Voiko huonosti laulava lapsi oppia laulamaan kauniisti ja hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpönpöpön. Kymmenvuotias ehtii oppia elämässään vaikka mitä. 

Kurkun rakenne ja äänihuulet ovat mitä ovat ja ne ovat jo lähes aikuisen kokoa 10-vuotiaalla tytöllä. Jos ei kuule laulavansa väärin niin ei kai sitä voi oppia.

Kurkun rakenteella ja äänihuulilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka tarkasti ihminen kuulee oman äänensä korkeuden. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin myös aikaisemmin. Jos lapsi olisi todella lahjakas laulajana niin sen pitäisi näkyä jo. En tahtoisi valehdella mieliksi ja kehottaa lasta uhraamaan paljon aikaa halutakseen tulla todella hyväksi jos hänellä ei ole lahjoja siihen. Tietysti jos hän haluaa laulaa harrastuksena tai ei oleta liikoja niin rohkaisisin siihen, mutta en epärehellisillä odotuksilla.

 

Mitä ihmettä sinä nyt oikein höpötät? Mitä ihmettä muuta alakouluikäinen voisi laulusta hakeakaan kuin harrastusta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sävelkorva joko on tai sitten ei. Miksi ihmeessä lapsen pitäisi oppia laulamaan, jos ei ole luontaisesti siihen lahjakas. Toki taitoa voi vähän petrata hyvän opettajan johdolla, mutta jo pari, kolmevuotiaasta lapsesta huomaa onko lalulunlahjoja. Eiköhän löytyisi joku muu harrastus, mihin lapsi innostuisi ja mihin olisi paremmin taipumuksia. Ettei vain olisi ennemminkin vanhemman toive tuo laulutaito?

Kirjoitat nyt aiheesta, josta et selvästikään tiedä mitään? Nykytiedon mukaan lähes kaikki oppivat laulamaan kohtuullisesti, myös laulutaidottomat aikuiset. Osalla se vaatii enemmän vaivaa kuin toisilla. Pari-kolmevuotiaasta ei vielä huomaa välttämättä yhtään mitään. 

t. musiikkipedagogin vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin myös aikaisemmin. Jos lapsi olisi todella lahjakas laulajana niin sen pitäisi näkyä jo. En tahtoisi valehdella mieliksi ja kehottaa lasta uhraamaan paljon aikaa halutakseen tulla todella hyväksi jos hänellä ei ole lahjoja siihen. Tietysti jos hän haluaa laulaa harrastuksena tai ei oleta liikoja niin rohkaisisin siihen, mutta en epärehellisillä odotuksilla.

 

Mitä ihmettä sinä nyt oikein höpötät? Mitä ihmettä muuta alakouluikäinen voisi laulusta hakeakaan kuin harrastusta?

Melko monella on haaveena enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin myös aikaisemmin. Jos lapsi olisi todella lahjakas laulajana niin sen pitäisi näkyä jo. En tahtoisi valehdella mieliksi ja kehottaa lasta uhraamaan paljon aikaa halutakseen tulla todella hyväksi jos hänellä ei ole lahjoja siihen. Tietysti jos hän haluaa laulaa harrastuksena tai ei oleta liikoja niin rohkaisisin siihen, mutta en epärehellisillä odotuksilla.

 

Mitä ihmettä sinä nyt oikein höpötät? Mitä ihmettä muuta alakouluikäinen voisi laulusta hakeakaan kuin harrastusta?

Lapsikin voi haluta suosituksi poplaulajaksi, ja onhan maailmalla lapsitähtiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin myös aikaisemmin. Jos lapsi olisi todella lahjakas laulajana niin sen pitäisi näkyä jo. En tahtoisi valehdella mieliksi ja kehottaa lasta uhraamaan paljon aikaa halutakseen tulla todella hyväksi jos hänellä ei ole lahjoja siihen. Tietysti jos hän haluaa laulaa harrastuksena tai ei oleta liikoja niin rohkaisisin siihen, mutta en epärehellisillä odotuksilla.

 

Mitä ihmettä sinä nyt oikein höpötät? Mitä ihmettä muuta alakouluikäinen voisi laulusta hakeakaan kuin harrastusta?

Lapsikin voi haluta suosituksi poplaulajaksi, ja onhan maailmalla lapsitähtiäkin.

Aloittaja varmaankin olisi maininnut asiasta, jos lapsen tavoitteena olisi tulla tähdeksi. 

