vuotiaita. 70-vuotias on syntynyt vuonna 1955.
Vierailija kirjoitti:
Miten linjasaneeraus voi tulla yhtäkkiä yllättäen? Siihenhän paneudutaan ja suunnitellaan vähintään kaksi vuotta. Koko ajan osakkaat pidetään ajan tasalla kertomalla tilanteesta, yhtiökokous tekee päätöksiä, hankesuunnitelmat, valitsee urakoitsijan jne.
Meillä suunnitelmat kestivät 2,5 vuotta, mutta varsinainen putkiremontti menikin sitten sujuvasti.
Niin ja sen lisäksi että sitä suunnitellaan vuosia niin remontin tarve on tiedossa vuosikymmeniä etukäteen. Ihan pystyy rakennusvuodesta ynnäilemään, jos ei ole aivan jälkeenjäänyt. Vai onko niitä 70-luvun taloja myyty alun alkaen sellaisilla lupauksilla, että remontteja ei tule ikinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä 70-vuotiaat ja yli ovat niitä sota-ajan oppineita. Eli on opittu kotoa pihistely. Silloin ei remppailtu asuntoja. Itse rakennettuja taloja arvostettiin todella korkealle. Toivottavasti nuoremmat nyt ymmärtävät tämän. Tosin tuttavapiirissä viisikymppisiä, jotka asuvat siellä 25 vuotta sitten rakennetuissa taloissa. Monella on innostus tipahtanut. Talot vaativat maalia, sisätilat vanhentuneita sisustukseltaan. Työelämä, matkustelu, juhliminen, lapsenlapset vie energian. Kohta terveys krenkkaa. Luulenpa, että näitäkin taloja jää perikuntien riesaksi yhtälailla.
Sodan loppuaikoina syntyneet ovat nyt 80-vuotiaita. 70-vuotias on syntynyt vuonna 1955.
Jos nyt luet vielä uudestaan niin sanotaan "opittu kotoa pihistely", eli vanhemmilta. Lisäksi "70 ja yli" käsittää myös 80-vuotiaat. -eri
Nauratti kohta asunnon myymisestä "oikealla hinnalla". Eli pitäisi saada uuden hinta ja mieluiten vähän päälle ja kiukutellaan kun se ei muille kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina asunut vuokralla ja NAURAN😂
Voi sinua reppanaa. Naurat ilkkuilet. Taidat voida huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina asunut vuokralla ja NAURAN😂
No vuokranantajallasi nousee vastikekulut isosti, kun putkiremppa tehdään, niin sitten nousee myös sinun vuokrasi, joten naura vielä kun voit.
99%tilla nousee vain indeksikorotuksen verran. Aivan kuten vuokrasopimuksessa lukee.
"Yhdessä talossa asuttiin jonkun aikaa, vuonna 1970 valmistunut, halvat puolalaiset putket hajoili vähän joka asunnossa tämän tästä"
Mahtavaa, että taloyhtiön papereista löytyi 70-luvulta peräisin oleva tieto halvoista puolalaisista putkista.
Vierailija kirjoitti:
Mummot ja papat on todellinen riesa, jos pääsevät päättämään taloyhtiöiden remonteista. Ostaisivat jonkun vanhan omakotitalon jostain hevon kuusesta. Sitä ei tarvitse rempata, jos ei halua ja lopulta se jää vain perikunnan ongelmaksi.
Ei sinne hevonkuuseen kannata muuttaa, kun ei ole palveluja lähellä. Ehkä kesäasunnoksi voisi harkita jotain sellaista, ei kuitenkaan mitään ennen vuotta 1994 rakennettua (asbesti). Muuten saisi perikunta nauttia ongelmatalosta.
Vierailija kirjoitti:
Nauratti kohta asunnon myymisestä "oikealla hinnalla". Eli pitäisi saada uuden hinta ja mieluiten vähän päälle ja kiukutellaan kun se ei muille kelpaa.
Oikea hinta on aina se mitä joku suostuu maksamaan. Liian moni uskoo loputtomaan arvonnousuun kaikenmaailman ongelmataloissa.
Vierailija kirjoitti:
Nauratti kohta asunnon myymisestä "oikealla hinnalla". Eli pitäisi saada uuden hinta ja mieluiten vähän päälle ja kiukutellaan kun se ei muille kelpaa.
Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta.
