Miksi syyllistäminen on niin huono juttu?
Yleensä vedotaan syyllistämiseen kun puhutaan vaikka painon pudottamisesta tai työttömistä. Saatan olla hidas mutta en edes tiedä mitä syyllistäminen tarkoittaa tässä kontekstissa, voitteko auttaa?
Jos minulle sanotaan, että olen huono soittamaan viulua koska en ole harjoitellut, onko se syyllistämistä?
Jos minulle sanotaan, että olen lihava koska syön liikaa, onko se syyllistämistä?
Kaikki mielipiteet tervetulleita, saa myös haukkua hitaaksi tai muilla nokkelilla slurreilla.
Kommentit (25)
Tosiaan minun faktani on eri kuin sinun faktasi. Sinun faktasi ei ole universumin absoluuttinen totuus vaan oma tulkintasi ympäröivästä maailmasta. Tulkintaasi värittää kasvuympäristösi, aivosi, geenisi, kokemuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se kumpuaa se assin valtava tarve sanoa ääneen kaikenlaisia faktoja? Helpottaako se jotakin omaa sisäistä ahdistusta? Kysyn ihan vakavalla mielellä, ilman mitään ivaa.
Koska en minäkään hoe ihmisten ilmoilla, että taivas on sininen, ruoho vihreä, tuon miehen housut roikkuu, tuolla ihmisellä on ylipainoa, sinä et osaa pestä hampaita jne.
Miksei voi miettiä vain mielessään, sanomatta ääneen?
Assit puhuvat monesti huomattavasti fiksumpia juttuja, kuin ns. neuronormaalit. Tuo muiden haukkuminen ja arvostelu on enemmän neuronormaalien juttuja.
Riippuu täysin assista. On kokemusta puoleen ja toiseen.
Tällaisia "faktoja" olen saanut osakseni:
- olet lihonnut, takapuolesi on kasvanut
Kyllä, oli tullut lisää painoa. Olin itse ihan tyytyväinen muutokseen, koska aiemmin oli melkeinpä liian laiha. Assia painonousuni häiritsi. Minä ajattelen, että minun kehoni kuuluu minulle, enkä ole ja elä muiden arvioitavana. Ainakaan päin kasvoja.
- et osaa laittaa tavaroita paikoilleen
"Paikoilleen" tarkoitti 1 cm virheellä tasan tiettyjä paikkoja, jotka assi oli itse päättänyt "oikeiksi paikoiksi", informoimatta muita. Kyse oli yhteisistä tavaroista.
- et pidä laulamisesta
Koska en halunnut laulaa lauluja, joista hän piti. Tykkäsin laulaa lauluja, joista itse pidin. Se ei kelvannut.
Assit puhuvat monesti huomattavasti fiksumpia juttuja, kuin ns. neuronormaalit. Tuo muiden haukkuminen ja arvostelu on enemmän neuronormaalien juttuja.