Miehen pettymys vauva-arkeen
Meillä 10 viikon ikäinen esikoinen ja mies huokailee elämäänsä. On surullinen, ettei ole tähän mennessä osannut nauttia vauva-arjesta vaan haluaisi lapsen jo olevan iso. Jatkuvat toistuvat askareet myös kuormittavat. Olen pyrkinyt tukemaan tsemppaamalla ja että on ok olla nauttimatta. Mies käy myös töissä puolet viikosta ja on palannut harrastuksiensa pariin. Miten saisin meille parempaa perhe-elämää luotua? Vai tätä miehen pettymystä on tiedossa seuraavat vuodet? Yhdessä on oltu 15 vuotta ja tiedän, että mies kaipaa yksin oloa jaksaakseen. Sitä olen parhaani mukaan hänelle koittanut antaa. Myös yöt on rauhoitettu niin että nukun itse vauvan kanssa toisessa huoneessa ja minulle tämä järjestely toimii.
Toinen puoli minusta haluaa tukea miestä. Toinen taas alkaa olla kypsä ja toivoo, että mies jotenkin kasvaisi isän rooliinsa eikä haikailisi meidän entistä arkea. Lapsi oli kuitenkin yhteinen toive ja pitkään haluttu.
Kommentit (236)
Hehe tulee mieleen kun tuttu asui ulkomailla ja oli raskaana neuvolassa. Siellä neuvolatäti kehotti muuttamaan kodin nukkumajärjestyksen niin, että lapsi ja äiti nukkuu erillään isästä, jotta isä saa levätä. 😆
Isille pitää antaa heti vastuuta, siten kiintyvät vauvaan. Pumppaat maitoa ja lähdet johonkin ensin vaikka elokuviin. Ja vaikka kaverille yöksi , niin että isä vauvavastuussa. Näin on toimittu lähipiirissäni ja isät hoitavat vauvaa /taaperoa ihan tasavertaisesti äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hehe tulee mieleen kun tuttu asui ulkomailla ja oli raskaana neuvolassa. Siellä neuvolatäti kehotti muuttamaan kodin nukkumajärjestyksen niin, että lapsi ja äiti nukkuu erillään isästä, jotta isä saa levätä. 😆
Ai emäkin kävi töissä lastenhoidon lisäksi? :O
Vierailija kirjoitti:
Hehe tulee mieleen kun tuttu asui ulkomailla ja oli raskaana neuvolassa. Siellä neuvolatäti kehotti muuttamaan kodin nukkumajärjestyksen niin, että lapsi ja äiti nukkuu erillään isästä, jotta isä saa levätä. 😆
Mikähän maa oli kyseessä? Neuvola taitaa olla aika pohjoismainen keksintö.
Vierailija kirjoitti:
Isille pitää antaa heti vastuuta, siten kiintyvät vauvaan. Pumppaat maitoa ja lähdet johonkin ensin vaikka elokuviin. Ja vaikka kaverille yöksi , niin että isä vauvavastuussa. Näin on toimittu lähipiirissäni ja isät hoitavat vauvaa /taaperoa ihan tasavertaisesti äidin kanssa.
Terveen miehen kanssa tämä onnistuisi muttei mustasukkaisen, joka heti epäilee että kaveri tekee siellä yökylässä mällitarpeensa.
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä siltä, ettei mies edes halua olla isä. Itse en kyllä sietäisi noin selkärangatonta miestä - on tietoisesti luonut ihmisen maailmaan, ja sitten kehtaa huokailla kun pitääkin tehdä jotain erilaista kun se pieni ihminen on kuvioissa?
Kannattaa muistaa, että vauva-aika ja elämän ensimmäiset 7 vuotta ovat todella tärkeät ohjelmointivuodet ja ihminen muistaa alitajuisesti ja sielullisesti KAIKEN mitä tapahtuu tai on tapahtumatta aivan syntymästä asti.
No ei muista.
Ekat ~5 vuotta unohtuu lähes täysin.
