Epätoivoisesti rakastunut mieheen jota en voi saada.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ruokkia ihastumista vaikka se on aah, niin kutkuttavaa, hivelevää ja kaipaa puolisoa.
Olen aviossa ja tulkitsin työkaverin ihastuneen minuun. Oli sekin tavallaan hurmaavaa, mutta se juna meni jo. Sitoudun olemassa olevaan parisuhteeseen. Oltaisiin kuitenkin liian erilaisia ja en mitenkään jaksaisi säätää seurustelua.
En ymmärrä alkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi.
Eikä yksipuolisessa ihastumisessa ole yhtään sen enempää järkeä.
Ap on riippuvainen ihastuksensa mielikuvasta. Ihan hullua tuollaiseen jäädä roikkumaan.
Ihastuminen ja rakastuminen pitää toimia molempiin suuntiin, muuten ei ole kyse mistään aidosta, vaan jostain sairaalloisesta riippuvuudesta.
Tunteet on ihan pelkkää aivokemiaa ja ihan yhtä todellisia, oli ne molemminpuolisia tai ei. Tätä on tutkittukin, ja onnellisessa rakastumisessa aktivoituvat aivoalueet ovat yllättävän samoja kuin onnettomassa rakkaudessa. Ihmiset vaan tuppaa jakelemaan oman maailmankuvansa mukaisia lupia kutsua tunteita jollakin nimellä, ja ne kokemukset jotka ei sovi omaan muottiin on sitten sairautta. Ei se ihan niinkään mene tuolla todellisessa maailmassa.
Ajattele et se haisee pahalle aamulla ja se mässyttää ruokaa ja yskii paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi.
Ihastuminen ja rakastuminen pitää toimia molempiin suuntiin, muuten ei ole kyse mistään aidosta, vaan jostain sairaalloisesta riippuvuudesta.
Ei pidä paikkaansa. Tai ehkä sittenkin naisten kohdalla koska eivät rakasta miestä aidosti.
Kuvittele ihastuksesi naama punaisena puskemassa aamukakkaa. Kyllä se siitä.
Vaarallisin asia ihmiselle on että ihastuu johonkin tuntemattimaan, ihan jonkun pikkuseikan takia. Jokin sillä on kiva hymy tai ystävälliset silmät- juttu. Sen jälkeen oma mielikuvitus rakentaa omassa mielikuvituksessa loput asiat siitä tuntemattomasta valmiiksi. Ja huh heijaa, ihastutaan korvia myöten omaan mielikuvitusolentoon. Pahinta mitä voi tapahtua sitten, on että saakin tuon henkilön jotenkin koukkuun. Eikä se vastaa mitenkään sitä itse rakennettua mielikuvituskomistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei kutsuta rakastumiseksi vaan ihastumiseksi.
Ei vaan limerenssiksi. Ja se on yhtä voimakas olotila kuin olisi vetänyt huumeita. Vierottuminen voi kestää jopa 5 vuotta.
Puhuuko joku ihan tosissaan limerenssistä? Huuhaatermi.
Limerenssistä on nimenomaan kyse tällaisesta tilanteesta, jossa toinen on toivottovan rakastunut saavuttamattomaan ihmiseen, jota ei voi kokonaan saada syystä tai toisesta. Siihen tarvitaan myös ripaus toivoa, eli se saavuttamaton antaa ymmärtää ja taas pakenee. Ja siihen tarvitaan, että sillä joka on täysin rakastunut siihen saavuttamattomaan, että hänellä on jonkinlainen hylkäystrauma taustalla. Limerenssi siksi, koska suhde ei ole kunnon parisuhde, johon molemmat ovat sitoutuneita täysillä ja tunteet ovat molemminpuolisia ja yhtä vahvoja.
