Onko täällä joku ollut synnytyksen siis normaali alatiesynnytys, sen jälkeen sairaalassa viikon? Miksi?

Ei ole omakohtaista kokemusta alatiesynnytyksestä, mutta kun itse olin kuopuksen kanssa synnärillä, huonekaverina oli nainen, joka synnytti kaksoset alateitse, suht isokokoiset vielä yli 2,5kg kumpikin. Oli kyllä todella heikossa hapessa ekat päivät: huimasi, vuoti pitkin lattioita kirjaimellisesti, ei pystynyt istumaan, ei syömään, ei käymään vessassa omatoimisesti, maito ei noussut jne. Että sydämestäni toivon, että vietti ainakin sen viikon siellä NKL:llä, mielummin kaksi. Me jaettiin huone vaan 3pvää. Samana päivänä mentiin. 

Ihan normaali alatiesynnytys, kaikki meni synnytyksessä hyvin ja itse olin valmis lähtemään kotiin, mutta vauva tarvitsi sinivalohoitoa melkein viikon ajan syntymän jälkeen.

Suonensisäiset antibiootit vaativa infektio, perussairaus ei tahtonut pysyä minkäänlaisessa hallinnassa raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen... 

80-90-luvulla synnärillä vietettiin yleensä useampi päivä ihan normaalin synnytyksen jälkeekin. En nyt muista oliko ihan viikkoa.

Itse olin keskoskaksosten syntymän jälkeen naistenklinikalla sen aikaa kuin hekin. Olin kyllä kunnossa, mutta ilmoitin, että en lähde ennenkuin lapset siirretään Kättärille kasvamaan, siinä meni n viikko.

Lapsi sai hengitystieinfektion, jonka vuoksi oli hoidossa viikon syntymän jälkeen. Minut uloskirjattiin osastolta kaksi päivää synnytyksen jälkeen.

Sektio & kuume.

Minä lähdin sektion jälkeen vauvan kanssa kotiin neljän päivän päästä.

5 päivää meni koska eivät päästäneet pois. Vauva oli ok ja minäkin. Olivat vain kusipäitä, koska olin nuori äiti ( 21v melkein 22v). Koko ajan suhtautuivat minuun kuin olisin ollut lapsi. Oli huutamista, käskyttämistä ja rinnoista repimistä, sanoivat että lapsi kuolee kun en saa imetettyä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali alatiesynnytys, kaikki meni synnytyksessä hyvin ja itse olin valmis lähtemään kotiin, mutta vauva tarvitsi sinivalohoitoa melkein viikon ajan syntymän jälkeen.

Tähän, vauvalla sama homma, kyseessä esikoiseni synnytys joten halusivat varmistaa että maito nousee ja lapsi myös jaksaa ja oppii imemään. Tuosta tosin on nyt kohta 25 vuotta, joten vähän epäilen olisko käytäntö enää sama vai paiskataanko nykyisin pihalle heti synnytystä seuraavana päivänä sairaalaa kuormittamasta jos äiti ja lapsi vaan kykenee hengittämään omin avuin.

Minä olin esikoisen kanssa melkein viikon. Syynä oli se että vauva meinasi mennä keltaiseksi ja joka päivä ihmeteltiin onko se keltainen vai ei ja otettiin verikokeita. Lopulta ei kuitenkaan tarvittu sinivalohoitoa.

Vierailija kirjoitti:

5 päivää meni koska eivät päästäneet pois. Vauva oli ok ja minäkin. Olivat vain kusipäitä, koska olin nuori äiti ( 21v melkein 22v). Koko ajan suhtautuivat minuun kuin olisin ollut lapsi. Oli huutamista, käskyttämistä ja rinnoista repimistä, sanoivat että lapsi kuolee kun en saa imetettyä.

Valititko siitä?

Vierailija kirjoitti:

5 päivää meni koska eivät päästäneet pois. Vauva oli ok ja minäkin. Olivat vain kusipäitä, koska olin nuori äiti ( 21v melkein 22v). Koko ajan suhtautuivat minuun kuin olisin ollut lapsi. Oli huutamista, käskyttämistä ja rinnoista repimistä, sanoivat että lapsi kuolee kun en saa imetettyä.

Minä olin 41-vuotias kun sain kuopukseni ja minua kyykytettiin synnärillä koko ajan vanhaksi äidiksi. Synnytysvalmennuksessa suorastaan peloteltiin miten lapsesta tulee vammainen ja luokiteltiin riskisynnyttäjäksi ja vanhaksi äidiksi ja ihmeteltiin, miten olen vielä lastentekoon ruvennut. Joka välissä vedettiin esiin se, miten asiat menevät persiilleen synnytyksessä koska olen niin vanha. Ja jos eivät pieleen menekään, niin en kumminkaan jaksa hoitaa pientä vauvaa. En tehnyt valitusta, vaikka jälkeenpäin tajusin, että ehdottomasti olisi pitänyt tehdä.

