Nyt sitten ne alle 19v äidit..

Mun miehen serkulla oli joku nimiehdotus kirja nii siitä katteltiin nimiä, siellä oli myös näitä yhdistelmä nimiä että mitkä nimet sopis yhteen jne, mutta eipä me niitä pahemmin katteltu, kalenteri oli parempi "väline" tossa kun mietittiin pojan nimeä :> Sitten netissä taitaa olla jotain sivuja ?

Me tiedettiin kumpi oli tulossa, haluttiin oikeastaan se tietää vaikka pääasia oli vaan se että kunhan lapsi olis terve :)

Periaatteessa olis siinä ollu se oma jännityksensä jos ei oltais tiedetty että kumpi on tulossa, olis ollu paljon vaikeempi ostaa just sen värisiä vaatteita ja tavaroita, vaikka eihän se oo aina varma se sukupuoli ja kyllähän monet värit käy pojalle ja tytöllekkin :>

Mun koulujärjestetyksen sain järjestettyä siten että juttelin luokanvalvojan ja opon kanssa ja katteltiin että mitä kursseja mulla on käymättä ja mitä mun pitäis sit käydä kun palaan äippälomalta, vielä olis kokonainen vuosi käymättä ja kaks jaksoa, eli oon mä ny puolet käyny =) Niin ja tosiaan sain tosi hyvin sovittua ja järkättyä noi koulujutut, opo oli ihanan suvaitsevainen. Niin ja ainakin meillä sano opettajat ja opo että pystyy keskeyttä opiskelut ja jatkaa sit myöhemmin, kurssit voi suorittaa myöhemmin, toki joutuu sit uuteen ryhmään jne, mutta kyllä sen pitäis olla mahdollista.

Mulla oli laskettu aika ihan maaliskuun lopussa ja olin koulussa helmikuunpuoleen väliin, kun sillon meillä neljäs jakso vaihtu viidenteen nii se oli semmonen sopiva rako :>

niin no oon sun kans iha samaa mieltä ja se justiin hankaloittaaki tuota päätöstä että ottaisko selville vai ei:) no mut saa nyt nähdä jaksanko odottaa loppuun asti yllätyksenä vaan vai otanko selville.. :P Jotkut jotka on ottanu selville niin niitä on sit niin kaduttanu ku just ois ollu niin mukava vaan yllättyä..:) mut en sit tiedä..:)

niin tosiaan, en oo vielä sillai kunnolla koulussa puhunu kellekkää näistä jutuista mut kyllä mää nyt jotenki noi opiskelut saan suoritettua. Ja se helpottaa tosi paljon ku joitankin kursseja, ainaki niitä jotka jää kesken niin voi suorittaa tehtäväpaketeilla joita voin tehdä ihan vaan kotona, eikä sit tarvis kaikkia mennä koululle tekemään. Mut saa kyll sit nähdä et oonko miten väsyny et jaksanko miten pian sit alkaa niitä suorittaa mut tottakai sen käyn loppuun sit vaikka myöhemmin, eihä se ny niin haittaa vaikka se vähä viivästyiski kuha ny valmistuu joskus sitte..:) onneks kuitenki nykyään on niin paljon mahdollisuuksia..:)

niin hain muuten eilen kirjastosta niitä nimikirjoja mut eipä siellä kyllä oikeen mitään hääppösiä ollu, ne oli kaikki sellasia vähä liianki harvinaisia nimiä että ei kyllä oikee ollu niistä apua. Mutta oon kyllä jotain netistä löytäny ja mielessäni on ollut aina joitain nimiä muttaku ei vaan oikeen osaa päättää.:) eihä täss vielä mikää kiire oo mut oisha se kiva näi valmiiks tietää..:) ja ois justiin kiva antaa kolme nimeä, seki kyll hankaloittaa vähäse..mut kaippa sitä sitte jossai vaihees löytää jonku hyvän:) itsekin tykkään niklas nimestä mutta saa nyt nähdä onko se poika vai tyttö..;)

ÄH, oon kyllä ihan tunari näitten koneitten kanssa. Kirjotin äsken pitkän viestin mut sitä ei sit tullukkaan :(

Niiin niin, oma jännityksensähän siinä on jos ei halua tietää kumpi on tulossa, onhan se tavallaan kivempaa kun ei tiedä kumpi sieltä on tulossa. Niin ja tosiaan mun tätille kävi niin että sanovat että tyttö on tulossa, kattovat yksityisellä lääkärissä viel toiseen kertaan nii tyttö se oli. Mutta poikahan sieltä tulikin :D Tyttöön oli varauduttu ja kaapit pullotti vanhemmat tyttären vanhoja vaaleanpunaisia vaatteita, joten ei se aina oo varmaakaan se tieto mikä sieltä saadaan :>

Moni tuttavapiirissä on keskeyttänyt koulut, osa halunnun mennä välillä töihin, osa sitten tullut raskaaksi ja ainakin mitä oon monilta kuullu nii hyvin niillä on asiat järjestynyt.

