Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
autolla ajamisen vaikeus
10.08.2025 |
Kävin autokoulun ja sain kortin viime syyskuussa, olen ajanut jonkin verran sen jälkeen. Työmatkoista tulee reilu 2000km/kk ja lisäksi olen yrittänyt keksiä ajomatkoja minne vain, että tulisi kokemusta. Yhteensä olen ajanut auton mittarin mukaan n. 30 000km.
Ajaminen on täyttä helvettiä edelleen, en tajua monikaan sääntöjä ja joka kerta ajamaan lähtiessä mietin, että selviänkö siitä hengissä tai tapanko jonkun muun. Liikennesäännöistä olen keskustellut ystävien kanssa, mutta en silti tajua. Pelkkää tekstiä, siis esim.lakia lukemalla tajuan vielä vähemmän. Inssi ja teorian sain läpi, kun opettelin kaiken ulkoa, mutta en muista niitä enää. Ja en silloinkaan ymmärtänyt niitä, mutta osasin toistaa ulkomuistista.
Tämä on ollut mulla muissakin kouluissa ongelma, saan hyviä numeroita kun opettelen asiat ulkoa ja muistan ne sen pari päivää, sitten unohdan.
Väliin tuntuu että unohdan nekin vähät mitä olen jo oppinut käytännön kautta. Vaikka parkkeeraus, se sujuu hyvin pari-kolme kuukautta ja sitten en yhtäkkiä osaakaan. Tai liittymät/kiihdytyskaistat. Suoritan onnistuneesti aikani, kunnes kuulen tehneeni sen väärin ja nyt uusilla ohjeilla epäonnistun aina, jos on vähänkään muuta liikennettä.
Mulla on ollut kortti kohta vuoden ja kehitystä ei tunnu tapahtuvan. Taantumusta kylläkin. Olisin luovuttanut jo aikaa sitten jos voisin. Etsin koko ajan työtä minne pääsisi julkisilla, mutta en pääse edes haastatteluun minnekään. Tästä on muodostunut aivan järjetön stressi, nukun huonosti ja tukka irtoaa päästä. Olen myös laihtunut 8kg, kun ruokahalu mennyt.
Miten te muut olette jaksaneet opetella ajamaan, jos ei ole ollut pakko? Oppimiskäyrä tässä hommassa on aivan järjetön. Ja miten niin moni ihminen osaa ajaa? Miten kaikki on jaksaneet vuosia elää tällaisen paineen alla ja pakottaa itseään koko ajan ajamaan. Tämä hämmentää mua. :D Nuorisokin ajaa enimmäkseen ihan hyvin, vaikka niitä haukutaan mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Silti ne rämpii tämän saman suon läpi.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Joku "häiriöhän" tässä on varmaan taustalla. Joka on siis oikeasti ominaisuus, jonka kanssa oppii elämään.
Onko sattunut jotain? Jos ei niin koita ottaa rennosti. Aja helppoja reittejä ja tee huvikseen helppoja parkkeerauksia jossain tyhjällä kentällä ilman että mietit mitään ohjeita. Rutiini tuo rauhallisuutta ja varmuutta. Ja kun mieli on tyyni niin automaatio alkaa löytyä.
Treeniä vaan. Toi kuulostaa tutulta. Esim. Kirjallisten kuvatreeneissä aikanaan jäädyin täysin. Ja klikkailin enemmän väärin mitä olis voinut tuurilla tehdä... :D Inssi sen sijaan meni virheettä. Ja sitä helpotti itsellä sankka lumipyry. Ja 10- 15cm lunta pitkin teitä. Ei juurikaan muuta liikennettä, joten mä olin rauhallisempi. :D
Ei ole sattunut mitään, muutaman kerran tullut tööttiä ja ehkä kerran keskaria. En ole varma jälkimmäisestä, en ehtinyt katsoa niin tarkkaan.
Nuo motarit on musta helpompaa kuin pikkutiet, motareilla kun ei sinkoile skuutteja ja pyöriä. Skuutteja varsinkin tulee kovaa vauhtia ties mistä ja usein 2-3 ihmistä samalla laudalla. En ole tajunnut koska niiden kuuluisi väistää, mutta ei ne tee sitä ikinä. En halua ajaa kenenkään päälle, niin olen aina väistänyt, kun sellainen tulee eteen. Näin ei kuulemma saisi tehdä, kun ne oppii siihen että niitä väistetään, vaikkei pitäisi.
