Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen melkein 30 vuotta odottanut että mies muuttuu, ja sitten se tapahtui. Silti tunnen itseni tyhmäksi.
08.08.2025 |
Varoitus pitkästä aloituksesta, älä lue jos ärsyttää.
Nuorena tapasin ihanan, kiltin, hellän, hieman ujon, rakastavan miehen jonka kanssa suhde vaikutti täydelliseltä. Elettiin jo yhdessä kun alkoi selvitä toinen puoli. Hyvin traumaattinen lapsuus ja sen myötä mies ei kestänyt mitään kritiikkiä itseään kohtaan, tai muutuin viholliseksi jota vastaan pitää taistella kaikin keinoin. Kotoa opittua äärettömän julmaa henkistä väkivaltaa, myös fyysistä. Hyväksynnän hakua muilta naisilta, konfliktien pelkoa ja siksi myös valehtelua.
Ja jäin suhteeseen koska ajattelin ettei mies pohjimmiltaan ole paha. Koska sen näki hänestä milloin muuttui täysin "eri ihmiseksi", eikä näitä riitoja onneksi usein ollut. Ymmärsin ihan liikaa, koska, valitettavasti, tutustuin hänen lapsuudenperheeseensä ja tajusin mitä mies jo lapsena on joutunut kokemaan.
Saatiin lapset ja pidettiin huoli, ettei koskaan riidellä lasten kuullen. Ei koskaan. Tottakai lapset saattoi aistia jotain, mutta nyt aikuisina he kokevat että suhteemme on ollut aina hyvä.
Satoja kertoja päätin erota ja aina jäin. Se heIvetin toive, että joskus hän muuttuu. Joskus tajuaa mitä hänelle merkitsen, joskus vielä arvostaa. Pariterapioitan käytiin moneen otteeseen. Ja huom. pitkiä hyviä aikoja. Ja sitten lisäksi ihan heIvetillisiä.
Fyysisen väkivallan lopetti jo melkein 20 vuotta sitten. Henkinen jatkui. Muutamia vuosia sitten päätin antaa enää viimeisen mahdollisuuden. Mies oli valmis mihin vaan. Meni yksilöterapiaan ja kävi siellä läpi lapsuuttaan. Välillä oli oksentanut ja sitten taas jatkanut.
Seuraus? Johtuu terapiasta, iästä tai elämäntilanteesta, mutta hän on täysin muuttunut. Hän on seesteinen, onnellisen oloinen, ei enää hermostu vaikka kuka häntä moittisi. On alkanut arvostaa minua paljon, käsittämättömän paljon. Tekee todella paljon meidän ja minun eteen.
Nyt hän on sellainen jota olen melkein 30 vuotta toivonut. Nyt hänessä on vain se hyvä puoli, ei enää sitä joka tuli riidoissa esiin.
Olen tosi onnellinen mutta nyt olen alkanut miettiä miten tyhmää oli antaa noin pitkä aika elämästään odottaen että hän muuttuu. Kaikkihan ei muutu. Ja onko tämäkään pysyvää, en tiedä, toivon tietysti.
En tiedä miksi kirjoitan. Varoitukseksi, vertaistukea etsien, tai ihan vaan kommentteja?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että sentään nyt muuttui. Voitte viettää loppuelämänne yhdessä ilman pelkoa ja ristiriitoja.
Näin minäkin ajattelen. Nuo nega-ajatukset menneestä vaan yllättivät. Pitää saada ne pois päästä vaivaamasta, katkeraksi en halua. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se eräänlainen varoitus muille läheisriipoille, etteivät heitä 30 vuotta elämästään hukkaan.
Luulen, että sulla on nyt vaan pelko, että menetät tämän hyvän tilanteen. Nyt pitää vaan uskoa ja luottaa, muuten et jaksa. Ja muistaa, että ihan omalla päätöselläsi olet hänen luokseen aina jäänyt tietäen mitä se on. Mennyttä ei kannata enää murehtia vaan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sulla on nyt vaan pelko, että menetät tämän hyvän tilanteen. Nyt pitää vaan uskoa ja luottaa, muuten et jaksa. Ja muistaa, että ihan omalla päätöselläsi olet hänen luokseen aina jäänyt tietäen mitä se on. Mennyttä ei kannata enää murehtia vaan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Tsemppiä!
Sen kyllä muistan ja tajuan että itse olen aina päättänyt jäädä. Mutta yksi syy miksi tämä on mielessä on se että omat lapset ovat nyt ensimmäisissä vakavissa suhteissaan ja yhteistä elämää aloittamassa. Sitä toivoisi heille äärettömästi onnea ja hyvää tervettä parisuhdetta. AP
"ei enää hermostu vaikka kuka häntä moittisi"
Älä nyt hyvänen aika moiti miestä. Miksi teet niin? Pitää kohdella hyvin muita ja keskustelu mieluummin lyhyesti, jos korjattava asia. Jos oksuttaa terapiassa, olikohan se kauhea terapeutti tai ohjelmoiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sulla on nyt vaan pelko, että menetät tämän hyvän tilanteen. Nyt pitää vaan uskoa ja luottaa, muuten et jaksa. Ja muistaa, että ihan omalla päätöselläsi olet hänen luokseen aina jäänyt tietäen mitä se on. Mennyttä ei kannata enää murehtia vaan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Tsemppiä!
Sen kyllä muistan ja tajuan että itse olen aina päättänyt jäädä. Mutta yksi syy miksi tämä on mielessä on se että omat lapset ovat nyt ensimmäisissä vakavissa suhteissaan ja yhteistä elämää aloittamassa. Sitä toivoisi heille äärettömästi onnea ja hyvää tervettä parisuhdetta. AP
Kyllä se terve parisuhde löytyy kun osaa asettaa omat rajansa. Kotoa saadun mallin mukaan ensimmäisellä kierroksella ei vielä osaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun olet lukenut yhden näistä tarinoista, olet lukenut kaikki. Sama sapluuna aina, mies on ilkeä roisto ja nainen kärsivä viaton uhri.