Itse oon nyt pari kurssia saanut tehdä ihan kotoa käsin, saanut tehtäviä tai pitänyt kirjottaa jostain aiheesta. Hyvin on tehtävien teko sinäänsä mennyt, silloin kun olin ihan viimeisilläni tein jotain tehtäviä ja sitten kun niklas on nukkunut päiväunilla nii on saanut hyvin sillonkin tehtyä.

Meillä Niklas tuli siitä kun löydettiin kalenterista se ja meillä oli pari muutakin nimiehdotusta nii alettiin miettiä onko meidän tuttavapiiristä sen nimisiä nii Niklas olikin se ainut jota ei ollut :>

Niklaksen toinen nimi Olavi tuli taas siitä kun miehen serkun (pojan kummin) toinen nimi on olavi ja minun edesmenneen ukin nimi oli Olavi, päätettiin että se on semmonen mukavan "vanha" nimi, moni tuttu olikin sillein että mistäs moinen nimi mutta ite tykästyttiin.

Jeps eli meidän pojan nimi kokonaisuudessaan on Niklas Olavi Mikael (ellen sitä oo tänne jo aiemmin kertonut)



Kyllä se sopiva nimi varmasti tulee vastaan. :>

..kyllä se sitte taitaaki olla niin etten ota selvää:) Ku kyllä se on kivaa yllättyä sitten, ja kyllähä sitä oikeestikki kerkee sitte ostaa kaikkea ku se on syntyny:)

Vai Niklas Olavi Mikael. Kyllä on hieno nimi:) sopii tosi hyvin noin:) niin kai sitä sitte jonku nimen keksii.. :) Mutta jos mulle tulee poika niin se on aika varmaa että kolme nimeä annan ja yks niistä on Mikael, koska mun isän toinen nimi oli Mikael ja oon aina tykänny siitä nimestä, paljonkin..:) ja tytölle sitte Micaela/Michaela.:)

Kaippa ne opiskelutkin saa sitten jotenki hoidettua ja tuskin sillä on niin kiire ettei tarvi sitä sitte stressata..:)

Täytän ihan pian 17 vuotta ja olen nyt 25+3rvk, seurustelimme reilun vuoden poikaystäväni kanssa eikä käytetty ehkäisyä, ajateltiin vain että tulee jos on tullakseen. Niin sitten sattui käymään ja aika pian sen jälkeen erosimme. Mutta nyt taas olemme yrittäneet että jos tää suhde tästä alkais toimimaan, lapsen takia ja muutenkin. Olisi niin ihanaa olla sellane "pikkuperhe". :) Silloin kun sain tietää olevani raskaana olin aivan paniikissa ja jännitti aivan kauheasti että miten porukat suhtautuu. He ottivat sen kuitenki yllättävän hyvin, kykllähän siinä oli ne "alkujärkytykset" ku oon kuitenki niin nuori ja opiskelutki vielä kesken mutta kyllä se siitä sitten ajan myötä ;) Kaikki on mennyt aivan hyvin, olen vielä koulussa, opiskelen kauppaoppilaitoksessa merkonomiksi, että saa nähdä miten kauan jaksan olla siellä ;) Mutta olen ainakin ajatellut että käyn kuitenkin sen loppuun, saa nyt nähdä että millon ja miten.. :) mutta kyllä kaikki varmasti jotenkin onnistuu.. :)

Kuulostaa ihan samalta ku mun tilanne! :D Paitsi että mun exän kanssa on ihan turha mitään perhe-elämää yrittää kun sillä on jo uus tyttöystävä. :l Ja koulujutut jää kans ihan kesken kun oon kans 17v. Mutta koskas sulla on laskettu aika? :) Mulla ois 8.6.2010. Ja mistäs päin oot? :)

Ikää itseltäni löytyy 18 vuotta ja ollaan suunniteltu poikaystävän (pian avomiehen) kanssa, että alettaisiin viimeistään keväällä yrittämään lasta. Synnyttäessäni olisin tässä tapauksessa 19v., vaikken odota raskaaksi tulevanikaan heti e-pillereiden käytön takia. Sen näkee sitten.



