Miksi jotkut perheet rakastaa sitä omaa yhteiseloaan ja joillekin vanhemmille lasten kanssa olo on lastenhoitoa, ja sitten on oma aika?

Tunnen yhden perheen jossa 2 lasta, eikä kumpikaan vanhemmista ole koskaan, viimeisen 15v aikana sanonut että "hoitaa lapsia" kun ovat yksin.  Vaan että menevät ilman äitiä/isää mökille, lähtevät yhdessä kauppaan/teatteriin tai leipovat. Ja sitten useampi muu perhe jonka tunnen, saattaa sitten vaikka kesäkeleillä huokaista että nyt on onneksi helppo hoitaa lapsia, kun ovat ilman toista vanhempaa. Tai että mun pitää ensi lauantaina hoitaa lapsia kun x on viettämässä omaa aikaa. EIkö se ole jotenkin outo ajattelutapa omista perheenjäsenistä? Eikö perhe vaan ole, ja perheen kanssa eletä elämää? 

Olen myös havainnoinut että tällaisten perheperheiden luona on kivempi lapsettomana vierailla. EI ole sellainen olo että joku kaipaa jotain muuta sillä hetkellä.. .vaikea selittää. Jotenkin rennompia ihan kaikki, myös lapset.

Mistäköhän tällainen ero oikein johtuu?