Epätoivoisesti rakastunut mieheen jota en voi saada.

Miten onnistuit rakastumaan vaikket voi saada? Mulla sama fiilis miehestä... :(

Aika aikaansa kutakin.

Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi. 

Ehkä olet rakastunut hänen juuri sen takia, että tiedät että et voi saada häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistuit rakastumaan vaikket voi saada? Mulla sama fiilis miehestä... :(

Se vain tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet rakastunut hänen juuri sen takia, että tiedät että et voi saada häntä. 

Voi olla, mutta en usko. On aivan uskomattoman ihana.

Kaivamalla sen huonot puolet esiin, kun pystyy. Että mitä ne voisi olla. Ja miettimällä mikä siinä alkaisi arjessa tympiä, ajan myötä, aina sama naama. Ihmiset muuttuvatkin, osa nalkuttaa ja negaa. Mitä jos se valittaa.

Aika auttaa. Itsellä kävi kans sama, vaikka tiesin että en tule saamaan, silti sitä elätteli kaikenlaisia toiveita...

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi. 

Eikä yksipuolisessa ihastumisessa ole yhtään sen enempää järkeä.

Ap on riippuvainen ihastuksensa mielikuvasta. Ihan hullua tuollaiseen jäädä roikkumaan.

Ihastuminen ja rakastuminen pitää toimia molempiin suuntiin, muuten ei ole kyse mistään aidosta, vaan jostain sairaalloisesta riippuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi. 

Ei vaan limerenssiksi. Ja se on yhtä voimakas olotila kuin olisi vetänyt huumeita. Vierottuminen voi kestää jopa 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi. 

Eikä yksipuolisessa ihastumisessa ole yhtään sen enempää järkeä.

Ap on riippuvainen ihastuksensa mielikuvasta. Ihan hullua tuollaiseen jäädä roikkumaan.

Ihastuminen ja rakastuminen pitää toimia molempiin suuntiin, muuten ei ole kyse mistään aidosta, vaan jostain sairaalloisesta riippuvuudesta.

Olen viettänyt viimeiset 10 vuotta toisen rakastumisen kohteena. Se tuntui turvallisemmalta mutta lopulta uskomattoman ankealta kun ei ollut itse rakastunut. Sitä vain jotenkin silti toista.

Ei kannata ruokkia ihastumista vaikka se on aah, niin kutkuttavaa, hivelevää ja kaipaa puolisoa.

Olen aviossa ja tulkitsin työkaverin ihastuneen minuun. Oli sekin tavallaan hurmaavaa, mutta se juna meni jo. Sitoudun olemassa olevaan parisuhteeseen. Oltaisiin kuitenkin liian erilaisia ja en mitenkään jaksaisi säätää seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi. 

Eikä yksipuolisessa ihastumisessa ole yhtään sen enempää järkeä.

Ap on riippuvainen ihastuksensa mielikuvasta. Ihan hullua tuollaiseen jäädä roikkumaan.

Ihastuminen ja rakastuminen pitää toimia molempiin suuntiin, muuten ei ole kyse mistään aidosta, vaan jostain sairaalloisesta riippuvuudesta.

Olen viettänyt viimeiset 10 vuotta toisen rakastumisen kohteena. Se tuntui turvallisemmalta mutta lopulta uskomattoman ankealta kun ei ollut itse rakastunut. Sitä vain jotenkin silti toista.

Siis *sieti* toista. 

Älä ole tekemisissä hänen kanssaan. Älä katsele kuvaa tms. hänestä. Jos hän tulee mieleen, ajattele heti nopeasti jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ruokkia ihastumista vaikka se on aah, niin kutkuttavaa, hivelevää ja kaipaa puolisoa.

Olen aviossa ja tulkitsin työkaverin ihastuneen minuun. Oli sekin tavallaan hurmaavaa, mutta se juna meni jo. Sitoudun olemassa olevaan parisuhteeseen. Oltaisiin kuitenkin liian erilaisia ja en mitenkään jaksaisi säätää seurustelua.

Ei, mutta uusi suhde ja mies tässä on joka tapauksessa hakusessa, sillä olen tehnyt eroa edellisestä 2 vuotta ja suhde oli minulle todella huonoksi. Siksi ehkä niin varovainen uuden suhteen mutta tähän mieheen ihastuin ensi silmäyksellä ja sittemmin rakastuin. Ihana ihminen.

Self sabotage - tätä harrastan ite.

Juurikin aivan täydellisen miehen karkoittaneena.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi. 

Minusta tämä on tavallaan aika lapsellinen näkemys. Mutta onneksi jokainen voi validoida omat tunteensa ihan itse, eikä niille tarvita ulkopuolisten hyväksyntää.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi. 

Just näin. Jos tutustuisit ni osoittautuisi iha paskiaiseksi kuiteskii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi. 

Ei vaan limerenssiksi. Ja se on yhtä voimakas olotila kuin olisi vetänyt huumeita. Vierottuminen voi kestää jopa 5 vuotta.

Puhuuko joku ihan tosissaan limerenssistä? Huuhaatermi.

Ihmiset toistaa aikuisena lapsuusiän traumojaan. Olivatko vanhemmat pitkiä aikoja poissa, kun olit ihan pieni? Tai jotain muun tyyppistä hylkäystä? Silloin sun alitajunnassa on printattuna tuo kaava, että rakkauden kohde on saavuttamaton ja saat aina satunnaisesti seuraa ja huomiota. Totut siihen odottamiseen ja haaveiluun. Tuo on täysin tiedostamatonta siis. Sitten aikuisena rakastunut silmittömästi nimenomaan sellaisiin, jotka on vähän etäisiä, vältteleviä ja joita et voi saada, tai vaikka saisitkin johonkin flirttiin tai säätöön, niin he eivät ole täysillä mukana, mutta antavat pieniä leivänmuruja, joiden avulla pitävät sut siinä koukussa. Suhde tai tapailusuhde on yhtä vuoristorataa, kun sinä roikut ja juokset, ja toinen juoksee pakoon, on etäinen ja aina välillä antaa kuitenkin jotain huomiota ja jopa tunnustaa tykkäävänsä ja sit taas pakenee. Tuollainen aiheuttaa vahvan addiktion. Yrität alitajuisesti korjata lapsuuden hylkäyskokemukset, että tällä kertaa voitat sen ihmisen puolellesi ja saat hänet kokonaan. Kunhan vain yrität, odotat, toivot ja elät fantasiassa. Tämä kaikki on täysin tiedostamatonta ja erittäin riippuvuutta aiheuttavaa.

Siksi usein anxious attachment stylen omaavat eli ne jotka tarrautuvat, roikkuvat ja haluavat olla yhdessä tai yrittävät saada jotain jota eivät voi saada ja sitten ne jotka ovat avoidant eli välttelevät, löytävät usein toisensa ja joutuvat tuohon limboon, jota vatkataan jopa vuosikausia ees taas.