Soppaan tarvitaan siis este (toinen on naimisissa, varattu tai vastaavaa, esim. toisessa maassa), siihen tarvitaan toivoa välttelevän osalta ja sitten vielä traumatausta. Siinä on resepti limerenssiin. Siinä tavallaan rakastuu haavekuvaan toisesta, kun toista ei pääse tuntemaan niin läpikotaisin. Ja just sen takia se pysyy yllä vuosikausia, kun aukkokohdat täyttää mieleisekseen. Eli kohde vaikuttaa täydelliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele ihastuksesi naama punaisena puskemassa aamukakkaa. Kyllä se siitä.
🤤
Pane jotain ätmiä pari viikkoa niin unohda sen jännämiehen.
Ihminen voi oikeasti ns. rakastua saavuttamattomaan, mutta kyseessä on rakastuminen vain omaan haavekuvaan. Kyse ei ole oikeasta rakkaudesta, jossa tunnet toisen läpikotaisin ja silti olet umpirakastunut. Siksi tuo saavuttamaton rakkaus on limerenssiä, se ei ole ns. oikeaa rakkautta. Koska miten voit oikeasti rakastaa ihmistä, jota et henkisesti tunne? Et voikaan. Siinä olet vain rakastunut mielikuvaan ihmisestä, et ole rakastunut siihen oikeaan persoonaan omalla luonteellaan.
Sama vika, jo vuosia. Henkilö itse vielä ruokkii näitä tunteita, ja sitten taas heittäytyy kylmäksi.
Minä olen ajatellut, että jostain syystä tämä henkilö herättää minussa tällaisen tunteen, so what. Minun ei tarvitse olla sen tunteen vanki. Minä voin oman mielenrauhani säilyttämiseksi poistaa tunteita herättävän ihmisen elämästäni, kun näen, että tämä henkilö ei osaa niitä tunteita kohdata minua satuttamatta. Leikkiköön jollain muulla.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet on ihan pelkkää aivokemiaa ja ihan yhtä todellisia, oli ne molemminpuolisia tai ei. Tätä on tutkittukin, ja onnellisessa rakastumisessa aktivoituvat aivoalueet ovat yllättävän samoja kuin onnettomassa rakkaudessa. Ihmiset vaan tuppaa jakelemaan oman maailmankuvansa mukaisia lupia kutsua tunteita jollakin nimellä, ja ne kokemukset jotka ei sovi omaan muottiin on sitten sairautta. Ei se ihan niinkään mene tuolla todellisessa maailmassa.
Niin, ei tästä ollutkaan kyse. Totta kai se on aivokemiaa ja todellista. Mutta kun pengot syvemmälle, fakta on se, että saavuttamattoman rakastamisessa olet rakastunut siihen haavekuvaan, fantasiaan, mielikuvaan etkä siihen oikeaan ihmiseen, jonka tunnet läpikotaisin. Siinä on erittäin suuri ero. Toisessa rakastat jotain fantasiaa, mikä ei ole edes totta ja toisessa rakastat sen takia, kun tunnet toisen läpikotaisin, jaatte elämänne ja tunteenne. Siinä on iso ero.
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi saada?
Mitä luultavimmin kohde on varattu ja aloittaja kenties itse myös.
Aika typerää uhrata ainutkertainen elämänsä tuollaisiin haaveiluihin. Kannattaa vaika hakae apua irtipääsyyn tai muuten vain aloittaa oikea elämä.
Irti pääsee ainoastaan ottamalla nollakontaktilinjan.
Silloin aika laimentaa tunteet.
Toinen keino on saada todella törkeät pakit tältä ihmiseltä, tunne voi karista kertarytinällä eikä palaa.
Samaa jännistä johon kaikki muutkin roskatason muikkelit ovat niiin rakastuneita.
Kaksi jalkaa ja mulqq siinä välissä. On nähty jo.
Pysäytä ihastumisen tunne toistelemalla mielessä, miksi tuhlata kallista aikaa ihmiseen, joka ei tahdo olla kanssasi. Senkin ajan voi käyttää johonkin kivaan tekemiseen.