Minä olen kokenut pianonsoiton erittäin hyödylliseksi laulamisen kannalta, koska korvani on tottunut kuulemaan pelkästään puhtaista säveliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin myös aikaisemmin. Jos lapsi olisi todella lahjakas laulajana niin sen pitäisi näkyä jo. En tahtoisi valehdella mieliksi ja kehottaa lasta uhraamaan paljon aikaa halutakseen tulla todella hyväksi jos hänellä ei ole lahjoja siihen. Tietysti jos hän haluaa laulaa harrastuksena tai ei oleta liikoja niin rohkaisisin siihen, mutta en epärehellisillä odotuksilla.

 

Mitä ihmettä sinä nyt oikein höpötät? Mitä ihmettä muuta alakouluikäinen voisi laulusta hakeakaan kuin harrastusta?

Melko monella on haaveena enemmän.

Höpsö, ei todellakaan ole. Lapset käyvät laulutunneilla tai kuorossa siksi, että tykkäävät laulamisesta. Ehkä on joku aivan marginaalitapaus, että lapsi - tai vanhempi - ajattelee, että tässä ollaan tähteä tekemässä. Ap ei ole mitenkään ilmaissut, että tässä olisi kysymys sellaisesta hömpästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpönpöpön. Kymmenvuotias ehtii oppia elämässään vaikka mitä. 

Kurkun rakenne ja äänihuulet ovat mitä ovat ja ne ovat jo lähes aikuisen kokoa 10-vuotiaalla tytöllä. Jos ei kuule laulavansa väärin niin ei kai sitä voi oppia.

Kurkun rakenteella ja äänihuulilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka tarkasti ihminen kuulee oman äänensä korkeuden. 

Ei olekaan sen kanssa, mutta eivätkö nuo fyysiset rakenteet määritä, pystytkö tuottamaan halutunlaisen äänen? Voihan olla absoluuttinen sävelkorva vaikka ei osaisi laulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sävelkorva joko on tai sitten ei. Miksi ihmeessä lapsen pitäisi oppia laulamaan, jos ei ole luontaisesti siihen lahjakas. Toki taitoa voi vähän petrata hyvän opettajan johdolla, mutta jo pari, kolmevuotiaasta lapsesta huomaa onko lalulunlahjoja. Eiköhän löytyisi joku muu harrastus, mihin lapsi innostuisi ja mihin olisi paremmin taipumuksia. Ettei vain olisi ennemminkin vanhemman toive tuo laulutaito?

Kirjoitat nyt aiheesta, josta et selvästikään tiedä mitään? Nykytiedon mukaan lähes kaikki oppivat laulamaan kohtuullisesti, myös laulutaidottomat aikuiset. Osalla se vaatii enemmän vaivaa kuin toisilla. Pari-kolmevuotiaasta ei vielä huomaa välttämättä yhtään mitään. 

t. musiikkipedagogin vaimo.

Kyllä 2-3-vuotiaat laulavat jo ihan sujuvasti kappaleita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä peli on tuossa iässä jo menetetty.

Kyllä. Jos nuotit ei luonnostaan osu kohdilleen, kannattaa laulutunnit unohtaa.

-musiikinopettaja, FT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpönpöpön. Kymmenvuotias ehtii oppia elämässään vaikka mitä. 

Kurkun rakenne ja äänihuulet ovat mitä ovat ja ne ovat jo lähes aikuisen kokoa 10-vuotiaalla tytöllä. Jos ei kuule laulavansa väärin niin ei kai sitä voi oppia.

Kurkun rakenteella ja äänihuulilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka tarkasti ihminen kuulee oman äänensä korkeuden. 

Ei olekaan sen kanssa, mutta eivätkö nuo fyysiset rakenteet määritä, pystytkö tuottamaan halutunlaisen äänen? Voihan olla absoluuttinen sävelkorva vaikka ei osaisi laulaa.

Fyysiset rakenteet määrittää lähes poikkeuksetta vain sen, kuinka korkealta ja matalalta pystyy laulamaan sitten kun on saanut kaiken äänialansa käyttöön. Jos kurkussa tai äänihuulissa olisi sellaista vikaa joka estäisi puhtaasti laulamisen, sen kuulisi selvästi puheestakin. 

Menin aikuisena laulutaidottomien laulutunnille ja kyllä opin laulamaan. 