Tyhjällä kentällä parkkeeraus onnistuu kyllä, helppohan se on ajaa näkyvään ruutuun. Mun oma parkkipaikka on suurin haaste, kun se on todella ahdas. Ja sain tietysti sen viimeisen vapaana olleen, mutä kukaan muu ei halunnut, kun lyhtypylväs syö siitä osan. Tehty joskus 80-luvulla, kun autot oli ihan eri kokoisia kuin nykyisin. Muutamalla naapurilla on sähköauto, ne on vielä isompia ja vievät osan muidenkin parkkitilasta. Jos olisi edes maalatut ruudut, niin homma olisi helpompi.
Asioiden arvioiminen on varmaan se vaikein juttu. Mahtuuko tuohon? Mahtuuko tässä kääntymään? Kuinka lujaa tuo tulee, ehdinkö alta pois, ehdinkö mennä vai pitääkö odottaa? Entä jos odotan ja toisesta suunnasta tuleekin joku, jota joudun taas odottamaan (ja jono takana kasvaa)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>Tuolloin ajo-opettajani sanoi: "Varo, siinä on lapsi ja pallo, sellaista yhdistelmää on aina autolla liikkuvan varottava."
Lapsi on elävä varoitusmerkki, pallon kanssa tai ilman.
Muistuipa elävästi mieleen omalta ajotunniltani, kun edessä hoiperteli vanhempi herrasmies melkoisessa laitamyötäisessä. Ajo-opettaja totesi että "vaarilla on pyöreät kengänpohjat, varo häntä."
Ap, jos sinulla on manuaalivaihteinen auto niin vaihda automaattiin tai peräti sähköautoon. Jää yksi stressitekijä ajamisesta pois.
Vaimollani oli myös autoilun alkutaival melko tuskainen, mutta kun työ oli sellaista asiakaspalvelua että auto oli välttämätön niin pakko oli vain ajaa. Pari kertaa jouduin käymään hänet pelastamassa kun oli onnistunut pysäköimään paikkaan, josta ei päässyt omin taidoin pois. Mutta vähitellen taidot karttuivat. En usko että hän nykyäänkään varsinaisesti pitää autoilusta, eikä hänen ajotapaansa voi sanoa kovin elegantiksi tai aina edes sujuvaksi, mutta turvallinen se on. Nykyisin hänelle kertyy melkein 20 000 km vuodessa, eikä hän ole ajanut ainoatakaan kolaria 35-vuotisella autoilijan urallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se voi olla noin kun äo on pienempi kuin kengännumero.
Onko myös niin että sinut uudelleenkoulutetaan tehtäviisi kahvitauon jälkeen?
Mä opin asiat tekemällä. Luettu oppi haihtuu päästä. Leiponut olen 10-vuotiaasta asti, niin sen osaan.
Vaikee uskoo et luet reseptin,unohdat sen ja silti osaat leipoa.
Meillä ei reseptit paljoa muutu, iso leipomo tuottaa samaa tavaraa vuodesta toiseen. Luetut asiat pysyy päässä sen päivän - pari.
Samat ajo-ohjeet ne on myöskin,et ei ne paljoa muutu vuosikymmenien aikana. Lue tänään miten ajetaan motarille,sit se sujuu kahden päivän päästä ja samaa jatkat vuoden loppuun ja siitä eteenpäin.&
Arvaa paljonko olen lukenut niitä. :D
Olen useamman kerran joutunut pysähtymään kiihtytyskaistalle, kun motarilla kumpikin kaista tukossa ja liikenne eteneekin alle 60km/h. Ihmiset ajaa toistensa puskureissa kiinni, ettei väliin mahdu. Ja olen tullut siihen vauhdilla, kun rajoitus on 100/120. Silkka ihme, ettei mitään ole sattunut.
Tuon vuoksi se saamani uusi ohje liittymisiin kuulosti loogiselle. Ettei kiihdytä ennen kuin näkee mahtuuko sinne vai ei.