Normaali alatiesynnytys. Lapsi vetäs lapsivettä runsaasti synnytyksessä, usean kerran imettiin sitä vatsasta pois. Lapsen verensokerit romahtivat muutama tunti synnytyksen jälkeen, joita seurailtiin ja "sokeri"tiputuksella saatiin lopulta normaalisoitua kolmen päivän kuluessa. Meni vielä keltaiseksi, jota seurattiin loppuaika verikokein ja lopulta luvut menivät yli rajan, jolloin päästiin yli viikon jälkeen kotio teholta sinivalolaitteen kanssa. Osastolla ei valohoitoa annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 päivää meni koska eivät päästäneet pois. Vauva oli ok ja minäkin. Olivat vain kusipäitä, koska olin nuori äiti ( 21v melkein 22v). Koko ajan suhtautuivat minuun kuin olisin ollut lapsi. Oli huutamista, käskyttämistä ja rinnoista repimistä, sanoivat että lapsi kuolee kun en saa imetettyä.

Minä olin 41-vuotias kun sain kuopukseni ja minua kyykytettiin synnärillä koko ajan vanhaksi äidiksi. Synnytysvalmennuksessa suorastaan peloteltiin miten lapsesta tulee vammainen ja luokiteltiin riskisynnyttäjäksi ja vanhaksi äidiksi ja ihmeteltiin, miten olen vielä lastentekoon ruvennut. Joka välissä vedettiin esiin se, miten asiat menevät persiilleen synnytyksessä koska olen niin vanha. Ja jos eivät pieleen menekään, niin en kumminkaan jaksa hoitaa pientä vauvaa. En tehnyt valitusta, vaikka jälkeenpäin tajusin, että ehdottomasti olisi pitänyt tehdä.

Miksi jäit synnytysvalmennukseen jos ne puhui tuollaista?

Minä olen melkein viikon koska vauva oli pienikokoinen ja maito ei noussut ollenkaan. Olisin imettänyt mielelläni mutta maitoa vaan ei tullut. Nännit meni rikki ja pumpatessa tuli vain verta. 

Olin viikon kuopuksen kanssa. Vauva oli kellertävä, mutta ei sitten kuitenkaan niin kellertävä että olisi laitettu sinivalohoitoon, ja vauvan ja istukan painojen suhde oli syntyessä liian pieni tai suuri, ja siihen liittyi kuulemma riski munuaisongelmista, -vaurioista tms. Jotain verikokeita otettiin pari kertaa päivässä vauvasta, mutta munuaisia ei esim ultrattu. Lässytettiin vain, että "älä vaivaa päätäsi tällä, ei se välttämättä ole mitään vakavaa".

Viimeistä edellisenä päivänä lääkäri oli löytänyt jostain synnytystä seuraavan päivän tiedoista merkinnän, että vauva paino olikin ollut 460g enemmän kuin salissa oli punnittu ja tarkistuspunnitusten jälkeen totesivat, että se ns. virallinen syntymäpaino oli todennäköisesti väärä. Joko vaa'assa oli ollut vikaa tai painon tsekannut henkilö teki huolimattomuusvirheen. Näin ollen istukan ja vauva painojen välinen suhde oli normaali ja munuaisepäilyt oli turhia.

Kotiuttavasta lääkäristä ja hoitajista tää oli tosi hauska sattumus! Minä vaan hormonipäissäni itkin turhaa huolta, turhia osastolla oltuja päiviä ja vauvalta turhaan otettuja verikokeita. Vituttaa vieläkin kun mietin :D Sairaalalasku toki tuli koko ajalta, vaikka virhe oli siellä ja me oltiin turhaan ne viimeiset 3-5 päivää. Kiitos LKS!

Normisynnytys, vauva vähän vajaa 5 kg. Jätti syvät repeämät jonka, jälkeen väliliha turposi koripallon kokoiseksi. Oli niin vaikea liikkua että sain onneksi jäädä lepäämään. 

Normaalit alatie synnytykset  3 lapsesta.Ensimmäisestä  olin noin viikon taysissä kuului 90 luvulla asiaan.Vauva oli terve ei maksa vaivoja .2 muusta  pääsin kotiin  noin 2 päivän kulttua synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Normaalit alatie synnytykset  3 lapsesta.Ensimmäisestä  olin noin viikon taysissä kuului 90 luvulla asiaan.Vauva oli terve ei maksa vaivoja .2 muusta  pääsin kotiin  noin 2 päivän kulttua synnytyksestä.

Mikä on parantunut hoidossa niin että sairaala-aikaa on voitu lyhentää muutamaan päivään?

Ennen oltiin monta viikkoa osastolla synnytyksen jälkeen. Silloin ei valitettu vaan kestettiin mitä tuli vastaan.