Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
onko kellään muulla totuutta muuntelevaa puolisoa?
04.04.2007 |
Onko kenelläkään muulla puolisoa, joka säännönmukaisesti ja jatkuvasti toimii seuraavalla tavalla: puolisoni usein sanoo jotain tyhmää tai loukkaavaa, tai sitten jotain minua voimakkaasti rajoittavaa asiaa (hänellä on jostain syystä tarve rajoittaa ja säädellä tekemisiäni, joskus hän on jopa pelottava). Esimerkiksi puolisoni voi keksiä, etten saa enää ostaa kaupasta jäätelöä, koska se maksaa niin paljon. (Mieheni on itse kova tuhlaamaan ja esim. nämä jatkuvat rahanmenorajoitukset koskevat vain minua, ei häntä itseään.) Jos suutun asiasta niin siitä keheytyy hirveä riita.
Pitkin matkaa mieheni aloittaa sitten tarinansa muuntelun: ei hän oikeastaan sanonut, etten saa ostaa jäätelöä vaan etten saa ostaa erityisen kalliita jäätelöitä enempää kuin kerran viikossa. Seuraava päivitetty versio tulee useamman tunnin päästä: oikeastaan hän sanoikin vain, etten saa yhteisillä rahoilla ostaa jäätelöitä.
Lopullinen versio tulee usein vuorokauden tai kahden kuluessa: hän ei ole koskaan kieltänytkään jäätelöiden ostamista. Olenko kertonut ihmisille siitä, mitä hän sanoi? Jos sanon, että olen (niinkuin usein olen) hän saa ihan hirveät raivarit siitä miten yritän tehdä hänestä narrin ja nolata kaikkien silmissä ja hän kyllä kertoo kaikille että minä valehtelen (minkä sitten tekeekin).
Minusta on todella kiusallista, kun mieheni ei voi myöntää olevansa väärässä, ei pyytää anteeksi, ei sanoa että " teinpä/sanoinpa hölmösti, anteeksi, en tarkoittanut" vaan hän kieltää koko tapahtuman.
Onko siis kenelläkään muulla puolisoa, joka ei kestä myöntää virheitään ja sanomisiaan, peittää ne valehtelulla ja sitten vielä itse sujuvasti uskoo omat valehtelunsa?
En ole siis mikään jäätelöhirmu, otin vain esimerkiksi.
Kommentit (26)
Tunsin yhden joka oli tuollainen. Onneksi pääsin eroon! Hänellä oli tosin muitakin sairaita ominaisuuksia kuin totuuden muuntelu. Mutta ei tuollainen oikeasti kuulosta kivalle! Miksi pitää toista kiusata moisilla valheilla, kun ei siitä ole kuin kiusaa? Ja miksi itse sietää sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama juttu kuin ap:lla - totuus vaihtelee tilanteen mukaan ja loppujen lopuksi minä olen joko
a) ymmärtänyt väärin
b) en ymmärtänyt hänen leikinlaskuaan ja vitsiään.
Olen useasti keskustellut miehen kanssa tästä ongelmasta - joka hänellä on myös muiden ihmisten kanssa. Olen usein kuunnellut seurassa hänen juttujaan silmät pyöreinä kun mies laskettelee suoria valheita - ei edes " puolitotuuksia" . Jälkeenpäin asiasta keskustellessamme mies on vain sitä mieltä että hänellä on oikeus tarpeen mukaan valehdella muille koska
a) he ovat tyhmiä
b) koska he ovat hänen mielestään kohdelleet häntä väärin
c) koska he ovat " ansainneet" tulla valehtelun kohteeksi
d) koska he eivät menetä mitään vaikka hän valehteleekin
jne. jne.
Eli miehen moraalikäsitys valehtelusta vaihtelee ihan tilanteesta ja henkilöstä riippuen... No sitten kun kysyn häneltä että etkö sitten voi valehdella myös minulle? Miehen logiikan mukaan se ei ole mahdollista kun hän rakastaa minua.