Mutta siis oikeasti pitää kiihdyttää sokkona ja sitten paniikkijarruttaa kun ei mahdukaan? Kaikissa muissa tilanteissa pitäisi nähdä eteensä ennen toimintaa. Tai sitten olen ymmärtänyt tuonkin väärin.
Onko muita tilanteita, missä ei kuulukaan nähdä eteensä, mutta täytyy kiihdyttää nopeasti?
Kannattaa siirtyä julkisiin mikäli autolla ajaminen on vaikeaa.
Kukaan ei tarvitse liikenteentukkoja jotka hiipii 60km/h kasikympin alueella.
Kyllä sinne motarille yleensä näkee jo sen verran ajoissa ettei tarvitse mitään hätäjarrutusta vaikka siellä olisikin joku ruuhkatilanne että madellaan puskuri puskurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajamaan oppii ajamalla. Itse en ikinä viitsinyt opiskella taskuunparkkeerausta ja pari kolariakin tullut.
Minulla on vähän sama. Hankin ajokortin noin neljä vuotta sitten, aikuisiällä. Ajaminen tuotti käsittämätöntä stressiä. Kyydissä olleiden mukaan ajoin ihan normaalisti, en tehnyt vaarallisia virheitä tms. Itsellä vain oli koko ajan päällä tunne, että aiheutan hetkenä minä hyvänsä jonkin hirveän onnettomuuden
Tein noin vuoden jälkeen päätöksen, että jatkan ajamista mutta välttelen isoja teitä (kehätiet, moottoritiet). Täällä pk-seudulla tarkoittaa sitä, että matkoihin menee vähän enemmän aikaa ja reitit ovat usein ns kiertoteitä, mutta perille pääsen tälläkin tavalla. Stressi hävisi, pienemmillä nopeuksilla uskallan ajaa ihan normaalisti. Tarvitsen autoa työssäni, onneksi saan itse aikatauluttaa tapaamiset niin, että voin varata vähän enemmän aikaa matkoihin. Hiljaisina aikoina uskallan joskus myös kehälle nykyään, mutta mieluummin valitsen rauhallisemman reitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
>Tuolloin ajo-opettajani sanoi: "Varo, siinä on lapsi ja pallo, sellaista yhdistelmää on aina autolla liikkuvan varottava."
Lapsi on elävä varoitusmerkki, pallon kanssa tai ilman.
Muistuipa elävästi mieleen omalta ajotunniltani, kun edessä hoiperteli vanhempi herrasmies melkoisessa laitamyötäisessä. Ajo-opettaja totesi että "vaarilla on pyöreät kengänpohjat, varo häntä."
Ap, jos sinulla on manuaalivaihteinen auto niin vaihda automaattiin tai peräti sähköautoon. Jää yksi stressitekijä ajamisesta pois.
Vaimollani oli myös autoilun alkutaival melko tuskainen, mutta kun työ oli sellaista asiakaspalvelua että auto oli välttämätön niin pakko oli vain ajaa. Pari kertaa jouduin käymään hänet pelastamassa kun oli onnistunut pysäköimään paikkaan, josta ei päässyt omin taidoin pois. Mutta vähitellen taidot karttuivat. En usko että hän nykyäänkään varsinaisesti pitää autoilusta, eikä hänen ajotapaansa
Manuaalilla mä ajan, oli varaa vain tuollaiseen vanhahkoon Golfiin. Se on pieni ja ketterä. Ainakin niihin autokoulun autoihin verrattuna.
Vaihteet oli tosi hankalat muutaman ekan ajotunnin, mutta en mä niitä nykyisin ajattele edes. Ne opin oikeastaan aika nopeasti, siitä sain jopa kehuja autokoulussa. (Tai saattoihan ne yrittää vain tsempata kehumalla turhaan.) Niiden käyttöä en edes yrittänyt opetella lukemalla, kun en ymmärtänyt siitä tekstistä mitään.