"Miten jousisoittimia ei voisi soittaa ilman sävelkorvaa?"

Kyllä jousisoittimia voi oppia soittamaan ilman absoluuttista tai edes hyvää sävelkorvaa. Huipeulle tai edes kohtuullisen hyväksi soittajaksi pääsy on sitten eri asia, sillä jousisoittimet ovat ns. absoluuttisia soittimia, piano taas ei. Pianoa soitettaessa esimerkisi cis ja des ovat samat, mutta viulussa välttämättä eivät (cis on hivenen korkeampi kuin des).

Vierailija kirjoitti:

Menin aikuisena laulutaidottomien laulutunnille ja kyllä opin laulamaan. 

Kuinka kauan siinä kesti ja millaisen tason saavutit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sävelkorva joko on tai sitten ei. Miksi ihmeessä lapsen pitäisi oppia laulamaan, jos ei ole luontaisesti siihen lahjakas. Toki taitoa voi vähän petrata hyvän opettajan johdolla, mutta jo pari, kolmevuotiaasta lapsesta huomaa onko lalulunlahjoja. Eiköhän löytyisi joku muu harrastus, mihin lapsi innostuisi ja mihin olisi paremmin taipumuksia. Ettei vain olisi ennemminkin vanhemman toive tuo laulutaito?

Kirjoitat nyt aiheesta, josta et selvästikään tiedä mitään? Nykytiedon mukaan lähes kaikki oppivat laulamaan kohtuullisesti, myös laulutaidottomat aikuiset. Osalla se vaatii enemmän vaivaa kuin toisilla. Pari-kolmevuotiaasta ei vielä huomaa välttämättä yhtään mitään. 

t. musiikkipedagogin vaimo.

Kyllä 2-3-vuotiaat laulavat jo ihan sujuvasti kappaleita.

Kyllä, jotkut tekevät näin. Jotkut taas eivät. Kymmenen vuotta myöhemmin heillä ei ole välttämättä mitään eroa. 

t. musiikkipedagogin vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusteni perusteella olen eri mieltä. Osa ei opi harjoittelemallakaan erottamaan pieniä eroja sävelkorkeuksissa. Suuremmat erot he kyllä kuulevat.

Itsellänikään ei ole riittävän hyvä sävelkorva, että olisin pystynyt soittamaan jousisoittimia. Ei vaan opi kuulemaan eroja, vaikka kuinka harjoittelisi.

Oletko AMK-tutkinnon suorittanut laulupedagogi tai muu korkeasti koulutettu laulun ammattilainen? Jos et, sinun kokemuksillasi ei ole mitään merkitystä, koska et kykene arvioimaan niiden merkitystä. 

Pelkkä harjoitus ei tietenkään tee mestaria, vaan useimmiten ahkeran harjoittelun lisäksi vaaditaan riittävä määrä osaavaa opetusta. 

En ole ammattilainen, mutta soitin klarinettia yli kymmenen vuotta opettajan ohjauksessa. En koskaan oppinut tunnistamaan, kumpaa otetta käyttäen jokin sävel kannatti missäkin kohtaa ottaa, koska en kuullut niissä riittävän suurta eroa. Opettaja sen sijaan kuuli ja huomasi eron ja vaati, että tietyssä kohtaa soitan sävelen eri tavalla kuin yleensä, jotta kappale kuulostaa puhtaammalta. Syy ei siis ollut tekninen, vaan liittyi nimenomaan syntyvän äänen korkeuteen.

Sen sijaan kuitenkin kuulin, kun kaveri lauloi vähän nuotin vierestä. Monesti hän lauloi nuotilleen, mutta hyvin usein hän seilasi nuotin vierellä, joko ylä- tai alapuolella. Ei paljon, mutta juuri sen verran, että kokonaisuus kuulosti särisevältä ja siten aika kamalalta. Tuo kaveri ei kertakaikkiaan kuullut mitään ongelmaa laulussaan, vaan kuvitteli laulavansa ns. puhtaasti. Ei siinä oikein voi harjoitella, jos ei kuule mitään eroa hyvällä ja huonolla suorituksella.

