Onko täällä joku ollut synnytyksen siis normaali alatiesynnytys, sen jälkeen sairaalassa viikon? Miksi?

Minulta lusahti hyvin helposti ja vaivatta ulos kaikki lapset. Ap

En jaksa enää tehdä lapsia, kieluummin keitän 400g makaroonia ja laitan sekaan 500g voita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omakohtaista kokemusta alatiesynnytyksestä, mutta kun itse olin kuopuksen kanssa synnärillä, huonekaverina oli nainen, joka synnytti kaksoset alateitse, suht isokokoiset vielä yli 2,5kg kumpikin. Oli kyllä todella heikossa hapessa ekat päivät: huimasi, vuoti pitkin lattioita kirjaimellisesti, ei pystynyt istumaan, ei syömään, ei käymään vessassa omatoimisesti, maito ei noussut jne. Että sydämestäni toivon, että vietti ainakin sen viikon siellä NKL:llä, mielummin kaksi. Me jaettiin huone vaan 3pvää. Samana päivänä mentiin. 

Eivät 2,5-kiloiset kaksoset ole isokokoiset. Monet kaksoset syntyvät täysiaikaisina ja voivat hyvinkin olla yli 3 kg kumpikin.

Hienoa jos olisi tullut kolmoset !!   Hauskaa. 

Kaksoset syntyivät normaaliteitse  6 viikkoa ennenaikaisesti, oltiin 10 pv sairaalassa, sitten päästiin kaikki kotiin, vaikka olivat just ja just parikiloisia.   

Keskoskaksoset kellastuivat, eikä paino oikein tahtonut nousta, joten oltiin viikko sairaalassa sen takia. Kolmannesta olisi päästy vuorokauden iässä kotiin, mutta jäätiin odottamaan jotain verikoetulosta, jonka takia oltiin kolme päivää sairaalassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit alatie synnytykset  3 lapsesta.Ensimmäisestä  olin noin viikon taysissä kuului 90 luvulla asiaan.Vauva oli terve ei maksa vaivoja .2 muusta  pääsin kotiin  noin 2 päivän kulttua synnytyksestä.

 

Mikä on parantunut hoidossa niin että sairaala-aikaa on voitu lyhentää muutamaan päivään?

Eiköhän kyse ole ennemminkin kustannussäästöistä. Ei kai ennenkään varsinaisesti mitään hoitoa siinä sairaalassaoloaikana annettu (jos oli siis normisynnytys). Ennemminkin annettiin äidille aikaa lepäillä hieman tai tutustua/totutella vauvan hoitoon.

Itse ainakin olin ihan mielelläni täysihoidossa synnärillä. Etenkin, kun kotona oli muutama lapsi ennestään ja tiesi, että lepohetkiä ei ihan lähiaikoina ole tulossa.

Olin 7 vuorokautta, sitten minut passitettiin kotiin. Kaksoset jäivät vielä kolmeksi päiväksi. 

Siirryin synnytysosastolta hetkeksi psykiatriselle osastolle. Synnytys laukaisi manian ja olin aivan kuutamolla. Silloin olin yli viikon normaalin alatiesynnytyksen jälkeen.

Minä olin aika pitkään, koska esikoinen kellastui ja oli useampaan kertaan sinivalossa. 

Kymmenen päivää meni sairaalassa. Tosin välillä olin kotona. Lapsi kellastui. Ja pääsi sinivalohoitoon.

Lapsi oli osaston nuorin tasan 37 viikkoa. Ehkä myös sen takia mielellään pitivät sairaalassa. 

Normaali alatiesynnytys ja kaikki sujui hyvin, lapsi voi hyvin... mutta mulla jäi istukka syntymättä. Napanuora vaan napsahti itekseen poikki lapsen ulostulon jälkeen ja istukkaa piti stten lähteä irroittelemaan.

Istukka ei irronnutkaan nin helposti, kuten olivat luulleet. Repes joku isompi suoni ja mä menetin verta paljon. Mä olin pari päivää teho-osastolla ja vauva tuotiin syömään kolmen tunnin välein. Mies oli sellä huoneessa vauvan kanssa ja hoitajen kanssa toimitti vauvaa. Mies oli avan rikki ja paniikissa. Hienosti oli kuitenkin pärjännyt. 

Mä oltiin kaikkiaan 9 vuorokautta Naistenklinikalla. Sekin oli vähän niin ja näin, että pääsiin pois. Mä olin vielä todella heikko ja hutera, ei puhettakaan, että vauvaa saisin käsitellä. Järjetön tarve lähteä kotiin. Miehellekin tivasin, että mun on pakko päästä jo kotiin, tuun hulluksi. Enpä yhtään siinä osannut ajatella, että kaikkihan kaatuu sitten miehen niskaan. Vauvan hoito ja mun hoito. Mäkin tarvin taluttajaa veskiin ja suihkuttajaa. Syötöissä piti olla vahtimassa.. plus sitten tavan arki: siivoaminen, ruokakauppa, ruuanvalmistus, pyykit... Hänellä oli sitten vielä duunikin siinä sivussa hoidettavana, että kitos etäpäivien.

VIRHE lähteä kotiin siinä vaiheessa. Olisi pitänyt vielä olla se viikonloppu ainakin sairaalassa.. Mies ei valittanut, mutta kyllähän sen näki, että viimeisiä voimia viedään. Onneksi sitten äiti ja anoppi olivat ihanasti sopineet keskenään, että tulevat auttamaan vuorotellen. Olivat vielä itsekin työelämässä sillon ja saivat sovittu limittäin lomittain pitämättömiä loma, ylityöjuttuja ja vissiin palkatontakin. Kahden päivän vuoroissa tulivat ja mies pääsi töihin (huilimaan) ja mummelit huusholleras.

Lisäksi mun piti käydä vielä tipassakin joka toinen päivä eka ja sitten joka kolmas ja kunnes kunto kohisi ja saatiin hemoglobiini sataan nousemaan.

Juu, vuonna 1969 se oli normaalia.