Lue keskustelun säännöt.
Miehen pettymys vauva-arkeen
10.08.2025 |
Meillä 10 viikon ikäinen esikoinen ja mies huokailee elämäänsä. On surullinen, ettei ole tähän mennessä osannut nauttia vauva-arjesta vaan haluaisi lapsen jo olevan iso. Jatkuvat toistuvat askareet myös kuormittavat. Olen pyrkinyt tukemaan tsemppaamalla ja että on ok olla nauttimatta. Mies käy myös töissä puolet viikosta ja on palannut harrastuksiensa pariin. Miten saisin meille parempaa perhe-elämää luotua? Vai tätä miehen pettymystä on tiedossa seuraavat vuodet? Yhdessä on oltu 15 vuotta ja tiedän, että mies kaipaa yksin oloa jaksaakseen. Sitä olen parhaani mukaan hänelle koittanut antaa. Myös yöt on rauhoitettu niin että nukun itse vauvan kanssa toisessa huoneessa ja minulle tämä järjestely toimii.
Toinen puoli minusta haluaa tukea miestä. Toinen taas alkaa olla kypsä ja toivoo, että mies jotenkin kasvaisi isän rooliinsa eikä haikailisi meidän entistä arkea. Lapsi oli kuitenkin yhteinen toive ja pitkään haluttu.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vieraiden kutsumista suosittelen minäkin. Se piristää useimpia.
Höpö höpö. Perusasiat kuntoon eli miehen täytyy kantaa vastuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraiden kutsumista suosittelen minäkin. Se piristää useimpia.
Höpö höpö. Perusasiat kuntoon eli miehen täytyy kantaa vastuunsa.
Eli mies antaa 196,02€/kk kuukausirahaa eikä tee muuta.
Minä annoin isyyden kanssa kipuilevalle miehelle aikaa löytää isyytensä ja yritin kaikin tavoin helpottaa hänen taakkaansa isänä. Se oli virhe. Minä sain kannettavaksi vastuun lapsista kun häntä ei sitten missään vaiheessa alkanut asia kiinnostamaan. Olisi pitänyt vain olla kova ja pakottaa. Kovilla olin minäkin ja väsynyt, olisin tarvinnut apua.
Älä sinä ole liian kiltti ja jää odottelemaan milloin miestä kiinnostaa. Pienten lasten hoitaminen käy työstä eikä siihen voi jäädä odottelemaan sopivaa inspiraatio milloin huvittais. Suhde lapseen kasvaa hoitamisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Itselle surullisinta tässä on miehen itsensä tekemä vertailu muihin. Monella ystäväperheellä on vauva ja hän miettii, miksi toiset näyttävät pitävän isyydestä ja vauvasta ja hänelle se on tervanjuontia. Kyselin, että millaista haluaisi elämän olevan, mutta sanoo, ettei ehdi edes ajatella, kun koko ajan mielessä on joku tekemätön homma. Masennusta itsekin veikkasin ja kannustin juttelemaan ammattilaiselle, siitäkin mies kokee lisätaakkaa ja taas yksi homma lisää tehtäväksi. Mietin voiko oma etäinen suhde isään näkyä näin? Hänen isänsä oli aina töissä ja muutenkin kohteli perhettään etäisesti.
Tiedostan olevani liian kiltti, mutten halua vaatia mieheltä lisää tai ryhdistäytymistä, kun näen hänen kamppailevan itsensä kanssa. Ehkä tähän äitiyteen on helpompaa asennoitua ja asettua hormonien, imetyksen yms takiaAP
Meillä oli todella itkuinen vauva ja kyllä se vauvan hoitaminen oli ihan tervanjuontia minullekin. Ei ollut todellakaan helppoa olla siinä roolissa, mutta pakko ne hommat oli hoitaa. Kaipasin usein töihin juomaan kahvini rauhassa ja juttelemaan työkaverieni kanssa.
Ei ole sukupuolikysymys. Äitinä tuota ei vain ikinä uskalla kenellekkään ääneen sanoa..
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän se ongelma onkin, että mies kantaa vastuunsa kyllä konkreettisesti (hoitaa kotia ja vauvaa, tuo imetyshetkiä varten ruokaa minulle yms. Mutta sitten on ihan elämänilo sammunut ja tekee zombiena noita hommia. Vapaat hetket tekee töitä etänä, oli työpäivä tai ei, vaikka ei ole työnantajan puolelta tätä edellytetty. Tai katsoo oman alan videoita netistä. Henkisesti jotenkin poissa. Ehkä tämä sitten ajan kanssa helpottaa. Paljon olen vauvaa hänelle antanut hoidettavaksi enkä yritä omia vanhemmuutta. Oma-aloitteisesti hän ei oikeen toimeen tartu ja harmittaa joutua pyytämään ns apua vauvan suhteen kun onhan tämä hänen lapsensa yhtälailla.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vieraiden kutsumista suosittelen minäkin. Se piristää useimpia.
