Pääsenköhän joskus nauramaan jälkiviisaasti?

Eikä ole mitenkään harvinaista että tiukkiksen lapsesta tulee elämäntapaintiaani ja huithapelin lapsesta amish.

Meilläkin noudatetaan säännöllistä päivärytmiä, tehdään kotiruokaa, herkutellaan kohtuullisesti, ei juuri katsota telkkaria. Ajattelen kuitenkin, että about keskitie voisi olla hyvä. Meillä lapset on vielä pieniä, mutta uskoisin, että myöhemminkin pidän periaatteessa rytmit ennallaan, mutta poikkeamme niistä juhlapäivinä ja muissa erikoistilanteissa. Ehkä lupa valvoa tai lupa syödä roskaruokaa on hauskempi saada, kun se ei ole itsestäänselvää.

elämäntyyli toteutetaan. Jos kotona on kireää vaikka kuinka nukkumaan mentäisiin ajoissa, ollaan mielestäni metsässä. Yksi perhe panostaa yhteen ja toinen toiseen asiaan. Ja välillä täytyy kiristää ja välillä taas löysäillä. Elämä ei saa olla mustavalkoista suorittamista.

Kyllä nämä sun tuttavasikin varmaan muuttavat systeemiä jos ongelmia tulee. Kuten toivottavasti sinäkin.

Meillä kannustetaan lapsia omien aivojen käyttöön, luovuuteen ja kekseliäisyyteen. Opetetaan tapoja, vanhempien kunnioitusta jne. Mun kasvatuksen päämääränä on tehdä lapsista vastuuntuntoisia ja tasapainoisia aikuisia. Pleikkaria ei hankita. Arkiruoka on terveellistä.



Mutta kyllä meillä syödään myös hampurilaisia ja pullaa, tavarat on hujan hajan, ja rytmeistä voi aina joustaa, jos luvassa on jotain kivaa. Vaatteet voi olla halpista, jos ovat siistin näköiset. Merkkejä emme kumarra. :)



Mä näkisinkin asian niin, että niistä asioista, jotka todella merkitsee jotain elämässä, kuten toisten kunnioitus ja vastuu omista teoistaan, pidetään kiinni. Muu ei ole niin tärkeää.

iäkseen kiitollisia jos kelpaa muuhuin kuin tukitöihin. Kaverini joka kasvatettiin ( tai siis ei kasvatettu, heiltä esim ei ole koskaan kielletty mitään ) hövelimmin on kiertänyt maailmaa ja hankkinut koulutuksen ja paljon ystäviä.

lapsistasi nössöjä jotka eivät pärjää ilman äitiään. Ei tokaluokkalainen (tai edes ekaluokkalainen) tarvitse iltapäivähoitoa. Laste on osattava olla yksin kotona alakoulusta lähtien!

Pleikkaa saavat pelata kavereilla, mutta yleensä en päästä kahta kertaa samalla viikolla sellaiselle kaverilla jonka luona ei tehdä mitään muuta. Hampurilaisella käydään ehkä kerran kuussa, jäätelöä ja leivonnaisia syödään korkeintaan kerran pari viikossa. TVstä katsotaan lastenohjelmia ja joskus urheilua ja luonot-ohjelmia, siitä olen edelleen aika tarkkana. Elokuvissa on sitten katsottu ihan Disneytä yms. Eikä munkaan mielestä vaatteiden tarvii olla hienoja, mutta kengät olen aina ostanut kunnon merkkejä enkä mitään Pokemon-lenkkareita.



Meillä ei ole supersiistiä mutta jos en imuori 2 kertaa viikossa, hiekka rahisee jalkojen alla. Ja ruanlaitosta tulee tietytsi enemmän sotkua kuin eineksistä...



Nössöjähän nuo on, eivät halua olla montaa tuntia yksin kotona ja yöllä kun pelkäävät, tulevat viereen (toisen perheen lapsilta kiellettiin viereen tulo 4-vuotiaana ja on kuulemma pitänyt).



ap

tai löysä. Se on inhimillistä.

keski-ikäisiä ja tylsiä kuin me...Meillä pätee aika lailla nuo kuvailemasi säännöt ja tavat ja tästä tyylistä pidetään meillä kiinni jatkossakin, oli se sitten kuinka tylsää tahansa.



Sain täällä aikoinani aika rivakoita kommentteja osakseni, kun keskusteltiin tv:n katselusta. Meillä ei nimittäin katsella Salkkareita tms, eikä mitään ohjelmia klo 20 jälkeen ja meidän vanhin on jo melkein 10 v...Juuri keskustelimme tämän esikoisen kanssa asiasta, kun kuulemma " kaikki" kaverit saavat katsella ainakin klo 22 asti ohjelmia arkisinkin. Tosin lapsi itse totesi, ettei jaksaisi herätä aamulla kouluun, jos valvoisi noin myöhään.



Muuten meillä harrastetaan paljon, tehdään lasten kanssa asioita eikä odoteta, että ovat jo eskarilaisista lähtien isoja ja omillaan toimeen tulevia. Vastuuta annetaan, mutta pieninä annoksina pikku hiljaa.