Vierailija kirjoitti:
Hehe tulee mieleen kun tuttu asui ulkomailla ja oli raskaana neuvolassa. Siellä neuvolatäti kehotti muuttamaan kodin nukkumajärjestyksen niin, että lapsi ja äiti nukkuu erillään isästä, jotta isä saa levätä. 😆
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014061718418345
Lisää tällaista!
Lisää vastuuta vaan miehelle. Alkaa huolehtimaan mahdollisista yöheräilyistä ainakin vapaillaan. Antaa sinulle mahdollisuuden nukkua myös aamuisin pidempään. Hoitaa vauvan iltatoimia ja laittaa nukkumaan. Suhde lapseen syntyy tekemällä noita perusasioita. Huokailu ja entisen arjen haikailu ei auta. Ei se mies osaa olla isä isommallekaan lapselle jos ei opettele olemaan isä vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä siltä, ettei mies edes halua olla isä. Itse en kyllä sietäisi noin selkärangatonta miestä - on tietoisesti luonut ihmisen maailmaan, ja sitten kehtaa huokailla kun pitääkin tehdä jotain erilaista kun se pieni ihminen on kuvioissa?
Kannattaa muistaa, että vauva-aika ja elämän ensimmäiset 7 vuotta ovat todella tärkeät ohjelmointivuodet ja ihminen muistaa alitajuisesti ja sielullisesti KAIKEN mitä tapahtuu tai on tapahtumatta aivan syntymästä asti.
No ei muista.
Ekat ~5 vuotta unohtuu lähes täysin.
Lapsen ensimmäisten vuosien merkitys on valtava, sillä ne luovat perustan koko elämän kehitykselle. Varhaisilla kokemuksilla, kuten vuorovaikutuksella vanhempien kanssa ja turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisella, on suuri vaikutus lapsen myöhempään psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen.
Iskä on töissä vain puolet viikosta. Vauva on jo 10 kk. Siellä kotonako te olette jatkuvasti? Onhan tuossa mahdollisuutta vaikka kyläillä tai kutsua vieraita kotiin ja tehdä vaikka mitä. Ei elämän tarvitse olla tylsää. Elämäniloa voi etsiä, yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Iskä on töissä vain puolet viikosta. Vauva on jo 10 kk. Siellä kotonako te olette jatkuvasti? Onhan tuossa mahdollisuutta vaikka kyläillä tai kutsua vieraita kotiin ja tehdä vaikka mitä. Ei elämän tarvitse olla tylsää. Elämäniloa voi etsiä, yhdessä.
Opettele lukemaan. Vauva on kymmenen viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Lisää vastuuta vaan miehelle. Alkaa huolehtimaan mahdollisista yöheräilyistä ainakin vapaillaan. Antaa sinulle mahdollisuuden nukkua myös aamuisin pidempään. Hoitaa vauvan iltatoimia ja laittaa nukkumaan. Suhde lapseen syntyy tekemällä noita perusasioita. Huokailu ja entisen arjen haikailu ei auta. Ei se mies osaa olla isä isommallekaan lapselle jos ei opettele olemaan isä vauvalle.
Höpöhöpö!
Isää tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun aletaan kasvattamaan lapsesta yhteiskuntakelpoista, lahjakkuutensa mukaiseen suoritukseen kykenevää ja mieleltään tervettä aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskä on töissä vain puolet viikosta. Vauva on jo 10 kk. Siellä kotonako te olette jatkuvasti? Onhan tuossa mahdollisuutta vaikka kyläillä tai kutsua vieraita kotiin ja tehdä vaikka mitä. Ei elämän tarvitse olla tylsää. Elämäniloa voi etsiä, yhdessä.
Opettele lukemaan. Vauva on kymmenen viikkoa.
Oi, anteeksi. Voisit sinäkin vastata ystävällisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joudut toteamaan sen ettei ko. miehestä ole isäksi ja näitä on Suomi täynnä... et voi loputtomiin tukea kahta lasta, omaasi ja miestäsi, ei kukaan jaksa sellaista...