Tuo lapsijuttu ei ole mun kirjoittama. Suhtaudun niihin kyllä äärimmäisen varovaisesti, ne kun voi keksiä mitä vain. Oli pallo mukana tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään. Etsit uutta työtä tai jatkat ajamista niin et arkutat itsesi tai jonkun muun. Ei ole montaa vaihtoehtoa. Mikä siinä on vaikeaa? Vaihtaa kaistaa vilkun kanssa? Et tiedä saako ajaa jos palaa punainen valo? Et ymmärrä saako ajaa vastavirtaan? Et ymmärrä onko sulla kolmio vai ei?
Noi sun esimerkit on yksiselitteisiä ja helppoja tajuta.
Liittyminen kiihdytyskaistalta pääväylälle on hankalaa. Aiemmin se onnistui kun kiihdytin ensin samaan nopeuteen ja etsin sitten välin mihin mennä. Sitten kuulin ettei noin saa tehdä, vaan ensin mennään varovasti kurkkimaan, että mahtuuko sinne. Tämä on hankalaa, kun yleensä niissä on kasvillisuutta tai tie kaartuu niin että näkyvyys on huono. Jos on tilaa, sitten pitää kiihdyttää ja yrittää osua siihen rakoon mitä aiemmin katsoi. Tässä tulee ongelmana huono kyky arvioida, ehdinkö kiihdyttää tarpeeksi että
Se ensimmäinen ohje on se oikea ohje. Opettele päästämään kaiken maailman hölynpöly toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
Sinua saatetaan ällyyttää jopa ihan tahallaan, kun kerran olet noin herkkä uskomaan kaiken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itsekin alkuun arka, mutta sitten tajusin, että motarille liittyminen vaatii vain röyhkeyttä. Eli nykyään vain reilusti kiihdytän ja pistän vilkun päälle, että "hei tulen tähän väliin". Ja menen vaan. Muut aistii sen epävarman köröttelyn ja tuunko-enkö tuu nykimisen eikä niin helpolla anna tilaa. Isolla m*nalla vaan menet näin rumasti sanottuna ja aina löytyy tilaa. Tsemppiä!
T. Entinen jänishousu N45
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa siirtyä julkisiin mikäli autolla ajaminen on vaikeaa.
Kukaan ei tarvitse liikenteentukkoja jotka hiipii 60km/h kasikympin alueella.
Julkisia olen käyttänyt koko ikäni. Hankin kortin kun jäin työttömäksi ja ajattelin, että voin hakea isommalla alueella työpaikkoja. Nykyiseen työhön ei pääse julkisilla ja matkaa on 50km suuntaansa.
Toivon saavani uuden työn, minne pääsisi julkisilla/pyörällä. Olin yhteen haastattelussa vasta ja vaikutti lupaavalle. Lopetan kyllä ajamisen heti jos sinne pääsen.
Ihan rajoitusten mukaan mä ajan, yleensä muutaman km yli, etten olisi tukkona. Toki satunnaiset hankalat paikat ajan hitaammin. Tai kun oudossa paikassa etsin jotain tiettyä risteystä ja en ole varma onko siihen 20m vai 150m. Olen nähnyt muidenkin toimivan näin ja olettanut sen olevan ok.
Ajoitko heti kortin saamisen jälkeen joka paikassa ylintä sallittua? Kuinka kauan sulla meni oppia ajamaan? Miten motivoit itseäsi opettelemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan lopeta ajamista vaikka saisitkin sen lähemmän duunin. Olet jo noin pitkällä!
Itsellänikin ensimmäiset pari vuotta oli ihan väkisin ajamista ja kädet tärisi joka kerta, jos jouduin uudelle reitille. Pikkuhiljaa se alkaa helpottaa kun muuttuu rutiiniksi. Ajat vaan vaikka pelottaa.
Kyllä kaikille tuottaa aluksi vaikeuksia just etäisyyksien tai auton mittojen arviointi. Yritä olla välittämättä mitä muut ajattelee, kaikki on joskus alusta aloittaneet.
Ota ihan rauhassa kaikki aika minkä tarviit vaikka pysäköidessä, veivaat vaikka puoli päivää siinä parkkiksella.
Lupaan että pikkuhiljaa se muuttuu vielä mukavaksi! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan lopeta ajamista vaikka saisitkin sen lähemmän duunin. Olet jo noin pitkällä!
