Jos tapaisit nykyisen puolisosi nyt jossain ettekä tuntisi, yrittäisitkö iskeä hänet?
Jos vain näkisit hänet ja korkeintaan ihan pintapuolisesti tietäisit hänestä.
Kommentit (50)
Hyvänen aika, en. Ei ole tapana mennä iskemään tuntemattomia ihmisiä. Minua varten tarvitaan pitkä tuttavuus, että voisi mitään kehittyä. Siksi toisekseen hän näyttää yleensä siltä, kuin nukkuisi veneen alla, mutta tuoksuu siltä, kuin olisi tullut juuri suihkusta. Pelkän ulkonäön perusteella tuskin olisin mennyt edes hieromaan tuttavuutta.
Kysyin mieheltäni (44v.) iskisikö mut baarissa jos nyt näkisi. Sanoi että totta helvetissä, koska olen edelleen (41v.) upein nainen missä ikinä ollaankin. Aaaww...
Eihän se totta ole, mutta itsekin lähestyisin miestäni edelleen. On komea ja hyvin säilynyt.
En, en alun perinkään ihastunut ja yrittänyt iskeä.
Vierailija kirjoitti:
Iskisin - kanvaasiin.
Kanveesiin. Kanvaasi on kangas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole kumpikaan sellaisia, että iskisimme tuntemattomia. Löysimme toisemme tinderissä ja siellä edelleen antaisin hänelle sydämen ja ryhtyisin juttelemaan.
Ihan hiton tylsää. Mikä siinä tuntemattoman iskemisessä on niin kamalan pelottavaa?
Heikko itsetunto.
Kas kun nainen ei saa antaa ymmärtää jos ei ymmärrä antaa, niin pitäis ensin vähän tietää kenelle antaa ymmärtää. Ei pidä vahingossakaan hymyillä saati jutustella ellei ole siinä kohtaa jo sitoutunut levittämään haarojaan mikäli toinen sitä odottaa, muutoin keskustelulla on iso riski päätyä huo*itteluun tai muuhun pettyneen miehen aggressiiviseen vihanilmaukseen.
En, ikää liikaa. Nuorena oli kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti. Kumpikin on joskus harmitellut, että miksemme voineet törmätä jo 20 vuotta aiemmin.
Minä taas olen harmitellut, miksen tavannut miestäni muutama vuosi myöhemmin.
Itse aikoinaan pyysin miestä treffeille, mutta nyt en olisi yhtä rohkea.
Miksi haluaisit, että olisitte tavanneet vasta myöhemmin?
Olin henkisesti keskenkasvuinen enkä ollut vielä itsenäistynyt. Moni ongelma olisi jäänyt väliin, jos olisin tuntenut itseni paremmin.
Jos en tietäisi miehestä yhtään mitään niin tuskin - en alkujaankaan kiinnostutu ulkonäkönsä vuoksi vaikkei siinä mitään vikaa ole. Jos olisin vähän saanut jutella kanssaan niin kyllä, sillä kiltteytensä ja lempeytensä olisi ehkä siinä tullut esiin. Edelleen hän on yhtä ihana ja hyvä mies, ja ei ulkonäössä ole edelleenkään moittimista, vaikka tuo asia ei minulle kovin merkitykselliseltä tunnukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole kumpikaan sellaisia, että iskisimme tuntemattomia. Löysimme toisemme tinderissä ja siellä edelleen antaisin hänelle sydämen ja ryhtyisin juttelemaan.
Ihan hiton tylsää. Mikä siinä tuntemattoman iskemisessä on niin kamalan pelottavaa?
Heikko itsetunto.
Kas kun nainen ei saa antaa ymmärtää jos ei ymmärrä antaa, niin pitäis ensin vähän tietää kenelle antaa ymmärtää. Ei pidä vahingossakaan hymyillä saati jutustella ellei ole siinä kohtaa jo sitoutunut levittämään haarojaan mikäli toinen sitä odottaa, muutoin keskustelulla on iso riski päätyä huo*itteluun tai muuhun pettyneen miehen aggressiiviseen vihanilmaukseen.
Kaikenlaisia selityksiä, miksi naiselta ei voi vaatia mitään rohkeaa tai itsensä likoon laittamista.
Kyllä mä varmasti hänestä ja huumoristaan viehättyisin. Jos taas tuntisin hänet samoin kuin nykyään, emmekä olisi parisuhteessa, en kiinnostuisi. (Enkä yhtään kuvittele, etteikö tuo juna kulkisi toiseenkin suuntaan.)