Mikä on sotkuisten ihmisten sotkuisuuden perimmäinen 'syy'?

Nää on näitä, jotka ei jaksa kaupassa palauttaa kärryä paikalleen, työpaikalla jättää murut ja kupit kahvihuoneeseen, oma kämppä näyttää lähinnä kaatopaikalta

Hänellä on mielessään jotain muuta, kaikkien aivot eivät keskity siisteyteen. Jokaisella on tietty siisteystaso, jota on kiva pitää yllä ja sen ylittäminen vie aikaa ja energiaa sitten joltain muulta.

Siksi olisi hyvä että yhdessä asuvilla olisi suurinpiirtein sama siisteyskäsitys. Tai sotkuisempi on sitten vaikka todella kiinnostunut ruoanlaitosta ja kompensoi sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajamielisyys

Tiedätkö sen tunteen kun kävelet toiseen huoneeseen kädessäsi henkari ja alat miettiä, miksi olet siinä henkari kädessä? Se on minun olotilani 24/7. =)

T. Sotkuinen ihminen

Pysähdy pahvi, käytä aivojasi ja mieti miksi sinulla on henkari kädessäsi.

Sitä ei voi käyttää ikkunaverhojen ripustamiseen, ei ruuvimeisselinä, ei itsetyydytysvälineenä, joten vaihtoehdoksi jää prkele soikoon, se on tarkoitettu vaatteiden ripustamiseen.

Hei herra/rouva Kartonki,

tarkoitus oli enemmänkin hyväntahtoisesti selittää syy sotkuisuuteen kuvailemalla yleistä hajamielisyyttä. Jos keskustelussa on tarkoitus raivota ja väitellä niin menen juttelemaan  jostain kivemmasta.

T. Pahvi

Tarkoitukseni oli hyvinkin hyväntahtoisesti selittää rouva paperipaalille, ettei hajamielisyydellä voi poisselittää sikamaisia elintapoja :-)

Hajamielinenkin ihminen pystyy halutessaan elämään siististi vaikkapa kirjoittelemalla lunttilappuja eri puolille asuntoaan.

Vessaan, vedä veski ja siivoa jaskrantusi.

Keittiöön, pöydät tyhjiksi ja astiat koneeseen.

jne. jne.

Se, että joku ei halua käyttää siivoamiseen yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin ap, ei ole hahmotushäiriö. Erilaisuus ei ole häiriö, vai onko sinullakin ap sitten sotkuisempaan verrattuna joku siisteyshäiriö? Häiriöstä puhuisin vain jos tilanne todella paha ja taustalla ehkä masennus tms. Mutta normaalit erot siisteyskäsityksessä ovat ihan tavallisia. Ajattelemalla ylimielisesti että oma tapa on se oikea, tuskin löytyy hyvää kompromissia.

Molemmat kun tulevat vastaan niin yhteiselo sujuu. Esimerkiksi tietty huone pidetään tiptop kunnossa, muualla saa näkyä enemmän elämän jälkiä.

Minä esimerkiksi ahdistun siitä jos kaikkialla on kliinistä ja liian sliipattua. Koti tuntuu kodilta, kun siellä saa elää rennosti. Mutta en kuitenkaan pidä siitä että koti näyttää kaatopaikalta. Minun siisteyskäsitykseni joustaa siis sopivasti sekä siistimpään, että sotkuisempaan suuntaan. Jossain menee raja, jolloin ei kannata asua yhdessä.

Tarpeeksi kauan kun odottaa diagnoosiksi  löytyy skitsofrenia. T: Lääkäri, jolla koti vähän sekaisin

Vierailija kirjoitti:

Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, minkälainen pakko-oire se on, että pitää olla siistiä? Ainakin itse ole kokenut sotkuisemmat ihmiset miellyttävämmäksi seuraksi kuin he, joilla on pakottava tarve koko ajan siistiä ja järjestellä. Nämä siistit ihmiset ovat muutenkin usein joustamattomia aikataulujen ja rutiinien suhteen.

Mulla on ollut sotkuinen mies elämässäni,  vähän aikaa,  hän ei todellakaan ollut miellyttävää seuraa. Samoin ei ollut myöskään entinen ystävä joka ei siivonnut ikinä kotiaan. Muutenkin heidän ajatuksensa olivat jossain ihan muissa maailmoissa kaukana täältä, ja jututkin sitä luokkaa,  mutta...kuka tykkää minkäkinlaisesta seurasta.