Kannattaisiko sitten miesten olla vähemmän ilkeitä ja käyttäytyä yksilöllisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet pitkään sinnitellyt ja itsekin traumatisoitunut. Kun on turvallinen tila alkaa sun oma tunnelasti nousta pintaan. Varaudu jopa intensiiviseen vihaan..
Hieno kertomus muutoksesta. Kun mies muuttuu, niin alan vierastamaan häntä kamalasti.
Mies siis muuttuu mieleisekseni, mutta muuttuu myös toisella tapaa ärsyttäväksi. Vaikea selittää.
Eräskin mies oli tosi mukava ja hyvä keskustelija. Todella älykäs ja supliikki menijä ja kova tekemään töitä.
Ainoa ongelma oli että hän oli kokoajan pienessä humalassa ja kun pyysin lopettamaan alkoholin, niin muuttui täysin erilaiseksi tai oikeastaan päinvastaiseksi. Erottiin sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja jäit silti suhteeseen? Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Mun mies kasvatti pikkuhiljaa tosi pitkän tukan itselleen. Valitin siitä aina ja eräällä kerralla vuosien päästä hän totesi että kyllä, kyllä minä voin leikkauttaa sen pois.
Mies meni parturiin ja tuli erinäköisenä pois. Kamala turn off. Kuvitteli saavansa seksiä palkinnoksi, niin totesin että näytät niin oudolta ja erilaiselta että menee aika monta viikkoa tottua uuteen ulkonäköösi. Näytti ihan uutistenlukijalta. Kauhee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet pitkään sinnitellyt ja itsekin traumatisoitunut. Kun on turvallinen tila alkaa sun oma tunnelasti nousta pintaan. Varaudu jopa intensiiviseen vihaan..
Tämä. Ja katkeruuteen, kerta mies oli koko ajan kykenevä muuttumaan, mutta laittoi silti ap:n kärsimään vuosikymmeniä.
Sinullekin voisi ap hyvä mennä terapiaan jos haluat vielä jatkaa, tuo on ihan omanlaisensa kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja jäit silti suhteeseen? Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Olisit edes lukenut aloituksen niin tietäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko jättää hänet nyt, kun on muuttunut? Se olisi ultimaattinen kosto hänen pahoista teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kasvatti pikkuhiljaa tosi pitkän tukan itselleen. Valitin siitä aina ja eräällä kerralla vuosien päästä hän totesi että kyllä, kyllä minä voin leikkauttaa sen pois.
Mies meni parturiin ja tuli erinäköisenä pois. Kamala turn off. Kuvitteli saavansa seksiä palkinnoksi, niin totesin että näytät niin oudolta ja erilaiselta että menee aika monta viikkoa tottua uuteen ulkonäköösi. Näytti ihan uutistenlukijalta. Kauhee.
Meillä toisinpäin. Jankutin miehelle vuosia että antaa tukkansa kasvaa, kun se kerran pysyy päässä. Nelikymppisenä kävi viimeisen kerran parturissa, ja nykyäänkin on komea palmikko puoleen selkään. Todellakin saa seksiä aina halutessaan, palkinnoksi aamupalan sänkyyn. Meillä on tämä 20 vuoden alkuhuuma vielä menossa.
Kiitos kirjoituksestasi.
Muutahan minulla ei ole kommentoitavaa kuin se, että nyt on nyt. Ikinä ei ole muuta kuin "nyt". Olet käynyt pitkän tien, joka on ollut Sinun Elämäsi. Arvosta itseäsi ja kokemuksiasi, niin kuin luulen että kyllä teetkin. Rohkeasti päin nykyisyyttä! Ei helppoa ehkä nytkään tule olemaan, mitta toisaalta mitä jos nyt tosiaan onkin se Kaikkien Aikojen Nyt! Tsempit teille kaikille!
Miehet rauhoittuu, kun viisikymppisenä testosteronitasot ovat laskeneet paljonkin, jos vertaa, mitä ne on parikymppisenä.
Oletan, että olette noin viisikymppisiä siis.
Testosteroni saa miehet agressiivisiksi jne. kaikkea muuta paskaa. Siksi miehet on pääasiassa niitä, jotka riehuu kaduilla, joutuu putkaan ja vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Hieno kertomus muutoksesta. Kun mies muuttuu, niin alan vierastamaan häntä kamalasti.
Mies siis muuttuu mieleisekseni, mutta muuttuu myös toisella tapaa ärsyttäväksi. Vaikea selittää.
Eräskin mies oli tosi mukava ja hyvä keskustelija. Todella älykäs ja supliikki menijä ja kova tekemään töitä.
Ainoa ongelma oli että hän oli kokoajan pienessä humalassa ja kun pyysin lopettamaan alkoholin, niin muuttui täysin erilaiseksi tai oikeastaan päinvastaiseksi. Erottiin sen jälkeen.
Ei ollut enää yhtä jännä -> luiskaan.
Vierailija kirjoitti:
Fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja jäit silti suhteeseen? Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Luetun ymmärtäminen.
Ap kirjoitti: "Saatiin lapset ja pidettiin huoli, ettei koskaan riidellä lasten kuullen. Ei koskaan. Tottakai lapset saattoi aistia jotain, mutta nyt aikuisina he kokevat että suhteemme on ollut aina hyvä."
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, että sentään nyt muuttui. Voitte viettää loppuelämänne yhdessä ilman pelkoa ja ristiriitoja.