Lue keskustelun säännöt.
Mikähän auttaisi totaalisen motivaation puutteeseen kaikissa asioissa?
04.04.2007 |
En ole masiksessa, vaan mulla ei kerta kaikkiaan ole mitään unelmaa tms., joka saisi tekemään asioita. Nuorempana olin tosi ahkera, vähän liiankin ahkera, opiskeluissa sun muissa. Nyt kun olen 30+++, ei huvita enää mikään. Parikymppisenä unelmia oli paljonkin ja lähdin innolla toteuttamaan niitä. Vuosien myötä huomasin, että pitää tosiaan miettiä mitä toivoo, koska voi käydä niin että saa haluamansa. Ja sitten vasta kusessa ollaan. Eli nyt ei edes huvita unelmoida mitään, kun tietää ettei unelmien toteuttaminen välttämättä tee onnelliseksi vaan päinvastoin.
Teen etätöitä ja kotitöitä, laiskasti. Todella laiskasti. MITÄÄN ei ole jäljellä enää siitä hikarista joka olin vielä 10 vuotta sitten. Haluaisin vaan tehdä seuraavia asioita:
- lukea lehtiä
- lukea kirjoja.
Mikään muu ei kiinnosta. Olisko jollakulla hyviä ideoita? Olisin kyllä ihan todella tyytyväinen jos voisin vain lukea lehtiä ja kirjoja, mutta voiko niin elää....
Kommentit (7)
Nuorempana sitä oli jotain tapauskovaisutta jäljellä ja välillä jopa vähän huuhaapuolellakin vierailin, eli uskoin henkisyyteen ja kaikenmaailman parantaviin kiviin. Vuosien varrella olen vaan lakannut totaalisesti uskomasta ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Elämää kieltämättä pitää hyvin kuosissa usko tuonpuoleisessa odottavaan palkintoon tai ainakin tuonpuoleiseen kontrolliin, joten tavallaan toivon että se henkinen raami olisi elämässä olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaaha. Nyt tiedän, mikä sinua vaivaa: olet kadottanut elämän tarkoituksen.
Ihana huomio. Tai ehkä se menee niin päin, että olen ymmärtänyt ettei elämällä OLE mitään ihmeellistä tarkoitusta. Muuta siis, kuin jatkaa sukua ja sitten kuolla. Jäljelle jää vain yhteys muihin ihmisiin, se on kai se elämän pointti sitten. En ole mikään suuri ihmisystävä, joten tällä suunnallakaan ei sitä motivaatiota oikein saa kasaan. Parasta elämässä on se kun oma lapsi laittaa kädet kaulan ympäri ja puristaa ja sanoo että äiti olen sinusta ylpeä. Se ei tosin taida edes tietää mitä sana ylpeä tarkoittaa, onpahan vaan bongannut sen Puuha-Petestä :)
Tekstisi oli jotenkin masentavaa luettavaa. Ihan kuin olisit luovuttanut otteen elämästä. Kun muistat, että oma lapsi on vain " lainassa" ; hän ei todellakaan halaa sinua enää kymmenen vuoden kuluttua tuolla lailla. Mikä silloin on elämäsi tarkoitus?
Kirjotat, että olet " ymmärtänyt" , ettei elämällä ole tarkoitusta. Elä käytä sanaa " ymmärtää" . Koska et voi ymmärtää asiaa, jota ei ole todistettu. Voit vain uskoa suuntaan tai toiseen. Ja usko on uskoa sen vuoksi, että saatat olla väärässä...
3
Minulla on myös sama juttu, tahtoisin vaan lukea, lenkkeillä ja olla rauhassa... Juoda kupin kahvia ja jatkaa lukemista.
Ihmiosten seura ei kiinnosta, ei työt, ei opiskelu, lapset, puoliso... Mutta kun uusi lehti kilahtaa alas postilaatikosta niin olen maailman onnellisin nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoista, lehdistä, lenkeistä, lapsen halauksista (no se on iso ilo ;) Mulla kävi niin että nuorempana se että elämällä ei ole mitään suurempaa päämäärää häiritsi, mutta vanhemmiten olen oppinut elämään tässä hetkessä ja nauttimaan arjesta.
Se että pohdit näitä asioita tekee kuitenkin loppujenlopuksi elämästäsi rikkaamman.
Taidan ymmärtää sinua. Minusta kyse on siitä, että takavuosina kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja kaikkea piti kokeilla. Nyt sitä jotenkin tietää, mikä itseään kiinnostaa - on tosin valitettavaa, että uteliaisuutesi on noin kutistunut. Uteliaisuus on nimittäin se, mikä pitää nuorena.
Vai oletko vain tylsistynyt? Ehkä sinulla on vain liian vähän vaihtoehtoja?