Lue keskustelun säännöt.
Olenko nyt huono ystävä
12.08.2025 |
Minulla ei ole lapsia, en voi koskaan saada niitä ja se on syvä suru edelleen. Ystäväni silti hehkuttaa pienistä lapsenlapsista, aivan jatkuvasti ja tuntuu kuin puukkoa vääntäisi sisimmässä: miten ihanalta ne tuntuvat sylissä, miten lämpimiä, miten halivat häntä... Voisko ajatella että hän tajuaisi kuin pahalta minusta tuntuu ?!
En halua hänen iloaan pilata. Mutta eikö tuollaista kykene tajuamaan normaali ihminen, että minuun sattuu ja tuntuu pahalta? Eihän minulle tule näitä ihania lapsenlapsia myöskään.
Kommentit (58)
Entäpä jos et varsinaisesti huomauttaisi asiasta ystävällesi, mutta kertoisit aina kun hän hehkuttaa asiaa sinun nenäsi edessä (uudelleen ja uudelleen) että sinulle jäi tyhjä syli ja se on surullinen asia sinulle, ja että olet iloinen ystäväsi puolesta mutta samaan aikaan surullinen itsesi puolesta. Sinulle aihe on arka tekee sinut surulliseksi. Jos tätä toistaisi kuin papukaija niin luulisi ystäväsi ymmärtävän. Jollei ymmärrä niin sitten tämä on täysin tiedustettua kettuilua häneltä ja tarkoituksella tehdä sinut surulliseksi. Valitse sanat ja lauseet tarkkaan ja harjoittele ne kertomaan rauhallisella äänensävyllä. Ei ole reilua että ystäväsi hehkuttaa toistamiseen asiaa joka tekee sinut surulliseksi. Hehkuttakoot tätä onneansa jollekulle toiselle ja te voitte puhua jostain muusta aiheesta. Jos olisin tilanteessasi niin sanoisin asiasta ihan reilusti, mutta mulla onkin todella suora tapa esittää asioita ja mun ystävät tietävät ja ymmärtävät tämän. Ja ei tarkoita että ystävien tulee olla varovaisia joka asian suhteen (kävellä kananmunankuorilla), mutta jos on yksi näin suuri asia, niin siitä tulee voida sopia ettei siitä puhuta, jos toinen ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapset ovat tärkeä ja jokapäiväinen, jopa ihan tavallinen osa hänen elämäänsä. Miksi hänen täytyisi jotenkin seurassasi himmata iloaan, tai vältellä puhumasta lastenlapsistaan? Yritä katsoa hänen näkökulmastaan. Yrität väkisin tuoda surusi sinne, minne se ei kuulu, hänen iloonsa. Hänellä on täysi oikeus iloita täysillä, elämme täällä vain kerran.
Hienotunteisuus ei liity tähän mitenkään.
Surullesi on myös paikkansa, mutta se ei kuulu sinne, missä on ystäväsi ilo. Ne eivät liity toisiinsa mitenkään, eivätkä ole sidoksissa toisiinsa.
Jos ystäväai lapsi kuolisi, niin sittenkin iloitsisit omasta lapsestasi hänen edessään, eihän hänen surunsa kuulu sinun iloosi, onhan sinulla täysi oikeus iloita kun elämme täällä vain kerran?
Itsellä oli tilanne, jolloin pitkän ja vaikean työttömyyden jälkeen sain vihdoin töitä ja kerroin tästä iloisena ystävälle. Tuntui todella omituiselta, että vaikka hän tiesi miten vaikeaa minulla oli ollut, hän sanoi minulle suoraan, ettei osannut iloita puolestani, koska oli itse työtön.
Ystävyydeltä putosi jossakin määrin pohja, koska olin itse aina iloinnut hän onnestaan ja onnistumistaan. Tuli tunne, että hän olisi ollut onnellisempi, jos epäonneni olisi jatkunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on tarkoitus loukata sinua. Kerro hänelle omista tunteista mitä sinussa aiheuttaa.
