Onko intosi matkustamiseen hiipunut?
Havahduin itse tähän, että aiemmin - esim. 10 vuotta sitten - olin innostunut matkailusta ja suunnittelin koko ajan uusia reissuja. Kesällä oli aina pakko päästä viikoksi jonnekin samoin kuin syyslomalla tai pääsiäisenä joku kaupunkiloma.
Nyt ei meinaa kiinnostaa oikein mikään. Tuntuu, että "kaikki on nähty" ja vaikka USAssa ja Aasiassa olis paljon uutta näkemistä, niin pitkät lennot ja kalliit matkat eivät houkuttele. Kaikki se säätäminen lentokentillä rasittaa jo valmiiksi, joutuu heräämään joskus aamuyöllä että ehtii lennolle.
Tänä kesänä olen ollut Suomessa koko kesän, eikä todellakaan houkutellut jotkut Kreikan helteet tai suurkaupunkien ruuhkat. Päiväreissuja kotimaassa tehty ja olen ollut tosi tyytyväinen.
Kommentit (91)
Matkailu ei voisi vähempää kiinnostaa
On vähän sama fiilis. Joka paikassa on liikaa turisteja, Euroopassa on liian kuuma, ällöttää kaikkialle levinneet luteet ja muut tuholaiset, jenkkeihin tai aasiaan en lähtisi, koska meno alkaa olla perseestä. Britteihinkin tarvii nykyään maahantuloluvan, eli ei voi vaan lähteä extempore pitkälle viikonlopulle Lontooseen.
Vois ostaa vaan mökin ja käydä siellä.
En voisi elää ilman matkustelua. Välillä turistikohteisiin, välillä kauemmaksi. Joskus omalla autolla keski-Eurooppaan.
Se on totta, että huonokuntoisilta ihmisiltä lähtee halu matkustaa ulkomaille. Siksi monet ikäihmisetkin lopettavat matkustamisen.
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, että huonokuntoisilta ihmisiltä lähtee halu matkustaa ulkomaille. Siksi monet ikäihmisetkin lopettavat matkustamisen.
Yksinkertaisuus kunniaan!
Ei ole vaan kasvanut. En ole päässyt matkustelemaan niin paljon kuin olisin halunnut, koska pitää aina löytää kahdelle koiralle hoitopaikka. Matkustusinto on kuitenkin kasvanut sen verran että kun nykyisistä jo ikääntyneistä koirista aika jättää, en välttämättä ota enää koiraa jotta saan matkustella vapaammin.
Ei ole oikestaan kasvanut tai vähentynyt. Ei ikinä olla oltu kovin ahkeria reissaajia, jos kotimaanmatkailua sukuloimaan ei lasketa. Tai ehkä juuri sen takia on muut reissut jääneet vähemmälle, kun kaukana lapsuudenkodista ja mummoloista on vähän "pakko" käyttää lomat ja pitkät viikonloput siihen, että käy tapaamassa vanhempia. Meillä on siis etäisyydestä huolimatta läheiset välit. Nuoruudessa taas oltiin miehen kanssa etäsuhteessa, niin silloinkin vapaa-aika meni toisen näkemiseen.
Ehkä kerran vuodessa käydään ulkomailla, Ruotsin risteilyt mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Hiipunut kovasti. Alle kuuden tunnin lentomatkan päässä olevat kohteet on koluttu, kauemmas ei jaksa istua koneessa. Lisäksi monessa paikassa on palvelu ja ihmiset muuttuneet yhtä töykeiksi kuin virolaiset Tallinnassa.
Olisikohan myös turisteissa, monissa heistä, parantamisen varaa!? Mennä mölytään, puolialastomana, humalassa pitkin katuja eikä välitetä minkään vertaa, miltä paikallisista ihmisistä tuntuu katsella/kuunnella moista menoa.
Matkustusinto on kova, mutta lapset estää. Tiedän, että niidenkin kanssa voi reissata, mutta rahaa ei ihan niin paljoa ole viedä koko porukka jarkuvasti reissuihin. Ja meidän lapset ei vielä jaksa kulkea missään kaupunkilomilla. No tänä kesänä onneksi käytiin matkailuautolla keski-euroopassa. Odotan kun jälkikasvu kasvaa, pääsisin reissailemaan enemmän.
Ikänsä kun on persaukisena laahustanut, niin ikinä ei ole päässyt edes syntymään sellaista ideaa, että mihinköhän sitä lähtisi matkoille. Matkat, majoitus ja syömiset siinä viikon parin matkalla, niin kyllä palaa rahaa.
Sit sen stressin kanssa, niin paras olisi kun kaikki kulkisi taskuissa mukana, ettei tarvi raahata kimpsui ja kampsui mukana, perkeleesti kapsäkkiä ja nyssäkkää, mistä sitten joku hukkuu siellä jossain lentokentän vipellyksessä.