No entäs kun et mahdollisesti minun tietämättäni enää juuri sillä hetkellä rakastakaan minua ja luokittelet minut johonkin edellämainittuun ryhmään niin miten sitten koskaan tiedän valehteletko minulle juuri sillä hetkellä? Tähän ei mieskään enää pystynyt vastaamaan :o(
Mies on todella niin lahjakas valehtelija, että pystyy silmää räpäyttämättä kertomaan ihan mitä juttuja tahansa - taitaa itsekin uskoa niihin. Usein on jäänyt kiinni, nykyisin kun yleensä tarkistan taustat moneen kertaan ja osaan jo asettaa ansoja. Ikinä ei ole pyytänyt valehteluaan anteeksi keneltäkään vaikka on jäänyt siitä kiinni moneen kertaan.
Olen itsekin epäillyt että mieheni on ns. narsisti. Tosin yritän varoa ajattelemasta/sanomasta niin, koska se tuntuu ihan muotitermiltä nykyään. Mutta myös minun miehelläni on tapana valehdella asioita muiden ihmisten kuullen. Viime aikoina olen kiinnittänyt tähän tosissani huomiota ja ihan äimänä kuuntelen vieressä. Joskus korjaan/oion tarinoita jotka menee metsään. Mies väittää vastaan ja tilanteesta tulee kiusallinen. Mies ei oikeastaan koskaan myönnä valehteluaan. Totuuden muunteluun löytyy aina pätevä selitys. Yksi asia tosin huolestuttaa; miehelläni on tosi suppea sosiaalinen piiri, eli kavereita tosi vähän.
Mistä sen voi tietää onko mies narsisti vai ei? Olen netistä lukenut kuvauksia narsisteista. Jotkut piirteet osuvat, toiset eivät yhtään. Miehessä on lukuisia hyviä ominaisuuksia, enhän muuten hänen kanssaan olisi. (Olen siis tuo kirjoittaja jonka äijä valehteli ettei virpojia ollut käynyt.)
kauhulla nimittäin siksi, että kirjoitukset olivat kuin osa mennyttä elämääni.
ja huomaan kirjoittajissa saman minkä itsessänikin: vaikka kirjoittajat kritisoivat miehensä toimintaa ja jollain tavalla myöntävät sen olevan väärin, ovat he jo sen verran manipuloituja, etteivät tajua koko tilanteen kauheutta ja vääristyneisyyttä. Lähinnä tarkoitan ap:n kertomaa.
Lähdin samankaltaisesta suhteesta muutama vuosi sitten. Lähtöä ja eroa suunnittelin useamman vuoden. Olen saanut elämäni takaisin ja vasta eron jälkeen olen tajunnut koko tilanteen sairauden. Myös lapset voivat hyvin, suhteen aikaista oireilua en tajunnut kuin vasta jälkeen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Nyt hän on ilmeisesti hakemassa avioeroa ja minä jään sitten yksin. Tuntuu pahalta lapsen puolesta.
Mitä ihmettä järkevät, fiksut nuoret naiset näkevät näissä luusereissa? En voi ymmärtää? Maailma on täynnä ihania, naista kunnioittavia miehiä. Tätä ketjua on ihan kauheaa lukea. Näiden perheiden lapset saavat isän roolista ja aviomiehen roolista kauhean vääristyneen kuvan ja varsinkin tyttäret omassa elämässään sortuvat samanlaisiin lättänöihin aikuistuessaan. Herra paratkoon!!!!!!!!!!!
Vierailija:
Minun pitää siis lähteä kiinalaiseen kaikkine tavaroineni ja hakea hänelle kiinalaista (minkä häpeillen myönnän usein tekeväni...tehkää toisille se, minkä haluaisitte itsellenne tehtävän). .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatettu voimakkaasti itsekkääksi eli narsistiseksi, tai sitten mieleltään viallaan eli narsisti. Tai sitten ne on molemmat sitä...