Todella itkuisen ja kovaäänisen vauvan kanssa vieraatkin tuntuivat taakalta. Vauva huusi, kuin sikaa olis tapettu ja piti kanniskella ja hypyttää koko ajan. Ei siinä mitään juteltu ja usein mietin, että lähtispä nuo vieraat jo kohta, kun en pysty/jaksa/ehdi kestitä heitä ja olla seuraksi.
Edellinen.. N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä samalla voi jalalla kehtoa keinuttaa kun pelaa pleikkaa 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää vastuuta vaan miehelle. Alkaa huolehtimaan mahdollisista yöheräilyistä ainakin vapaillaan. Antaa sinulle mahdollisuuden nukkua myös aamuisin pidempään. Hoitaa vauvan iltatoimia ja laittaa nukkumaan. Suhde lapseen syntyy tekemällä noita perusasioita. Huokailu ja entisen arjen haikailu ei auta. Ei se mies osaa olla isä isommallekaan lapselle jos ei opettele olemaan isä vauvalle.
Höpöhöpö!
Isää tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun aletaan kasvattamaan lapsesta yhteiskuntakelpoista, lahjakkuutensa mukaiseen suoritukseen kykenevää ja mieleltään tervettä aikuista.
No se kasvatus alkaa vauvana.
Niinhän ne naiset luulee, että kun vauva pysyy hengissä ja koko kasvaa, niin se on sitä kasvatusta.
Sen takia t
No isän kanssa eivät taitais pysyä edes hengissä?
Turha arvostella toisen tekemää työtä, jos itse ei vaivaudu laittamaan tikkua ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä hoidat vauvaa yksin yöt ja sen päälle mietit, miten sinä voisit tukea miehen jaksamista?
Nyt vähän itsekunnioitusta ja vastuu miehelle omasta vanhemmuudestaan. Ja miehen tulisi tukea vanhemmuuttasi antamalla sinun nukkua edes päivisin.
Joo, miesvauva huokailee kun nainen kantaa 100% vauvaa xD
Voi herran jumala näitä "miehiä" oikeasti.
Anna miehen huokailla ja pettää. Turhaan sinä hänen moraaliaan vartioit. Se on miehen jonka pitäisi kantaa sinulle energiaa, kun sinä kannat hänen lastaan. Ei niin, että nainen antaa sukuelimiään ja huomiotaan kaikille. Sairas maa ja kulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se ongelma onkin, että mies kantaa vastuunsa kyllä konkreettisesti (hoitaa kotia ja vauvaa, tuo imetyshetkiä varten ruokaa minulle yms. Mutta sitten on ihan elämänilo sammunut ja tekee zombiena noita hommia. Vapaat hetket tekee töitä etänä, oli työpäivä tai ei, vaikka ei ole työnantajan puolelta tätä edellytetty. Tai katsoo oman alan videoita netistä. Henkisesti jotenkin poissa. Ehkä tämä sitten ajan kanssa helpottaa. Paljon olen vauvaa hänelle antanut hoidettavaksi enkä yritä omia vanhemmuutta. Oma-aloitteisesti hän ei oikeen toimeen tartu ja harmittaa joutua pyytämään ns apua vauvan suhteen kun onhan tämä hänen lapsensa yhtälailla.
AP
Kyllä, hän ei ole mikään "apupoika" vaan toinen vastuullinen, aikuinen, vanhempi, jonka pitäisi ihan oma-aloitteisesti osallistua suurinpiirtein yhtä suurella panoksella, kuin sinäkin. Tai hänen pitäisi olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano miehelle että "hymyilisit enemmän".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle surullisinta tässä on miehen itsensä tekemä vertailu muihin. Monella ystäväperheellä on vauva ja hän miettii, miksi toiset näyttävät pitävän isyydestä ja vauvasta ja hänelle se on tervanjuontia. Kyselin, että millaista haluaisi elämän olevan, mutta sanoo, ettei ehdi edes ajatella, kun koko ajan mielessä on joku tekemätön homma. Masennusta itsekin veikkasin ja kannustin juttelemaan ammattilaiselle, siitäkin mies kokee lisätaakkaa ja taas yksi homma lisää tehtäväksi. Mietin voiko oma etäinen suhde isään näkyä näin? Hänen isänsä oli aina töissä ja muutenkin kohteli perhettään etäisesti.
Tiedostan olevani liian kiltti, mutten halua vaatia mieheltä lisää tai ryhdistäytymistä, kun näen hänen kamppailevan itsensä kanssa. Ehkä tähän äitiyteen on helpompaa asennoitua ja asettua hormonien, imetyksen yms takiaAP
Meillä oli to
Itkuisen vauvan äiti jatkaa vielä:
Mulla ei ainakaan tullut mitään "insipiraatiota" vauvan hoitoon, siis että olisin kokenut sen mielekkäänä puuhana. Yritin, yritin ja yritin kuitenkin, koska kyllähän syyttävä sormi osoittaa äitiin, jos jotain menee vinoon (lapsi sairastuu, lapsi loukkaantuu, lapsi traumatisoituu).