Vauvan vaikeudet kuuluu naiselle teinien miehelle.
Mikäli miestä ei ole enää maisemissa lapsen tullessa teini-ikään, niin onneksi olkoon.
Miehen omasta vaikeudesta tässä on kyse. Ja vieläpä sellaisesta, mihin ei auta käsien vääntely, voivottelu ja huokailu, vaan miehen on ihan itse otettava itse niskasta kiinni ja alettava isäksi. Jos hän tarvitsee pientä tuuppausta, sen tekee vaimo pistämällä vauvan syliin ja poistumalla takavasemmalle. Jos isoa tuuppausta, sen tekee ammattiapu. Mutta vastuu on kannettava kun vanhemmuuteen on lähtenyt.
Höpöhöpö!
Terveellä parilla mies osallistuu, ei huokaile ja haikaile menneitä. Ei suhde lapseen synny enää viisivuotiaana palloa potkiessa, sen luominen alkaa heti. Huvitti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä siltä, ettei mies edes halua olla isä. Itse en kyllä sietäisi noin selkärangatonta miestä - on tietoisesti luonut ihmisen maailmaan, ja sitten kehtaa huokailla kun pitääkin tehdä jotain erilaista kun se pieni ihminen on kuvioissa?
Kannattaa muistaa, että vauva-aika ja elämän ensimmäiset 7 vuotta ovat todella tärkeät ohjelmointivuodet ja ihminen muistaa alitajuisesti ja sielullisesti KAIKEN mitä tapahtuu tai on tapahtumatta aivan syntymästä asti.
No ei muista.
Ekat ~5 vuotta unohtuu lähes täysin.
Lapsen ensimmäisten vuosien merkitys on valtava, sillä ne luovat perustan koko elämän kehitykselle. Varhaisilla kokemuksilla, kuten vuorovaikutuksella vanhempien kanssa ja turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisella, on suuri vaikutus lapsen myöhempään psyykkiseen ja sosiaa
Jep!
Nämä kannattaa siis ehdottomasti täyttää riitelyllä siitä kuka sen vdun kersan hoitaa, jotta kersa tietää paikkansa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää vastuuta vaan miehelle. Alkaa huolehtimaan mahdollisista yöheräilyistä ainakin vapaillaan. Antaa sinulle mahdollisuuden nukkua myös aamuisin pidempään. Hoitaa vauvan iltatoimia ja laittaa nukkumaan. Suhde lapseen syntyy tekemällä noita perusasioita. Huokailu ja entisen arjen haikailu ei auta. Ei se mies osaa olla isä isommallekaan lapselle jos ei opettele olemaan isä vauvalle.
Höpöhöpö!
Isää tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun aletaan kasvattamaan lapsesta yhteiskuntakelpoista, lahjakkuutensa mukaiseen suoritukseen kykenevää ja mieleltään tervettä aikuista.
No se kasvatus alkaa vauvana.
Vieraiden kutsumista suosittelen minäkin. Se piristää useimpia.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei rakasta omaa lastaan.
Mies ei rakasta ns puolisoaan. Teatteria. Kulissia.
Mies haluaa pornoa. Visvaa, eritteitä, kuolaa, pakottamista tai alistamista, kusta suuhun tai paskaleikkejä.
Miehen tunne-elämä sijaitsee terskan päässä. Tunne-elämä ilmentyy noin 2-3 minuuttia kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskä on töissä vain puolet viikosta. Vauva on jo 10 kk. Siellä kotonako te olette jatkuvasti? Onhan tuossa mahdollisuutta vaikka kyläillä tai kutsua vieraita kotiin ja tehdä vaikka mitä. Ei elämän tarvitse olla tylsää. Elämäniloa voi etsiä, yhdessä.
Opettele lukemaan. Vauva on kymmenen viikkoa.
Oi, anteeksi. Voisit sinäkin vastata ystävällisemmin.
En nyt jaksa. Sori.
Höpöhöpö!
Terveellä homo sapiens parilla vastuun vauva-ajasta kantaa äiti.