Miksi syyllistäminen on niin huono juttu?

Kyse on rajattomuudesta. Älä puutu muiden asioihin, älä kommentoi negatiivisesti muiden asioita. Puutu omiin asioihisi, kritisoi itseäsi.

Syyllistäminen tarkoittaa tilannetta, jossa joku yrittää saada toisen tuntemaan syyllisyyttä jostain, usein tekemällä toisen syylliseksi johonkin tapahtuneeseen tai jättämällä tekemättä jotain. Syyllistäminen voi olla tietoisesti tai tiedostamatta tapahtuvaa, ja se voi olla osa manipuloivaa käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on rajattomuudesta. Älä puutu muiden asioihin, älä kommentoi negatiivisesti muiden asioita. Puutu omiin asioihisi, kritisoi itseäsi.

Luulin että kirkassilmäisyys olisi hyve eikä utusilmäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on rajattomuudesta. Älä puutu muiden asioihin, älä kommentoi negatiivisesti muiden asioita. Puutu omiin asioihisi, kritisoi itseäsi.

Luulin että kirkassilmäisyys olisi hyve eikä utusilmäisyys.

Diipadaapa daapadiipa.

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen tarkoittaa tilannetta, jossa joku yrittää saada toisen tuntemaan syyllisyyttä jostain, usein tekemällä toisen syylliseksi johonkin tapahtuneeseen tai jättämällä tekemättä jotain. Syyllistäminen voi olla tietoisesti tai tiedostamatta tapahtuvaa, ja se voi olla osa manipuloivaa käyttäytymistä.

Ja tämä on huono juttu koska? Jos oma lapsi rikkoo lautasen ja sanot, että nyt rikoit lautasen ja siivoat omat sotkusi, eikö tämä ole syyllistämistä

Ihmiset, jotka möläyttelevät mielipiteensä muille milloin mistäkin, kysymättä, pakenevat itseään.

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen tarkoittaa tilannetta, jossa joku yrittää saada toisen tuntemaan syyllisyyttä jostain, usein tekemällä toisen syylliseksi johonkin tapahtuneeseen tai jättämällä tekemättä jotain. Syyllistäminen voi olla tietoisesti tai tiedostamatta tapahtuvaa, ja se voi olla osa manipuloivaa käyttäytymistä.

Mikä ratkaisuksi kun havaitsee syyllistämistä tai huomaa jopa joutuvansa sen kohteeksi?

Kyse on kontrolloinnista, vallankäytöstä

Onpa hyvä kun kysyit, kun et kerran tiedä. Ei, syyllistämistä ei ole se, että sanotaan huonoksi viulistiksi. Syyllistämistä on tässä tapauksessa esim. 

- Et sitten sitä viuluakaan soita, vaikka kalliilla sinulle soitin hankittiin ja omista unelmista sen vuoksi luovuttiin.

- Oisko sinunkin kannattanut harjoitella vähän enemmän silloin aikanaan? Nyt ois sulla hyvä työpaikka kaupunginorkesterissa eikä tarvitsis äitisi hernekeitolla käydä.

- Jos olisit sen kaupunginorkesterin paikan saanut, niin ois sullakin mies jo ja lapsia. Olisit jotakin elämässäsi saanut pysyvää aikaan sinäkin.

- Kyllä olisi ne viulurahat ollut tarpeeseen veljesi kanssa. Mutta sinuun panostettiin. 

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen tarkoittaa tilannetta, jossa joku yrittää saada toisen tuntemaan syyllisyyttä jostain, usein tekemällä toisen syylliseksi johonkin tapahtuneeseen tai jättämällä tekemättä jotain. Syyllistäminen voi olla tietoisesti tai tiedostamatta tapahtuvaa, ja se voi olla osa manipuloivaa käyttäytymistä.