Vanhemmilleni tai muille sukulaisilleni en ole puhunut mitään lapsen yrittämisestä ja he odottavat, että valmistun ammattiin ja olen lähemmäs 30v. ennen mahdollisten lasten saamista. Tällä hetkellä kumpikin opiskelemme. Voin vain joka tapauksessa kuvitella minkälaista palautetta tulen saamaan esimerkiksi toiselta isovanhemmaltani asiasta. Varmasti saan kuulla kuinka en tule pärjäämään jne, vaikka itsellänihän on 4 nuorempaa sisarusta, joista kaikkia olen hoitanut erittäin paljon. Hirveästi en siis jaksa noteerata tulevia kommentteja, vaikka tukea tulen kuitenkin saamaan kaikilta ihan varmasti.

eikö sun exäs sit oo niinku yhtää ottanu vastuuta? meinaako se olla isä teidän lapselle vai onko se iha kokonaa poissa kuvioista? Mulle syntyi pikkupoika 29.12, laskettu aika oli kyll 5.1 mutta se sit näköjään päätti tulla aikasemmin ;) ja kaikki on nyt menny hyvin, mutta edelleen sama tilanne on tän lapsen isän kans, siis se on kyll käyny katsomas tätä ja tulee taas tänään meille, ku kotona viel asun. Mutta saas nähä miten tää meidän suhde täst muuttuu..:)

Noo, kyllä se kuulemma aikoo ottaa jonkun näköstä vastuuta, mutten sitte tiedä.. Aai, ihanaa. :) Onneks olkoon pojasta. :) Hyvähyvä. :)

Ei tänne oo nyt vähään aikaan kukaan näköjään kirjottanu, mutta oon ite 16v ja poikaystäväni myös. Odotamme ensimmäistä lasta ja LA on 27.10.10. Emme kumpikaan ehdi täyttää 17 ennen lapsen syntymää.



Ei ollut mitenkään suunniteltu ja olihan tuo ensin 'järkytys' meidän molempien vanhemmille, mutta nyt, kun olen rv 22+4 ja kaikki on hyvin, myös tulevat mummut ja papat ovat hyvin hyvin tyytyväisiä, onnellisia ja iloisia tulevasta lapsenlapsesta.



Itse en suunnitellut missään vaiheessa aborttia, vaikka kaikki hokivat sen olevan myös yksi mahdollisuus, kun koulutkin ovat kesken ja tässä niin nuoria vielä ollaan.



Äitini kertoi tukevansa päätöksessä, minkä poikakaverini kanssa teemme ja kaikki sukulaiset ja tutut ovat tukena..



On sitten ihanaa olla raskaana :)

Ei tänne oo nyt vähään aikaan kukaan näköjään kirjottanu, mutta oon ite 16v ja poikaystäväni myös. Odotamme ensimmäistä lasta ja LA on 27.10.10. Emme kumpikaan ehdi täyttää 17 ennen lapsen syntymää.

Ei ollut mitenkään suunniteltu ja olihan tuo ensin 'järkytys' meidän molempien vanhemmille, mutta nyt, kun olen rv 22+4 ja kaikki on hyvin, myös tulevat mummut ja papat ovat hyvin hyvin tyytyväisiä, onnellisia ja iloisia tulevasta lapsenlapsesta.

Itse en suunnitellut missään vaiheessa aborttia, vaikka kaikki hokivat sen olevan myös yksi mahdollisuus, kun koulutkin ovat kesken ja tässä niin nuoria vielä ollaan.

Äitini kertoi tukevansa päätöksessä, minkä poikakaverini kanssa teemme ja kaikki sukulaiset ja tutut ovat tukena..

On sitten ihanaa olla raskaana :)

itse olin myöskin 16 kun sain tietää olevani raskaana, mutta ehdin täyttää kuitenkin 17 ennen kuin ihana poikamme tammikuussa syntyi. täytän elokuussa 18 ja mies loppuvuodesta 20. raskaus oli yllätys, mutta itse en suostunut aborttiin. shokki se oli myös omille vanhemmille ja isovanhemmille, mutta tottuivat ajatukseen erittäin nopeasti.

jos vertaistukea/mammaseuraa haluat voit laittaa viestiä s-postiin: heidi_pieni@hotmail.com

olisi välillä kiva jutella noin itsensä ikäisten kanssa, kuin joidenkin 20+ äitien kanssa, tilanne on täysin eri, iän takia :)