Pankki ei anna lainaa, jos on pätkätyötä, osa-aikatyötä, palkkatukityötä, työkokeilua tai 0 - sopimus.
Kaupan alalla noin 60 % tekee osa-aikatyötä. Työtunteja ei saa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauratti kohta asunnon myymisestä "oikealla hinnalla". Eli pitäisi saada uuden hinta ja mieluiten vähän päälle ja kiukutellaan kun se ei muille kelpaa.
Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta.
Pankki ei anna lainaa, jos on pätkätyötä, osa-aikatyötä, palkkatukityötä, työkokeilua tai 0 - sopimus.
Kaupan alalla noin 60 % tekee osa-aikatyötä. Työtunteja ei saa enempää.
Miten tämä liittyy lainaamaasi viestiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot ja papat on todellinen riesa, jos pääsevät päättämään taloyhtiöiden remonteista. Ostaisivat jonkun vanhan omakotitalon jostain hevon kuusesta. Sitä ei tarvitse rempata, jos ei halua ja lopulta se jää vain perikunnan ongelmaksi.
Ei sinne hevonkuuseen kannata muuttaa, kun ei ole palveluja lähellä. Ehkä kesäasunnoksi voisi harkita jotain sellaista, ei kuitenkaan mitään ennen vuotta 1994 rakennettua (asbesti). Muuten saisi perikunta nauttia ongelmatalosta.
Ei vaan nimenomaan pitää ostaa riittävän vanha talo. Nykyinen rakentamisen laatu on sitä että Helsingin luksusalueiden miljoonataloistakin putoilee seinälaatat ekan kolmen vuoden jälkeen ja kosteusvaurioita korjataan. Satavuotiaan ja riittävän vähän remontoidun hirsitalon kun ostaa niin silloin osattiin vielä rakentaa, talo hengittää ja asbestia ei tule vastaan.
Nämä pihit seniorit ovat todellinen riesa taloyhtiöissä. Eniten niitä on pesiytynyt 70- ja 80-luvun taloihin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä pihit seniorit ovat todellinen riesa taloyhtiöissä. Eniten niitä on pesiytynyt 70- ja 80-luvun taloihin.
No, olen 76-v hallituksen jäsen ja haluan, että omaisuuteni on hyvässä kunnossa ja kuosissa. Toki kirvelee, kun piää remontteja maksaa, mutta linjasaneeraus oli niin perusteellinen, ettei sen jälkeen ole tehty kuin budjettiin mahtuvat vuosittaishuollot, maalauksia, erilaisia kuntotutkimuksia ja niihin liittyviä korjauksia. Ei tietääkseni missään voi asua ilmaiseksi, jos huolehtii omaisuutensa pysyvästä arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot ja papat on todellinen riesa, jos pääsevät päättämään taloyhtiöiden remonteista. Ostaisivat jonkun vanhan omakotitalon jostain hevon kuusesta. Sitä ei tarvitse rempata, jos ei halua ja lopulta se jää vain perikunnan ongelmaksi.
Ei sinne hevonkuuseen kannata muuttaa, kun ei ole palveluja lähellä. Ehkä kesäasunnoksi voisi harkita jotain sellaista, ei kuitenkaan mitään ennen vuotta 1994 rakennettua (asbesti). Muuten saisi perikunta nauttia ongelmatalosta.
Ei vaan nimenomaan pitää ostaa riittävän vanha talo. Nykyinen rakentamisen laatu on sitä että Helsingin luksusalueiden miljoonataloistakin putoilee seinälaatat ekan kolmen vuoden jälkeen ja kosteusvaurioita korjataan. Satavuotiaan ja riittävän vähän remontoidun hirsitalon kun ostaa niin silloin osattiin vielä rakentaa, talo hengittää ja a
Rakentajilla on kiire. Mitä kauemmin rakentaminen kestää sitä enemmän joutuu palkkaa maksamaan työntekijöille. Märkään betoniin vaan laatat.
Tyypillistä. Näille on aina ihan hirveä järkytys että 50 vuotta vanhaan taloon pitäisi tehdä jotain ja että se vielä maksaakin.
Mummot ja papat on todellinen riesa, jos pääsevät päättämään taloyhtiöiden remonteista. Ostaisivat jonkun vanhan omakotitalon jostain hevon kuusesta. Sitä ei tarvitse rempata, jos ei halua ja lopulta se jää vain perikunnan ongelmaksi.