Jep. Ihmiset ei ole ajatustenlukijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapset ovat tärkeä ja jokapäiväinen, jopa ihan tavallinen osa hänen elämäänsä. Miksi hänen täytyisi jotenkin seurassasi himmata iloaan, tai vältellä puhumasta lastenlapsistaan? Yritä katsoa hänen näkökulmastaan. Yrität väkisin tuoda surusi sinne, minne se ei kuulu, hänen iloonsa. Hänellä on täysi oikeus iloita täysillä, elämme täällä vain kerran.
Hienotunteisuus ei liity tähän mitenkään.
Surullesi on myös paikkansa, mutta se ei kuulu sinne, missä on ystäväsi ilo. Ne eivät liity toisiinsa mitenkään, eivätkä ole sidoksissa toisiinsa.
Jos ystäväai lapsi kuolisi, niin sittenkin iloitsisit omasta lapsestasi hänen edessään, eihän hänen surunsa kuulu sinun iloosi, onhan sinulla täysi oikeus iloita kun elämme täällä vain kerran?
Kyllä, näin olen tehnyt. Enkä usko, että tämä ystävä muuta olettaisikaan. Jos on kohdannut paljon kuolemaa elämänsä aikana, osaa iloita onnesta, oman tai ystävän yhtälailla.
Elämä on hyvin lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se ystävyys toimi, jos ei voi ilojaan jakaa.
No sitä mietinkin olenko huono ystävä kun on vaikea oman menetyksen takia iloita juuri tuosta asiasta.
Tai Voisiko hän olla hienotunteisempi tässä kohtaa ja jakaa muita ilojaan kuin juuri tätä ja juuri minulle?
Tottakai hän voisi olla hienotunteisempi. Mutta täällä on monta äitiä/mummoa jotka ei ikinä tulee tajuamaan että se jatkuva hössötys voi joskus olla liikaa juuri sinunlaisessa tapauksessa. Mutta koska olette ystäviä ja niinkuin joku sanoi, kerro hänelle että joskus se sattuu ja sinusta tuntuu ettet voi aina olla yhtä innoissaan hänen onnestaan ja olet siitä pahoillasi. Jos hän ei sitä ymmärrä yhtään niin sitten ehkä ette ole tosiaan niin hyviä ystäviä enää (kumpikaan). Kyllä nämä asiat kuuluu toimia molempiin suuntiin mielestäni. Kyllä siitä ainakin puhua pitäisi voida.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli tilanne, jolloin pitkän ja vaikean työttömyyden jälkeen sain vihdoin töitä ja kerroin tästä iloisena ystävälle. Tuntui todella omituiselta, että vaikka hän tiesi miten vaikeaa minulla oli ollut, hän sanoi minulle suoraan, ettei osannut iloita puolestani, koska oli itse työtön.
Ystävyydeltä putosi jossakin määrin pohja, koska olin itse aina iloinnut hän onnestaan ja onnistumistaan. Tuli tunne, että hän olisi ollut onnellisempi, jos epäonneni olisi jatkunut.
Mulle kävi ihan sama. Sain hyvä uuden työn (olin etsinyt pitkään ja ystäväni tiesi työttömyydestäni). Hän ei iloinnut yhtään asiasta päin vastaoin rupesi kyseenalaistamaan asiaa ja työpaikkaani. Keskustelun sävy muuttui ja minulle tuli selväksi että hän oli minulle kateellinen. Hänellä itsellään oli hyvä työpaikka mutta liikaa töitä ja työ oli kuluttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on myös tulkinnasta. Surun lasien läpi katsomisesta. Se, minkä Ap kokee kehuskeluksi tai ilosta jatkuvasti puhumiseksi, voi olla ystävältä ihan tavallista arkista puhetta, jossa toistuu myös lapsenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Tietää kyllä.
On vain niin innoissaan "omasta onnestaan".
En vaan voi mitään sille että sattuu kun hän oikein kuvailee miltä pieni lapsi tuntuu sylissä. Oma syli jäi tyhjäksi.