Itsellänikin ensimmäiset pari vuotta oli ihan väkisin ajamista ja kädet tärisi joka kerta, jos jouduin uudelle reitille. Pikkuhiljaa se alkaa helpottaa kun muuttuu rutiiniksi. Ajat vaan vaikka pelottaa.
Kyllä kaikille tuottaa aluksi vaikeuksia just etäisyyksien tai auton mittojen arviointi. Yritä olla välittämättä mitä muut ajattelee, kaikki on joskus alusta aloittaneet.
Ota ihan rauhassa kaikki aika minkä tarviit vaikka pysäköidessä, veivaat vaikka puoli päivää siinä parkkiksella.
Lupaan että pikkuhiljaa se muuttuu vielä mukavaksi! Tsemppiä!
Kiitos. :)
Olisi varmasti teoriassa fiksua jatkaa, vaikka ajaminen ei olisikaan enää pakollista työn vuoksi. Saatanhan olla kohta uudelleen samassa tilanteessa ja tarvitsisin ajotaitoa. En vain tiedä miten saisin pakotettua itseni siihen, kun se on niin kamalaa. Pelkkä toive siitä, että saisin tuon uuden työn laskee stressitasoja todella paljon.
Tuo tuleva syksy ja liukkaus on aiheuttanut jo nyt unettomia öitä, vaikka selvisin viime talvestakin, pelkällä tuurilla toki.
Onhan tässä tullut jo selväksi, ettei mun pitäisi ajaa. Hyvät kuskit ilmeisesti oppii nopeasti ja ovat turvallisia. Jos en ole vieläkään oppinut, niin opinko ikinä ja olenko aina riski liikenteessä.
Tämä moraalinen puoli mua on painanut tosi paljon. Riskeeraan toisten ihmisten elämän ja terveyden puhtaasti itsekyyttäni. Oletin kai, että oppisin ajamaan nopeammin ja en tajunnut sen olevan noin vaikeaa, kun niin moni ihminen kuitenkin osaa sen.
En osannut ajatella, että kirjallisten ohjeiden ymmärtäminen ja muistaminen on noin isossa roolissa. Olin myös naiivisti kuvitellut, että ammattiautoilijat olisivat enemmän tekijätyyppejä, kuten minä, eikä lukijatyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjää jokanen saa kortin vaik ei taidot riitä 😒
Sulla on hahmottamishäiriö ja joku neurokirjon häiriö. Silloin ei vaan muista tai osaa jotain vaikka kuinka yrittää. Toivottavasti löydät muualta töitä
Autokoulusta voi ostaa kertaustunteja.
Vierailija kirjoitti:
Näköjää jokanen saa kortin vaik ei taidot riitä 😒
Miten sinä motivoit itsesi opettelemaan? Kauanko sulla meni oppia noin hyväksi? Oletan, että olet ajanut täydellisesti heti kortin saamisesta asti, eli et esim aja ikinä ylinopeutta.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on hahmottamishäiriö ja joku neurokirjon häiriö. Silloin ei vaan muista tai osaa jotain vaikka kuinka yrittää. Toivottavasti löydät muualta töitä
En saanut sitä työpaikkaa.. päättivät kesken haun, etteivät tarvitsekaan työntekijää.
Eiköhän nuo neurokirjon häiriöt olisi huomattu jo aiemmin. :)
Vierailija kirjoitti:
Autokoulusta voi ostaa kertaustunteja.
Olen ostanutkin, ne vaan maksaa melkein satasen tunti, niin ei ole varaa kymmeniin. Otin autokoulustaihan alkujaankin isoimmat tuntipaketit, mulla oli muistaakseni 18 ajotuntia (autolla) jo ennen inssiä. Sen jälkeen olen ottanut 8 lisää, niistä 6 eri autokoulusta (ajattelin, että opetustyyleissä voi olla eroja).
Montako ajotuntia olet ottanut autokoulusta kortin saamisen jälkeen? Miten motivoit itsesi opettelemaan ajamista? Kauanko sulla meni, että osasit kaiken kunnolla?
Alue: Aihe vapaa
Köyhälle kaikki on kallista...