Olkoot tylsää, olkoot keski-ikäistä, meillä tämä nyt menee näin.

ja vaakuutteluja siitä, että sukulaisperheen muksut tulevat olemaan tasapainottomia hulttioita. Kun taas heidän säännöllistä elämää viettäneet lapsoset tulevat olemaan sivistyneitä, kouluttautuneuta, empaattisia ja tasapainoisia???

Nuo sinun mainitsemasi tekijät ovat loppupeleissä täysin epäolennaisia seikkoja!

Kasvatuksen tavoitteena on tuottaa tunne-elämältään tasapainoisia nuoria ja aikuisia, jotka tuntevat itsensä ja rajansa, tuntevat olevansa rakastettuja, omaavat hyvän itsetunnon, ovat luotettavia ja riittävän tavoitteellisia.

Mietipä, mitkä asiat ovat niitä, jotka vaikuttavat tuohon lopputulokseen. Löydät vastauksen kysymykseesi itsekin.

yksin koulupäivän jälkeen, vai mitä teette, kun kolmasluokkalaisille ei enää iltapäivähoitoa järjesty?

Saan kirjoituksestasi sellaisen mielikuvan, että haet hyvää vanhemmuutta hirveän suorittamisen kautta. Varmasti kyllä huolehditte hyvin lapsistanne vähän vähemmälläkin rajoittamisella!



Mulla ei kyllä olisi sydäntä kieltää koululaiselta omaa pleikkaria eikä muutakaan lelua, joka kaikilla toisilla on. Tietysti jos ei ole taloudellisista syistä mahdollista ostaa jotain lapselle, niin sitten ei ole. En itse saanut lapsena leikkiä Barbeilla, koska olivat äitini mielestä epäkehittäviä, ja olen kyllä surrut sitä vielä aikuisenakin.

Jos sukulaisperheesi vanhemmat ovat normaaleja vanhempia (ei siis päihteitä tai pahoja mt-ongelmia tms.) lapsista kasvaa varmasti ihan yhtä menestyviä kuin mistä lapsista hyvänsä. Kuten joku täällä jo kirjoittikin, niin kodin tunneilmasto on varmasti lapsuuden tärkein asia.



Enpä osaa kuvitella miten lapsena käytetyt halvat kengät pilaisivat ihmisen?!! Osaako joku valaista minua tässä? Siis tietysti jos kengät ovat aina väärän kokoiset, niin jalkapöytä voi mennä pilalle, mutta muuten?

mikä siinä on, että kengätkin merkkaavat paljon tässä asiassa?

muutaman tunnin päästä tulivat isommat sisarukset kotiin. Mutta on kertonut myöhemmin, miten pelkäsi ja hänellä on ollut pahoja psyyken ongelmia isompana. Suosittelen ettei eka-tokaluokkalaista jätetä yksin olemaan iltapäiviksi, sen ikäisellä ei ole vielä tarvittavia psyyken suojakeinoja tarpeeksi, jos yksin oleminen tuntuu pahalta.

Kuulostat kyllä todella typerältä ja itsekeskeiseltä. Materia ja ulkoinen olemus ja sääntöjen noudattaminen on ilmeisen tärkeää sinulle.



Luulen, että ehkä sukulaisperheenne lapsista kasvaa lopulta onnellisempia ja elämäniloisempia lapsia, heillä lienee hieman rennompi ote elämään...

ja hymy sinulle, ketjun ainoa toinen keski-ikäinen ja tylsä äiti :-)



Halvat lelut on kyllä sikäli aika iso asia mielestäni, että niiden kautta opitaan kerskakulutukseen: ostetaan milloin mikäkin muotilelu, joka hetken kuluttua menee rikki ja hylätään. Me ollaan pyritty hankkimaan kestäviä leluja, joilla lapset leikkivät monta vuotta - rakennussarjoja ja " perusleluja" kuten autoja, veneitä, hyviä ukkeleita tv-sarjakrääsän sijaan. Tästä en mieltäni muuta ihan ympäristöeettisistäkään syistä... Sama pätee niihin hemmetin kenkiin: kestävät jalalle hyvät kengät ovat sekä käyttäjän että ymäpäristön kannalta parempi valinta kuin halpahallin kengät.



Eikä meidän kodin tunnelmassa ole mitään vikaa, ja tietenkin moraalinen ja eettinen kasvatus on tärkeämpää kuin nämä mainitsemani ulkoiset seikat. Niistä en nyt kuitenkaan kaivannut keskustelua vaan juuri siitä, miten suuri merkitys tällä muulla mahtaa olla lasten kehityksessä. Näköjään useimmat ovat sitä mieltä, että lehtien ja kirjojen puheet tv:stä, nukkumaanmenoajoista, ruoka-ajoista, tietokonepeleistä yms. ovat tiukkapipoista huuhaata, jonka voi jättää omaan arvoonsa.

Ja kaipa alan olla kohta oikeastikin keski-ikäinen (35)...



Minä uskon meidän kasvatusmeininkiin, eikä meille sitä kukaan ole kyllä kritisoinut myöskään. Koska uskon omiin valintoihini, niin en ole kamalasti mässäillyt sillä millaisia muiden lapsista ehkä tulee.



Hassua ap, lelujen ja kenkienkin suhteenkin tekstisi oli kuin minun näppikseltäni :)