Mun ex oli samaa maata. Oli aika rankkaa, jos se puhelimessa rupes valehtelemaan, että tapan itteni just jne. Kun ei voinu tietää, koska se on tosissaan ja koska ei. Mies kiristi mua sillä valehtelulla. Sitten jos pahotin mieleni, se sanoin, että pienestä suutut, että en mä tosissani. Tavallaan osa valheista saatto olla ihan harmittomia, mutta silti ne haittas. Kyllä parisuhteeseen kuuluu tietty luottamus, jota ei tollasessa suhteessa kyllä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on myös joissain muissa asioissa ihan uskomattoman itsekäs. Jos minä olen kaupungilla hoitamassa asioita lapsen kanssa (kassit, rattaat, lapsi yms. kyllä te tiedätte) hän yhtäkkiä kotoa keksii soittaa, että haluaa kiinalaista. Minun pitää siis lähteä kiinalaiseen kaikkine tavaroineni ja hakea hänelle kiinalaista (minkä häpeillen myönnän usein tekeväni...tehkää toisille se, minkä haluaisitte itsellenne tehtävän). Mutta jos minä pyydän häntä hakemaan työpäivän jälkeen meille kaikille esim. kiinalaista (300 metrin päässä hänen työpaikastaan) niin mieheni hermostuu ja sanoo, ettei missään nimessä hae, koska se on niin työlästä ja häntä ei huvita sinne kävellä.
Lisäksi mieheni kyllä tuhlaa rahaa konjakkeihin ja oluisiin, mutta jos lapselle pitäisi ostaa talvihaalari tms niin mieheni hermostuu täysin ja taas kieltäytyy ostamasta. Joudun melkein kaikki lapsen menot maksamaan omasta vanhempainrahastani (joka ei ole runsas).
Lista on tietysti loputon. Hänellä on lisäksi aivan sairas tarve rajoittaa minun tekemisiäni (lähinnä rahaan liittyen), kenen kanssa saan seurustella (esim. suuttuu minulle, jos en vastaa kännykkään, kun hänen mielestään minulle sopivin kaverini soittaa. Lähettää sitten tekstareita minun nimissäni jne.)...
Minusta arkemme on jokseenkin mielenvikaista. Miestä " ei saa syyllistää" mistään. Hän hermostuu todella paljon, jos joskus jossain on hänen tekosissaan moittimista. Kääntelee ja vääntelee asiaa, kunnes se onkin yhtäkkiä jonkun toisen vika. Omasta mielestään hän ei saa päättää mitään asioita ja vain sopeutuu kaikkeen.
Kirjoitin tuossa aiemmin kuinka olen eronnut narsistisesta miehestä ja tuo itsekkyys on kyll tuttua minullekin esim. olin päiväseltään Tallinnassa ja laivamatkalla kotiin sain aivan mielettömän mikreenikohtauksen en voinut olla mitenkään päin, oksensin ja olin tosi kipeä laiva oli Hesassa ihan säälliseen aikaan joten soitin miehelle että voisiko tulla 20km päästä hakemaan..Ei voinut tulla. Tosi kipeenä sitten kävelin junalle ja siinä istuessani mietin että olisko tullut kuitenkin asemalta hakemaan kun oli kilsan päässä kotoa, niin ei ollut sielläkään. Voin kertoa että otti aivoon, kirjaimellisesti, siinä vielä viimeisillä voimillani kävelin kotiin. Kateellisena katselin niitä risteilykavereita terminaalissa joilla miehet iloisina vastassa
Tai kun olin ollut esikoisen kanssa pari päivää sairaalassa nukkunut huonolla patjalla hoidellen ripuloivaa, nenämaha letkussa olevaa poikaamme, unet oli muutamassa tunnissa, niin sairaalasta päästyämme piti mies heittää baariin tikkaa heittämään, ei puhettakaan että olisi jäänyt kanssani hoitamaan lasta kotiin ja että olisin saanut hiukan nukkua.
Tai se kerta kun tyttäreni joutui outojen kohtausten jälkeen sairaalaan kahdeksi viikoksi, olin taas sairaalassa hänen kanssaan, mitä teki mies kun pyysin tuomaan jotain vaatteita ja peseytymistarvikkeita, koska lähtö oli ollut kotoa kiireellinen..Mies huusi ja raivosi, ettei jaksa työnsä jälkeen lähteä ja kun pyysin vielä jotain syömistä niin totesi todella inhottavasti etteikö aikuinen ihminen saa ruokaa sairaalan lähellä olevista kaupoista, kait sieltä olisi pitänyt vaatteet ja peseytymistarvikkeetkin ostaa, tyttärestä viis.