Ja tämä on huono juttu koska? Jos oma lapsi rikkoo lautasen ja sanot, että nyt rikoit lautasen ja siivoat omat sotkusi, eikö tämä ole syyllistämistä

Ei. . Jos taas lapsi olisi jättänyt lautasen rikkomatta, vaan esimerkiski pudotti sen oikeasti vahingossa lattaille mutta sinä olsit sitä mieltä, että hän pudotti sen tahallaan ja tämän vuoski sanoisit lapselle, että tämä tiputtii tahallaan lautasen (, eikä saa nyt odottamaansa jälkiruokaa) syyllitstäisit häntä; e. yrittäisit tehdä syyllisen asiaan,   ota hän ei ole tehnyt.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen tarkoittaa tilannetta, jossa joku yrittää saada toisen tuntemaan syyllisyyttä jostain, usein tekemällä toisen syylliseksi johonkin tapahtuneeseen tai jättämällä tekemättä jotain. Syyllistäminen voi olla tietoisesti tai tiedostamatta tapahtuvaa, ja se voi olla osa manipuloivaa käyttäytymistä.

Mikä ratkaisuksi kun havaitsee syyllistämistä tai huomaa jopa joutuvansa sen kohteeksi?

En nykyään reagoi enää mitenkään, koska syyllistäjä -ihmistyyppi on hyvin yleinen. Vaihdan seuraa, huonetta, suhdetta. Syyllistämistä voi tehdä myös elein ja ilmein. Ei maksa vaivaa jäädä siihen kuluttamaan omaa elämäänsä jonkun randomin shown osana.

Vallankäyttöä, huomionhakua, manipulointia. Tällainen takertuminen toiseen ihmiseen on jossakin määrin säälittävää. Koska sitä se on loppujen lopuksi, takertumista.

Syyllistävä kasvatus on sitä, että kun lapsi tekee virheen, hänelle ei sanota että ei hätää, yritetään uudestaan. Sen sijaan hänelle voidaan sanoa miksi et kuunnellut ohjeitani tai et taaskaan keskittynyt oikealla hetkellä.

Epäonnistunut tilanne sysätään yksinään lapsen vastuulle, joka ei luonnollisesti pysty toimimaan vielä aikuismaisella tasolla.

Oma isäni kasvatti syyllistävästi, oltiin häntä toki lapsena myös itse syyllistetty isovanhempien toimesta. Siirsi siis saamaansa kasvatusmallia lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa hyvä kun kysyit, kun et kerran tiedä. Ei, syyllistämistä ei ole se, että sanotaan huonoksi viulistiksi. Syyllistämistä on tässä tapauksessa esim. 

- Et sitten sitä viuluakaan soita, vaikka kalliilla sinulle soitin hankittiin ja omista unelmista sen vuoksi luovuttiin.

- Oisko sinunkin kannattanut harjoitella vähän enemmän silloin aikanaan? Nyt ois sulla hyvä työpaikka kaupunginorkesterissa eikä tarvitsis äitisi hernekeitolla käydä.

- Jos olisit sen kaupunginorkesterin paikan saanut, niin ois sullakin mies jo ja lapsia. Olisit jotakin elämässäsi saanut pysyvää aikaan sinäkin.

- Kyllä olisi ne viulurahat ollut tarpeeseen veljesi kanssa. Mutta sinuun panostettiin. 

Jne.

Epäironisesti paras vauva.fi vastaus mitä tullut. Eli käytännössä ei-syyllistäminen pysyy faktoissa, voi ihan hyvin sanoa, että et osaa soittaa viulua koska et ole harjoitellut kun taas syyllistävä versio vie keskustelun pidemmälle kuin totuus edellyttäisi ja tähtää psyykkisen pahan mielen herättämiseen.

Thanks, selkeytti paljon.

-AP

Voi hyvät hyssykät, et voi sanoa toiselle: "et osaa soittaa viulua, koska et ole harjoitellut". Tuo on loukkaavaa ja lannistavaa puhetta. Olet ilmeisesti asperger, jos et ymmärrä miksi noin ei sanota. Asseilla on hirveä tarve töräytellä itsestäänselvyyksiä ääneen. Opettele hienotunteisuutta. Useimmiten se tarkoittaa sitä, että ollaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät, et voi sanoa toiselle: "et osaa soittaa viulua, koska et ole harjoitellut". Tuo on loukkaavaa ja lannistavaa puhetta. Olet ilmeisesti asperger, jos et ymmärrä miksi noin ei sanota. Asseilla on hirveä tarve töräytellä itsestäänselvyyksiä ääneen. Opettele hienotunteisuutta. Useimmiten se tarkoittaa sitä, että ollaan hiljaa.