Eli LA 7.2 ja 18. pvä tätä kuuta tulee täyteen se 19 vuotta :) Vanhemmat kyllä kaikinpuolin tukena kuten myös lapsen isä ja sisarukset. Kunha nyt vaan menis kaikki hyvin eikä sattuis mitään, kovasti ootellaan jo näin alkuvaiheessa pienen syntymää :)

Elikkäs mulla on ikää 17 vuotta (täytän 18 tänä vuonna) ja ihana 2 kuukauden ikänen tyttö. Ukko on 22 ja täyttää tänä vuonna 23. Minä koulussa, nyt lomalla, ja ukko töissä. Niin ja raskaus oli suunniteltu :)

Eipä meitä kovin paljon ainakaan täällä vaikuta olevan :o Hienoa että ees pari vastausta ollaan tänne saatu :)



Mailiakin voi kyllä laitella, itse siis 15v saanut ekan lapsosen ja toinen tulee marraskuussa (nyt 17v). Olisi mukava jakaa kokemuksia esim. siitä miten teidän vanhemmat suhtautuu nuoreen ikään tms. Tai miten koulujärjestelyt?



Mailia siis vaan: esu-@hotmail.com

olen 18 itse ja mulla on pojat oskari ja kasperi 08/05 ja 06/07 ja itse olen siis -89

mies on 18,ollaan oltu yhessä 5vuotta.poika on 1,5v ja toinen on tulossa<3

ja olen siis itsekkin 18..

kukaan ei oo vähään aikaan kirjotellu mutta kirjotan nyt silti.. elikkä oon 17v. ja vauva syntyy huhtikuussa. vauvan alku oli vahinko mutta tämä pieni vahinko sattui onneksi vakituisen poikaystävän kanssa ja olemme molemmat todella onnellisia että tällainen vahinko pääsi tapahtumaan :)

olin juuri täyttänyt 18 ku sain tietää et oon raskaana. shokki se oli mut abortti ei tullut kuuloonkaan. mieheni tottakai aluksi olis halunnu aborttia, mut pidin pääni. oltiin kuitenkin seurusteltu vasta 3kk:D mut mieheni innostui kuitenkin raskaudesta ja nyt meillä on 8kk ikäinen pieni tyttö vauva ja vauvakuume on tajuton! niimpä siis aiomme tehdä toisen:) ollaan kylläkin yritetty jokunen kuukausi. nuoren iän ei pitäisi olla esteenä lapsen saannille! aina ajatellaa et jos on 16 tai 18 ni on huono äiti eikä pysty huolehtimaan! on niitä vanhempiakin esim 40 vuotiaita jotka lähtee kapakkaan ja jättää lapsen yksin kotiin. nuorena ne pitää tehdä että jaksaa paremmin;))

Vaikka tämä raskaus aluksi oli kyllä melkoinen shokki, niin olen samaa mieltä siitä, että lapsia kannattaa tehdä mieluummin nuorena, kun jaksaa kuin että joskus 40 kun alkaa olla jo ikääkin tuon verran... Minä ainakin olen aloittanut jo valmistautumisen äidiksi, eikä minua edes nuoren ikäni takia se mitenkään erityisemmin pelota. Neuvolassa ja lääkärissä kuitenkin asiat tutkitaan ja tarkastetaan niin hyvin, ettei minulla eikä muilla nuorillakaan ole mitään syytä huoleen! :) Minulta ainakin pienen kokoni takia myös katsoa lantio, jotta tiedetään pystynkö synnyttämään alakautta.. :)

Onhan se parempi tehdä lapset nuorena! Lehdissäkin kun lukee näistä lapsi katoamisista ym niin ei niidenkään äidit mitään teinejä/nuoria ole vaan vähän vanhempia (jos olisi teini-/nuoriäiti kyseessä se olisi siihen lehtijuttuun suurennettu ja alleviivattu, tai näin ainakin uskon..) Meillä oli kanssa kauhea shokki koko raskaus kun siittä kuulin.. Ei oltu mieheni kanssa silloin yhdessä vaan oltiin noin puoli vuotta sitten erottu ja muutettu eri osoiteisiin.. Kun kerroin vanhemmilleni äiti alkoi itkemään ja isä hysteeriseen nauruun.. :D Mutta onneksi nyt on kaikki hyvin, Miiko 11kk on mein perheen tähti, minä ja mies ollaan kihloissa ja katselemassa jo kolmatta yhteistä asuntoa, äitini ja isäni "riitelevät" siittä kumpi saa Miikon luokseen hoitoon :) Elämä hymyilee ja ensi toukokuussa kun valmistus amiksen viimeiseltä vuodelta saattaa olla että pikkukakkonenkin ilmottelee tulostaan :)