Yritin tavallaan täyttää sitä ennalta määritettyä äidin roolia, lokeroa, jollaista isälle ei juuri ole osoitettu. Koska sosiaalista painetta ja syyllisyyttä ei tule niskaan ja uhkaa hänen miehisyyttään, ehkä siksi miesten on helppmpi sluibailla hoiva- ja kasvatusvastuusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankit sitten kaksi lasta?
Ja sinä et ymmärrä lukemaasi. Ap:lla on yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli todella itkuinen vauva ja kyllä se vauvan hoitaminen oli ihan tervanjuontia minullekin. Ei ollut todellakaan helppoa olla siinä roolissa, mutta pakko ne hommat oli hoitaa. Kaipasin usein töihin juomaan kahvini rauhassa ja juttelemaan työkaverieni kanssa.
Ei ole sukupuolikysymys. Äitinä tuota ei vain ikinä uskalla kenellekkään ääneen sanoa..
N30
No voi hellanlettas, että on kovat ongelmat.
Olen saanut seurailla ja keskustella yhden tutun yh-mammelin lapsien murheet ja sieltä löytyy mm. siskon uhkaamista leipäveitsellä, teräaseita koulussa, bensavarkaus, pöllityn auton ajo paskaksi, tyttöystävä vauva ja ero ja kaikki tämä alaikäisenä.
On kyllä poika kasvanut isoksi, mutta kukaan ei sitä ikinä kasvattanut.
Äidin tuska on jo helpottanut, kun poika on vankilassa jäähyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä samalla voi jalalla kehtoa keinuttaa kun pelaa pleikkaa 👍
Heh.. jos vauva viihtyy kehdossa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli todella itkuinen vauva ja kyllä se vauvan hoitaminen oli ihan tervanjuontia minullekin. Ei ollut todellakaan helppoa olla siinä roolissa, mutta pakko ne hommat oli hoitaa. Kaipasin usein töihin juomaan kahvini rauhassa ja juttelemaan työkaverieni kanssa.
Ei ole sukupuolikysymys. Äitinä tuota ei vain ikinä uskalla kenellekkään ääneen sanoa..
N30
No voi hellanlettas, että on kovat ongelmat.
Olen saanut seurailla ja keskustella yhden tutun yh-mammelin lapsien murheet ja sieltä löytyy mm. siskon uhkaamista leipäveitsellä, teräaseita koulussa, bensavarkaus, pöllityn auton ajo paskaksi, tyttöystävä vauva ja ero ja kaikki tämä alaikäisenä.
On kyllä poika kasvanut isoksi, mutta kukaan ei sitä ikinä kasvattanut.
Äidin tuska on jo helpottanut, kun poika on vankilassa jäähyllä.
En ole yh. 😊
Vierailija kirjoitti:
Itselle surullisinta tässä on miehen itsensä tekemä vertailu muihin. Monella ystäväperheellä on vauva ja hän miettii, miksi toiset näyttävät pitävän isyydestä ja vauvasta ja hänelle se on tervanjuontia. Kyselin, että millaista haluaisi elämän olevan, mutta sanoo, ettei ehdi edes ajatella, kun koko ajan mielessä on joku tekemätön homma. Masennusta itsekin veikkasin ja kannustin juttelemaan ammattilaiselle, siitäkin mies kokee lisätaakkaa ja taas yksi homma lisää tehtäväksi. Mietin voiko oma etäinen suhde isään näkyä näin? Hänen isänsä oli aina töissä ja muutenkin kohteli perhettään etäisesti.
Tiedostan olevani liian kiltti, mutten halua vaatia mieheltä lisää tai ryhdistäytymistä, kun näen hänen kamppailevan itsensä kanssa. Ehkä tähän äitiyteen on helpompaa asennoitua ja asettua hormonien, imetyksen yms takiaAP
Siis mitä nuo häntä vaivaavat tekemättömät hommat ovat 10-viikkoisen kanssa? Vaipanvaihtoa? Ei kai lapsen saannin jälkeen mitään muita ylimääräisiä hommia tule kuin vauvanhoitoon liittyvät ja ilmeisesti sinä teet niistä suurimman osan tai kaikki jo hänen puolestaan. Eli mitkä hommat sitä miestä oikein ahdistaa? Vai onko vain yleisesti ahdistunut ja vetoaa esim. tekemättömiin asioihin, jos ei oikein itsekään hahmota, mikä ahdistaa?
Niinhän ne naiset luulee, että kun vauva pysyy hengissä ja koko kasvaa, niin se on sitä kasvatusta.
Sen takia tuo yhteiskuntakelpoisuus, lahjakkuuden mukainen suoritus ja mielenterveys usen uupuu niiltä YH-kakruilta.