En tiedä, mieheni on kovin sotkuinen ihminen. Keittiö hänen siivoamisensakin jälkeen näyttää siltä, että mun täytyy viimeistellä enkä ole mielestäni edes kovin pikkutarkka ihminen.. Mieheni isä oli samanlainen, hänen kotinsa oli hyvin sotkuinen ja likainen, ehkä se on perinnöllistä, että kaikkia ei vaan sotkut haittaa?

Näin subjektiivisesta aiheesta on ihan turha riidellä. Ei aloituksestakaan saa oikein mitään irti, on olemassa ihmisiä jotka oikeasti suorastaan räjähtävät jos pöydälle tippuu leivänmurunen eikä tiputtaja siivoa sitä sekunnin sisällä. On olemassa ihmisiä jotka tiputtaa vaatteen vessan eteen, tietäen, että tulen 2 minuutin päästä vessaan ja voin heittää sen pyykkikoriin mutta toinen henkilö saattaa vetää tästä herneen nenään. 

Käytännössä tarvitaan yhteiset pelisäännöt, joissa kumpikin antaa vähän periksi. Tilakohtaiset sopimukset, kuten, että olohuone pidetään siistinä, mutta makuuhuone saa olla rennompi, voivat vähentää jatkuvaa kitkaa. Lisäksi olisi tärkeää tiedostaa oma ja toisen ajattelumaailma: jollain voi olla taipumus ylikontrolliin, toisella taas tarkkaavuuden haasteita. Kun näistä voi puhua ilman syyttelyä, arki muuttuu huomattavasti helpommaksi. Rakkaus löytää kyllä keinon jos ei ajatella vain omaa napaa.

Ihmisillä nykyään vaan niin hirveä kiire pelastaa maailma ja elää individualista elämää ettei edes kiinnosta puhua asiallisesti.

Olin aika sotkuinen ihminen. Kun minusta tuli lähes minimalisti, muutuin. Kun aikaa ei mene johonkin tiettyyn, esim siivoamiseen, sen voi käyttää johonkin muuhun.

Itse mm olen tällä viikolla poiminut joka päivä sangollisen mustikoita. Heti töiden jälkeen vaihdan vaatteet ja menen. Pari 3 h kestää, sitten laitan pakkaseen. Työpäivän aikana olen pessyt koneellisen pyykkiä, kuivuvat nyt ulkona. 

Illalla vielä vähän siivoan ja sitten viikonlopun viettoon

Jännä ajatustapa, että siisti ihminen = pakko-oireinen. 

Totuus on, että sotkunen ihminen on todella rasittava asuinkumppani oli sitten puoliso tai kimppakämpän asuinkaveri, ystävä, jonka kanssa ollaan yhdessä reissussa, työkaveri tai ihan vaan julisissa paikoissa sotkevat ihmiset.

Normaali siisteys on muiden huomioimista ja normaalia elämänhallintaa. Sotkuisuus on huonoa käytöstä muita kohtaan. Yksin kotonasi asuva saa sotkea ihan vapaasti

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä, jotka ei jaksa kaupassa palauttaa kärryä paikalleen, työpaikalla jättää murut ja kupit kahvihuoneeseen, oma kämppä näyttää lähinnä kaatopaikalta

Ei se välttämättä näin mene. Meillä on sotkuista, mutta huolehdin kyllä muualla tavarat paikoilleni kuten myös muut perheenjäsenet. Miksi meillä sitten on sotkuista, siitä syystä että meistä jokainen priorisoi aika monet muut asiat siivouksen edelle ja asumme liian pienessä asunnossa tavaramäärään verrattuna. Tavaramäärä taas johtuu lähinnä suurehkosta määrästä harrastuksia ja pieni asunto siitä, että harrastukset vie meillä kuukausittain useamman keskimääräisen asuntolainalyhennyksen verran rahaa. Harrastusten takia olemme myös varmaan keskimääräistä enemmän pois kotoa. Toki joku voi ajatella, että se on silti jaksamisesta kiinni. Ja onhan se sikäli, että voisin toki käyttää sen pienen päivittäisen ylimääräisen hetken myös siivoamiseen, mutta en halua.