Lisäksi olin läpäissyt musiikkiluokan pääsykokeen, joten selvästi minulla oli jonkin verran taipumusta tunnistaa eri sävelkorkeudet, pääsykokeessa kun piti laulaa riittävän lähelle nuotilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sävelkorva joko on tai sitten ei. Miksi ihmeessä lapsen pitäisi oppia laulamaan, jos ei ole luontaisesti siihen lahjakas. Toki taitoa voi vähän petrata hyvän opettajan johdolla, mutta jo pari, kolmevuotiaasta lapsesta huomaa onko lalulunlahjoja. Eiköhän löytyisi joku muu harrastus, mihin lapsi innostuisi ja mihin olisi paremmin taipumuksia. Ettei vain olisi ennemminkin vanhemman toive tuo laulutaito?

Kirjoitat nyt aiheesta, josta et selvästikään tiedä mitään? Nykytiedon mukaan lähes kaikki oppivat laulamaan kohtuullisesti, myös laulutaidottomat aikuiset. Osalla se vaatii enemmän vaivaa kuin toisilla. Pari-kolmevuotiaasta ei vielä huomaa välttämättä yhtään mitään. 

t. musiikkipedagogin vaimo.

Määrittele kohtuullinen. Kaverini lauloi yksinään ehkä monen mielestä kohtuullisesti, mutta kuoroon hän ei silti sopinut.

t: se klarinettia pitkään soittanut

Ei pianonsoitto ole musikaalisuutta edellyttävää samalla tavoin kuin esim jousi- tai puhallinsoittimet tai juurikin säestyksetön yksinlaulu.

Oppii painelemaan oikeita koskettimia oikeaan rytmiin, mutta kosketin tuottaa sävelen automaattiseen sävelkorkeuteen täsmällisesti.

Ei sitä itse haeta ja kuunnella joka ikinen kerta. Läheskään kaikki hyvätkään pianon- tai urkujen soittajat eivät ole musikaalisia edes sen vertaa, että osaisivat soittaa yksinkertaisiakaan biisejä korvakuulolta.

Olen ollut esim. läsnä tilanteessa jossa ammattimuusikko ei osannut spontaanisti soittaa Paljon onnea vaan, koska ei ollut nuotteja mukana (aikaa ennen tabletteja joihin ladataan nuotit netistä).

Uskomatonta! Jouduin musikaalisena ei-ammattilaisena paikkaamassa tilanteen pyynnöstään.

Joten ei pianonsoitto vielä kerro musikaalisuudesta mitään. Yksin laulaminen taas kertoo.

Erittäin musikaalisen on näet mahdoton laulaa väärä sävel ellei sitten ole kyse äänialan ulkopuolisesta, jonne ei yllä. Tai kurlunpäätulehdus, jolloin ääni särkyy.

Lapsesi ei osaa laulaa edes 10-vuotiaana, joten ikävä kyllä mitään kummoista laulajaa ei hänestä voi tulla. Tasoltaan toki voi jokainen hyvässä opissa kehittyä.

Erityislahjakkuus on tässäkin oltava, pelkkä työnteko ei riitä korkeaan tavoitteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusteni perusteella olen eri mieltä. Osa ei opi harjoittelemallakaan erottamaan pieniä eroja sävelkorkeuksissa. Suuremmat erot he kyllä kuulevat.

Itsellänikään ei ole riittävän hyvä sävelkorva, että olisin pystynyt soittamaan jousisoittimia. Ei vaan opi kuulemaan eroja, vaikka kuinka harjoittelisi.

Oletko AMK-tutkinnon suorittanut laulupedagogi tai muu korkeasti koulutettu laulun ammattilainen? Jos et, sinun kokemuksillasi ei ole mitään merkitystä, koska et kykene arvioimaan niiden merkitystä. 

Pelkkä harjoitus ei tietenkään tee mestaria, vaan useimmiten ahkeran harjoittelun lisäksi vaaditaan riittävä määrä osaavaa opetusta. 

En ole ammattilainen, mutta soitin klarinettia yli kymmenen vuotta opettajan ohjauksessa. En koskaan oppinut tunnistamaan, kumpaa otetta käyttäen jo

Kerroit opettajasi vaatineen, että soitit tietyt sävelet eri tavalla kuin yleensä. Et kuitenkaan kertonut, että opettajasi olisi yrittänyt opettaa sinua aktiivisesti kuulemaan eroja eri tavalla soitettujen sävelten välillä. Jäikö korvan harjaannuttaminen siis minimiin? Jos ei, millaisia harjoituksia opettajasi antoi siihen ja kuinka paljon aikaa käytit niiden tekemiseen?