Millä tavalla sinun tyhjä sylisi on tämän ystävän syytä? Mitä on semmoinen ystävyys, jossa omaa onnea ei voi jakaa ystävän kanssa? Valoja päälle nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös tulkinnasta. Surun lasien läpi katsomisesta. Se, minkä Ap kokee kehuskeluksi tai ilosta jatkuvasti puhumiseksi, voi olla ystävältä ihan tavallista arkista puhetta, jossa toistuu myös lapsenlapset.
99% varmuudella asia on juuri näin.
Tilannetajuttomat tollot joka kerta vatvovat samaa aihetta ystävän seurassa? No, ei ihan ok. Kuka muutenkaan jaksaisi innolla kuunnella ihan joka kerta samaa jankutusta mistään aiheesta? No, kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sun sä suret ja kuljeskelet tuolla mieli pahana niin muiden käveltävä kananmunankuorilla ja varottava iloitsemasta asioista mitkä heille tuo iloa mutta sulle ei? Korkea aika päästä yli ja sopeutua elämään sellaisen elämän kanssa kuin on annettu ja tehdä siitä elämästä elämisen arvoisen jossa iloa riittää.
Kiitos elämänohjeesta. Oman kokemuksen mukaan tietyssä määrin asian kanssa pääsee sinuiksi ja pystyy iloitsemaan toisten lapsista myös.
Mutta selkeästi et tavoittanut mikä oli pointtini. Se on hienotunteisuus.
Työnnä se hienotunteisuutesi sinne minne aurinko ei paista. Sinne se kuuluukin. Jos et kestä toisen iloa ja onnea ja alat vaatia jotain saamarin "hienotunteisuutta" koska et saanut sitä samaa vaikka epätoivoisesti halusit niin senkun häippäset muita ystäv
Ap Älä ainakaan tän ihmisen kanssa yritä ystävyyttä...
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapset ovat tärkeä ja jokapäiväinen, jopa ihan tavallinen osa hänen elämäänsä. Miksi hänen täytyisi jotenkin seurassasi himmata iloaan, tai vältellä puhumasta lastenlapsistaan? Yritä katsoa hänen näkökulmastaan. Yrität väkisin tuoda surusi sinne, minne se ei kuulu, hänen iloonsa. Hänellä on täysi oikeus iloita täysillä, elämme täällä vain kerran.
Hienotunteisuus ei liity tähän mitenkään.
Surullesi on myös paikkansa, mutta se ei kuulu sinne, missä on ystäväsi ilo. Ne eivät liity toisiinsa mitenkään, eivätkä ole sidoksissa toisiinsa.
En pystyisi itse "iloitsemaan täysillä" sellaisen ihmisen edessä, jolta puuttuisi jotain tärkeää, jota itselläni on. Miettisin mikä on hänen tilanne. Olisin hienotunteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietää kyllä.
On vain niin innoissaan "omasta onnestaan".
En vaan voi mitään sille että sattuu kun hän oikein kuvailee miltä pieni lapsi tuntuu sylissä. Oma syli jäi tyhjäksi.
Millä tavalla sinun tyhjä sylisi on tämän ystävän syytä? Mitä on semmoinen ystävyys, jossa omaa onnea ei voi jakaa ystävän kanssa? Valoja päälle nyt.
Onnea ja surua. Tottakai voi jakaa mutta jatkuva hehkutus kuulostaa ilkeältä. Vai eikö siinä ystävän elämässä ole mitään muuta mistä voisi puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sun sä suret ja kuljeskelet tuolla mieli pahana niin muiden käveltävä kananmunankuorilla ja varottava iloitsemasta asioista mitkä heille tuo iloa mutta sulle ei? Korkea aika päästä yli ja sopeutua elämään sellaisen elämän kanssa kuin on annettu ja tehdä siitä elämästä elämisen arvoisen jossa iloa riittää.