Äitini on ultimaattinen sotkusieppo jopa siinä määrin, ettei huomaa/jaksa asettaa edes shampoopullon korkkia takaisin paikalleen jos on siis sellainen irtokorkki. Ei koskaan siivoa ruokapöytää syötyään vaan jättää ruuat tuntikausiksi pöytään olemaan. 

Itsekin olin pitkään sotkuinen, koska minua ei oltu tietenkään opetettu eli kiinnittämään huomiota omiin pieniin rutiineihin, jotka pitävät yllä siisteyttä. Luonnostaan inhoan kuitenkin likaa ja epäjärjestystä ja olen vanhemmiten oppinut parempiin rutiineihin. Silloin tällöin silti joku paikka kodissa saattaa jäädä hujan hajan enkä huomaa sitä tai delegoin jonkin muun asian ensisijaiseksi. Jos on ollut vaikka pitkä ja raskas päivä, lapset juuri nukahtaneet ja minulla on tunti omaa aikaa, pyykit saa jäädä vielä narulle roikkumaan ja sohvatyynyt sekaisin. Ei haittaa minua yhtään, mieluummin rentoudun lukien tai puuhaten jotain muuta mieluista.

Eiköhän tässä mennä nyt ääripäästä toiseen. Kliinisen kodin pakkosiivous ja koti jota ei siivota koskaan. Pääsääntöisesti ihmiset hoitavat ja siivoavat kotejaan ihan normisti, eli perinteinen ylläpitosiivous 1-2 kertaa viikossa ja perussiivous kerran vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajamielisyys

Tiedätkö sen tunteen kun kävelet toiseen huoneeseen kädessäsi henkari ja alat miettiä, miksi olet siinä henkari kädessä? Se on minun olotilani 24/7. =)

T. Sotkuinen ihminen

Pysähdy pahvi, käytä aivojasi ja mieti miksi sinulla on henkari kädessäsi.

Sitä ei voi käyttää ikkunaverhojen ripustamiseen, ei ruuvimeisselinä, ei itsetyydytysvälineenä, joten vaihtoehdoksi jää prkele soikoon, se on tarkoitettu vaatteiden ripustamiseen.

Voi sillä rapsuttaa myös selkää, jos sitä kutittaa lapojen välistä.

ADHD piirteet lisää taipumusta tohon. Ristiriitaista on että järjestelmällinen ja vähä-ärsykkeinen ympäristö toisaalta helpottaa elämää. Itsellä onnistu helpolla yksin. Muksujen kanssa pitää olla hitokseen hommaa että pysyy järkässä. Ja rutiinit on ja aina siivotaan leikin jälkeen jne etc.. mutta jäkätykseksikään ei saisi mennä. Joten ajoittain ne leikit levii olkkariinkin yms. Mistä ne sitten aikanaan kerätään pois.

Likaista meillä ei ole. Sotkuista ja epäjärjestystä kyllä vain. 

Niin ja oon sitä mieltä että suurimmalla osalla ADHD on nimenomaan piirre. Ei mikään korjausta vaativa häiriö. Itsellänikään mitään diagnoosia ole, mutta aina olen noita piirteitä omannut. Niin kuin isänikin yms. 

Vierailija kirjoitti:

Siivoaminen eli tietynlainen keksityn "järjestyksen" ylläpitäminen kuluttaa energiaa. Se on jatkuvaa kamppailua termodynamiikan pääsääntöjä vastaan. Hajaannus järjestelmässä pyrkii luonnostaan kasvamaan, eli entropia lisääntyy. Siivoamalla järjestelmään tuodaan koko ajan lisää energiaa jotta saadaan "järjestys" säilymään. Tai voihan sellainen jatkuva siivoaminen olla myös pakko-oire?

Luonnontieteilijävitsit sikseen, pakkoko sitä entropiaa on käydä auttamaankaan? Noin minäkin ajattelin nuorempana. Sittemmin olen alkanut havahtua lopultakin kultaisessa keski-iässä siihen, että järjestyksen ylläpitäjillä on pointti. Elämän perusolemus on taistelu entropiaa vastaan. On olemassa tohelompia ja ahdistuneempia tapoja tehdä niin. Jos menee keskimäärin vartista puoleen tuntiin päivässä tavaroiden etsiskelyyn, kannattaisi ehkä pysähtyä joskus miettimään sen järkevyyttä. 