Mutta tuo haalarijuttu oli aivan sama meillä!
Ex alkoi sitten keräämään kalliita konjakkeja tms. ne maksoi melkoisen paljon ja olisi pitänyt ostaa lapsille talvihaalareita...Minulla pieni vanhempainraha ja sehän ei luonnollisesti kaikkeen riitä, mies osti konjakkinsa, perusteli että niitä siemaillaan harvakseltaan ja nautitaan laadukkaasta mausta..Kuinka ollakkaan muutaman viikon/kuukauden päästä oli kalliit viinat siemailtu j minä pennosillani hankkinut haalarit:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta äidit! Tehkää viisaasti ja säästäkää lapsenne narsistisen isän vaikutuksilta. Minun edesmennyt appiukkoni on ollut selvä ja oikein pahimmanlaatuinen narsisti (uskomaton valehtelija, täydellisen itsekeskeinen, väkivaltainen, todella raivostuttava...) ja hänen poikansa eli minun mieheni on päässyt isänsä varjosta jotenkin eroon tässä kolmenkympin iässä. Koville se on ottanut, ja koko asia alkoi helpottaa vasta sitten, kun mieheni päästi kokonaan irti siitä haaveesta että hänellä olisi isä jonka kanssa voisi olla kuin isä ja poika yleensä ovat. Kun välit pantiin kokonaan poikki alkoi helpottaa. Mutta muistot ja käyttäytymismallit putkahtelevat vieläkin esille, pieninä mutta selvinä..
Minullakin mies SUUTTUU jos sairastun. Kulkee ympäriinsä kuin pyllyyn ammuttu karhu, ei ainakaan hoida tai auta (tai jos auttaa niin syyllistysten kera ja happamin naamoin), kaikki kotityöt jää tekemättä (koska minäkään en tee...ei niin että tuo normaalisti tekisi jotain). Lapsi kun sairastuu joudun yksin hoitamaan hänet, vaikka olisin itse sairas. Yhtään yötä ei koskaan vauva-aikana lasta hoitanut, edes isyyslomillaan.
Jos olen kaupungilla ja minulla on lapsi, rattaat, isot määrät kauppakasseja niin mieheni EI SUOSTU tulemaan autolla 700 metrin päästä työpaikaltaan meitä hakemaan, koska siitä on niin paljon vaivaa. Ostokset lupaa maksaa takaisin (kun itse vaatii tuomaan kaikenlaista), mutta 80% kerroista jää maksamatta, ja silloinkin kun maksaa niin olen saanut monta kuukautta sen perään kysellä.
Uskomatonta minusta on myös, että hän vaatii minua käyttämään lahjaksi saamiani rahoja (synttäri ja joulu tms.) elintarvikkeisiin tai antamaan hänelle osan niistä.
Seksi on 2 minuutin pikapanoa, jossa ei ole hellyyttä ennen tai jälkeen.
Hellyyttä ei muutenkaan saa.
Mieheni ei myöskään halua ulkoilla lapsen kanssa. Talvella on liian kylmä, syksyllä märkää, kesällä paistaa liian kirkkaasti tai on liian kuuma...syyt on loppumattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas lohdutonta, mutta toisaalta lohdullistakin, että on muita samassa tilanteessa! Toivotan teille kaikille voimia suhteissanne ja jos olette päässeet eroon narsistisesta kumppanista niin nostan hattua.