Kiitos elämänohjeesta. Oman kokemuksen mukaan tietyssä määrin asian kanssa pääsee sinuiksi ja pystyy iloitsemaan toisten lapsista myös.
Mutta selkeästi et tavoittanut mikä oli pointtini. Se on hienotunteisuus.
Työnnä se hienotunteisuutesi sinne minne aurinko ei paista. Sinne se kuuluukin. Jos et kestä toisen iloa ja onnea ja alat vaatia jotain saamarin "hienotunteisuutta" koska et saanut sitä samaa vaikka epätoiv
En edes haluaisi apn kaltaisen pölvästin kanssa olla yhtään missään väleissä, kaikkein vähiten ystävänä... Tuollaiset on aivan stanan rasittavia tapauksia jotka vain väsyttävät ympärillään olevat joiden täytyy koko ajan olla varovaisia ettei vaan suru ja mielipaha ota valtaa...
Jos menetys on tuore ymmärrän. Silloin vaaditaan tottakai hienotunteisuutta.
Jos lapsettomuusasia on selvinnyt jo vuosia sitten, silloin on kyse surutyön käsittelystä, joka on Ap:lla jäänyt kesken. Ap yrittää työntää suruaan ystävänsä käsiteltäväksi. Kuulostaa ehkä tylyltä ja ymmärrän kyllä jos on näin. Silti, surutta ei täällä kukaan selviä, eikä siitä tulisi mitään, jos joutuisimme kävelemään jatkuvasti munankuorilla surujen suhteen.
Varmasti Ap:n ystävälläkin on ollut omia murheita elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietää kyllä.
On vain niin innoissaan "omasta onnestaan".
En vaan voi mitään sille että sattuu kun hän oikein kuvailee miltä pieni lapsi tuntuu sylissä. Oma syli jäi tyhjäksi.
Millä tavalla sinun tyhjä sylisi on tämän ystävän syytä? Mitä on semmoinen ystävyys, jossa omaa onnea ei voi jakaa ystävän kanssa? Valoja päälle nyt.
En ymmärrä? Ei olekaan ystävän syytä.
MUTTA nyt ymmärsin jotain tärkeää : en ole voinut jakaa omaa tyhjän sylin suruani hänen kanssaan - olen joskus yrittänyt mutta se ohittuu kun hän siirtyy omaan onneensa. Niin, mitä tämmöinen ystävyys on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietää kyllä.
On vain niin innoissaan "omasta onnestaan".
En vaan voi mitään sille että sattuu kun hän oikein kuvailee miltä pieni lapsi tuntuu sylissä. Oma syli jäi tyhjäksi.
Millä tavalla sinun tyhjä sylisi on tämän ystävän syytä? Mitä on semmoinen ystävyys, jossa omaa onnea ei voi jakaa ystävän kanssa? Valoja päälle nyt.
En ymmärrä? Ei olekaan ystävän syytä.
MUTTA nyt ymmärsin jotain tärkeää : en ole voinut jakaa omaa tyhjän sylin suruani hänen kanssaan - olen joskus yrittänyt mutta se ohittuu kun hän siirtyy omaan onneensa. Niin, mitä tämmöinen ystävyys on?
Onko surusi kovin tuore? Oletko käsitellyt surutyötäsi loppuun? Voithan todeta ystävällesi, että sinuun sattuu hänen onnensa, ja pitää vaikka taukoa ystävyydestä. Selvästi kipusi on liian kova. Se vaikuttaa silloin muuhunkin kuin ystävyyteesi.
Lapsettomana sinkkuna olen jättänyt kaikki lapsenlapsillaan ylpeilevät ystäväni kerskumaan keskenään. Elämässäni on muuta kiinnostavampaa kuin muiden jälkeläisten kuulumiset. Onneksi meitä lapsettomia on aina vaan enemmän joilla on omaakin elämää kerrottavana.
Kiitos, sinä selkeästi ymmärsit mitä pohdiskelen.
Ymmärrystä toisen tilanteesta ja empatiaa puolin toisin kaipaa läheisessä ystävyyssuhteessa.