Siisteystaso ja järjestys ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne kytkeytyvät toisiinsa. Jälkimmäisestä kun aloittaa, helpottuu ensinmainittukin. Mitä vapaampi haluat olla, sitä vapaampi olet, kun sisäistät tämän. Tai sitten et omista mitään, tee juuri mitään epätavanomaista etkä käy missään. Eli vähän niinkuin leikit kuollutta. Jokainen, joka joutuu vaihtamaan sijaintiaan säännöllisesti, kärsii huomattavia aika- ja hermotappioita taistellessaan entropianvastustajia vastaan elämänuranaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mikään "pakottava tarve" siisteyteen, mutta kyllä siinä siistissä ja puhtaassa huushollissa mieluummin olen. 

                           Tämä !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, minkälainen pakko-oire se on, että pitää olla siistiä? Ainakin itse ole kokenut sotkuisemmat ihmiset miellyttävämmäksi seuraksi kuin he, joilla on pakottava tarve koko ajan siistiä ja järjestellä. Nämä siistit ihmiset ovat muutenkin usein joustamattomia aikataulujen ja rutiinien suhteen.

Onko siis mielestäsi ihan ok, jättää sotkut jonkun toisen hoidettavaksi? Toinen ei mahdu pöydän ääreen syömään, ennenkuin on raivannyt toisen astiat ja murut pois. Joku muu saa kerätä pöydälle jääneet voit ja leikkeleet jääkaappiin, etteivät jää yöksi pilaantumaan. Joku muu saa kerätä pyykit lattialta pyykkikoriin ja pesukoneeseen ja ne ilmestyvät puhtaina kaappiin.

Miksi IHMEESSÄ teet tuota? Jos teillä on niin erilaiset siisteyskäsitykset, ehkä ette ole yksinkertaisesti sop

Kuulostaa molemmille aika ikävältä tyyliltä asua. Toinen kyttää ja marttyroi, toinen elää huolettomasti ja boheemimmin

Ai se siistimpi osapuoli "kyttää ja marttyroi" kun sottaisempi on vaan "huoleton ja boheemi". Hmmm, ihan kuin tässä haiskahtaisi jonkinlainen puolueellisuus🤔 

Vierailija kirjoitti:

Hajamielisyys

Tiedätkö sen tunteen kun kävelet toiseen huoneeseen kädessäsi henkari ja alat miettiä, miksi olet siinä henkari kädessä? Se on minun olotilani 24/7. =)

T. Sotkuinen ihminen

Eiköhän kaikilla ole noita blackouteja, minullakin joka päivä, mutta kotini on siisti. En ole neuroottinen siivoiksen suhteen, ja esim.helteiden takia pölyt olleet pyyhkimättä monta viikkoa. Kaikki on kuitenkin järjestyksessä,eikä missään ole tavara/ vaatekasoja, eikä ovissa ym.ole lika/ rasvatahroja.

Vierailija kirjoitti:

ADHD piirteet lisää taipumusta tohon. Ristiriitaista on että järjestelmällinen ja vähä-ärsykkeinen ympäristö toisaalta helpottaa elämää. Itsellä onnistu helpolla yksin. Muksujen kanssa pitää olla hitokseen hommaa että pysyy järkässä. Ja rutiinit on ja aina siivotaan leikin jälkeen jne etc.. mutta jäkätykseksikään ei saisi mennä. Joten ajoittain ne leikit levii olkkariinkin yms. Mistä ne sitten aikanaan kerätään pois.

 

Likaista meillä ei ole. Sotkuista ja epäjärjestystä kyllä vain. 

 

Niin ja oon sitä mieltä että suurimmalla osalla ADHD on nimenomaan piirre. Ei mikään korjausta vaativa häiriö. Itsellänikään mitään diagnoosia ole, mutta aina olen noita piirteitä omannut. Niin kuin isänikin yms. 

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä väitettä ettei ole likaista vaikka on sotkuista ja paikat epäjärjestyksessä? Miten siivotaan lattiat kunnolla jos vaikka eteinen on täynnä hujan hajan olevaa kenkää, olkkarin lattia täynnä lasten leluja tai pyyhitään keittiön tasot kunnolla jos siinäkin on paljon tavaraa jäänyt lojumaan ruuanlaiton jäljiltä?