Minusta tuntuu ikävältä, että mieheni myös leimaa minut tutuillemme valehtelijaksi, koska hän aina kieltää kaikki kertomani asiat ja sanoo, että " vaimo nyt on tuollainen hysteerinen liioittelija" . Jotkut ihmiset ikävä kyllä häntä uskovat ja osa epäilee kumpaako uskoa.
koettakaa heidän takiaan päästä irti suhteesta. Oma isäpuoleni oli juuri tuollainen valehteleva, alistava, syyllistävä, ylikontrolloiva ja erittäin mustasukkainen äidistäni. Ei ollut hyvä kasvaa sellaisessa perheessä. Kun he viimein erosivat viitisen vuotta sitten (asuin silloin jo omillani), äidistäni tuli kuin eri ihminen. Hän on iloinen, itsenäinen, harrastaa paljon eikä saa enää masennus- ja itkukohtauksia " ilman syytä."
Meilläkään seksi ei ollut mitään hellyyden täyttämää, minua rakastavansa ei sanonut enää vuosiin, hellyyttä en saanut tai myötätuntoa, sain tietää traagisen elämääni mullistaneen asian kun esikoinen oli puolivuotta, isäni ei olekkaan biologinen isäni, mitä teki narsissi mies? Lähti kaverinsa kanssa kalaan, koska oli siitä jo sopinut aiemmin eikä sitä " voinut " peruuttaa..Jäin tunteiden sekamelskaan yksin.
Tai sitten kun toinen lapsemme oli vakavasti sairas ja kuoli syntymänsä jälkeen tämä narsissi omalla tavallaan suri asiaa, mutta kun minä halusin puhua tapahtuneesta, tuumasi vaan, että kuollut mikä kuollut.
Rahaahan minulla ei ole ollut niinä aikoina kun nimeksi, hoidin omat lapset kotona pitkään, ja jos halusin uusia tavaroita, myin vanhoja pois, joista saamani rahat säästin, narsissi miehellä oli aina jotain ostettavaa ja lainasi purkista rahat luvaten maksaa heti takas, eipä ole vieläkään niitä rahoja näkynyt.
Narsissin ex vaimo
Että narsisti mies on todella hyvä puhumaan, uskoo ilmeisesti itsekin satuihinsa..
Kulissielämässämme olimme muka onnellinen perhe, hän hoiti lapset kylässä ja monille ihmisille oli todella kummastus, miksi jätin niin ihanan miehen...
Eron jälkeen kuulemma teki oikein galluppeja baareissa, kertoi erostamme, eikä kukaan nainen kuulemma voinut uskoa, että olen voinut jättää niin ihanan miehen :-/
Narsistin ex vaimo
Pakkohan se on uskoa, mutta kun te narsistien vaimot pysytytte itsekin näkemään todellisuuden, miksi ette jo lähde tai pane kova kovaa vastaan. ei hyvänen aika. Mä tulisin hulluksi jo viikossa.
" miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä" kirjoittanut Sandy Hotchkiss.
Kannattaa lukea!
Alue: Aihe vapaa
Hei, kirjoitit totuutta muuntelevasta miehestäsi; itselläni on juuri samanlainen. Lisäksi mieheni suuttuu tosi paljon siitä jos kerron näistä valheista muille ihmisille (siis ystävilleni). Mieheni uskoo itsekin valheisiinsa ja väittää usein että on minun kyvyttömyyttäni, että en ole osannut tulkita asiaa " oikein" . Ja sama kuvio myös siinä, että muutaman päivän kuluttua hänen oma reaktionsa asiaan on pehmennyt ja sitten hän väittää minun ymmärtäneen väärin. Valheita on pieniä ja sitten isoja. Pienestä esimerkki: sunnuntaina lähdin käymään kaupassa. Sanoin miehelle että avaa ovi jos virpojia tulee. Mies lupasi tehdä niin. Näin ulkona että taloamme lähestyi virpojia. Kun tulin kaupasta mies sanoi ettei virpojia ollut käynyt. Kun sanoin että kävihän, minä näin, niin siihen totesi: " En oikein kuullut kunnolla" . Siis ovikelloa, joka soi tosi kovaa. En jaksa näihin pikkuvalheisiin enää edes tarttua. Painan villaisella. Isoja valheita puidaan sitten kuukausitolkulla. Millainen lapsuus miehelläsi on ollut? Uskon että se vaikuttaa paljon.