Näen sieluni silmin kun valmentaja katsoo vierestä eikä sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät, et voi sanoa toiselle: "et osaa soittaa viulua, koska et ole harjoitellut". Tuo on loukkaavaa ja lannistavaa puhetta. Olet ilmeisesti asperger, jos et ymmärrä miksi noin ei sanota. Asseilla on hirveä tarve töräytellä itsestäänselvyyksiä ääneen. Opettele hienotunteisuutta. Useimmiten se tarkoittaa sitä, että ollaan hiljaa.

Näen sieluni silmin kun valmentaja katsoo vierestä eikä sano mitään.

Viulunsoiton opettaja on eri asia. Hänkään ei sano noin. Opettajat osaavat oman erityisaineensa, mutta ovat syystä lukeneet myös pedagogiikkaa. Googlaa mitä on pedagogiikka.

Jos tavoite on opettaa oppilas soittamaan hyvin viulua, silloin toimitaan mm. niin, että motivaatio säilyy ja tulee onnistumisen kokemuksia. Faktojen töräyttely lannistaa, vie motivaation, ilon. Itsestäänselvyyksien latelu vie halun yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa hyvä kun kysyit, kun et kerran tiedä. Ei, syyllistämistä ei ole se, että sanotaan huonoksi viulistiksi. Syyllistämistä on tässä tapauksessa esim. 

- Et sitten sitä viuluakaan soita, vaikka kalliilla sinulle soitin hankittiin ja omista unelmista sen vuoksi luovuttiin.

- Oisko sinunkin kannattanut harjoitella vähän enemmän silloin aikanaan? Nyt ois sulla hyvä työpaikka kaupunginorkesterissa eikä tarvitsis äitisi hernekeitolla käydä.

- Jos olisit sen kaupunginorkesterin paikan saanut, niin ois sullakin mies jo ja lapsia. Olisit jotakin elämässäsi saanut pysyvää aikaan sinäkin.

- Kyllä olisi ne viulurahat ollut tarpeeseen veljesi kanssa. Mutta sinuun panostettiin. 

Jne.

Epäironisesti paras vauva.fi vastaus mitä tullut. Eli käytännössä ei-syyllistäminen pysyy faktoissa, voi ihan hyvin sanoa, että et osaa soittaa vi

Tiiätkö, yhtä epäironisesti myös paras vastaus mihinkään palstalla parasta tarkoittaen kirjoittamaani! Eipä mennyt ihan hukkaan tämäkään ilta!

Mistä se kumpuaa se assin valtava tarve sanoa ääneen kaikenlaisia faktoja? Helpottaako se jotakin omaa sisäistä ahdistusta? Kysyn ihan vakavalla mielellä, ilman mitään ivaa.

Koska en minäkään hoe ihmisten ilmoilla, että taivas on sininen, ruoho vihreä, tuon miehen housut roikkuu, tuolla ihmisellä on ylipainoa, sinä et osaa pestä hampaita jne. 

Miksei voi miettiä vain mielessään, sanomatta ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Syyllistävä kasvatus on sitä, että kun lapsi tekee virheen, hänelle ei sanota että ei hätää, yritetään uudestaan. Sen sijaan hänelle voidaan sanoa miksi et kuunnellut ohjeitani tai et taaskaan keskittynyt oikealla hetkellä.

Epäonnistunut tilanne sysätään yksinään lapsen vastuulle, joka ei luonnollisesti pysty toimimaan vielä aikuismaisella tasolla.

Oma isäni kasvatti syyllistävästi, oltiin häntä toki lapsena myös itse syyllistetty isovanhempien toimesta. Siirsi siis saamaansa kasvatusmallia lapsilleen. 

Tässä on hyvä selitys, nuo sinua ylemmät kommentit oli hevonpaskaa. Kiitos sinulle.

Se on haitallista. Jos ei osaa kuin syyllistää muita, on itsessä vikaa. Ja peili. On ihmisiä jotka kärsivät edelleen syyllistämisestä tai hermosto romuna. Ehkä elimistökin. Kannattaa opetella ilmaisemaan itseä muulla tavalla, nätisti keskustellen. Ei syyllistäjä ole aina oikeassa asioissa sitäpaitsi, toki joskus voi olla. Lapsia ehkä opetetaan hieman sillä tavalla ilmeisesti, mutta aikuisetkin vielä.