4-vuotiaan pojan epäsosiaalinen käytös toisia lapsia kohtaan. Kommentoikaa.

t. ap

Vierailija:

Olet sanonut että lähdette puistosta pois jos kiusaaminen ei lopu. Onko poika huomannut että sanot vaan. Tee pari kertaa että kun kiusaa niin tosiaan LÄHDETTE pois vaikka kävelylle ja sitten kotiin. Poika tajuaa että puheesi ovat totta eikä mitään kohteliasta hölinää. Meillä tepsi!! Aluksi tuntui raa' alta viedä poika pois kesken kivan leikin, mutta TOISIA EI KIUSATA.

Tuntuu että en kohta enää kehtaa mennä minnekään missä on muita lapsia, kun tuo käytös on mennyt noin mahdottomaksi. Nauraa vaan jos pienemmät pelkää. Lisäksi nolostuttaa kun toiset äidit tuijottaa kun tuo riiviö vaan hyppii pikkuveljen niskaan ja pitää ihme kiusaamista, vaikka kuinka komennan, ohjaan muualle, tai korotan ääntä.



..kun mikään ei tuohon lapseen enää auta..



t. väsynyt ap

Jotenkin kieroutunut tuo sinun poikasi kyllä on

Kuvaamasi käytös kuulostaa hyvin tutulta, varsinkin 3-4-vuotiaana oma poikani käyttäytyi tuolla tavoin. Itse tulkitsin asian niin, että " hyökkäys on paras puolustus" eli kun lapsi on itsestään epävarma eikä oikein tiedä miten tilanteessa pitäisi käyttäytyä, mieluummin itse käy ensin päälle ennen kuin muut ehtivät... Eihän siihen muu auta kuin kerta kerran jälkeen selittää ja nuhdella. Itse selitin lapselle, että hänen on vaikea saada ketään kaveria itselleen, jos tuolla tavalla käyttäytyy. Ja se tuntui auttavan - ainakin hetkeksi, kunnes taas tuli uusi tapaus... Poika on nyt 7-vuotias ja vieläkin kovin herkkä nostamaan nyrkit pystyyn esim. väittelytilanteissa, mutta olen toiveikas, että jossain vaiheessa tajuaa, miten asiat pitää hoitaa kaverien kanssa. Jaksamista sulle, eiköhän se teidänkin pikkumies vielä tuosta tokene, se vaan vaatii aika paljon harjoitusta.

Tuohon kaverijuttuun olen myös vedonnut (kuten sinäkin). Tuntuu että vaikka miten yrittäisi, tulee sitä kieltämistä väkisinkin ihan liikaa. Siihen väsyy aikuinen ja lapsi itse. Mutta kun ei siihen puuttumattakaan voi olla.



Noloa vaan, kun tuntuu et toisten lapset on kuin herrantertut ja oma on porukan ainoa riiviö.



ap

Lapsen ympäröivä maailma kasvaa nopeasti ja 4-vuotias on vielä pieni. Pienessä päiväkodissa kahdesti viikossa auttaisi häntä ymmärtämään miten toimitaan sosiaalisissa tilanteissa.



Ohjausta ja kannustusta, niin hyvin menee. Liiallinen moittiminen ei tee tilannetta helpommaksi, vaan panee pienen pään pyörälle. (Hienoa miten sinä selvistit tänään kavereiden kanssa) Lapsi viestittää käytöksellään.

Tahatonta tohellusta.



Tai googlaa netistä sensorisen integraation häiriö. Löytyisikö siitä mitään, mikä voisi sopia teidän poikaan?

Jos tuntuu tutulta, suosittelen myös kirjaa: Leikki linkkinä lapsuuteen. Ja sitten hieman vaikealukuisempi Lapsi, joka ei opi leikkimään (tästä kirjan nimestä en oo ihan varma, mutta tekijä on muistaakseni Ayres).



Valitan, etten muista noiden ensin mainittujen kirjojen tekijöitä, mutta eiköhän ne löydy.

vaan puhu rauhallisesti. Mun sukulaispoika oli tuollainen, ilmeni 3-vuotiaana ja kävi kaikki psykologit yms ja äidillä oli vaikeaa...mutta poika on nyt 9-vuotias, normaali kolmasluokkalainen ja edelleenkin on temperamenttinen, mutta kykenee hillitsemään itsensä. Ennen koulua todettiin, että on älykäs poika, mutta ongelmia sosiaalisessa puolessa ja sai tällä päätöksellä integroidun opetuspaikan tavallisessa luokassa. Se vaatii sulta paljon, mutta hae ihmeessä apua lapsellesi. Minun tietämässä tapauksessa tarha kehotti ottamaan yhteyttä psykologiin ja uskon, että koska tämä lapsi sai heti apua, hän on tänä päivänä normaali pikkumies.

Kysy asiaa neuvolasta, jokin käytöshäiriö on kyseessä. Ja apua saa kun sitä hakee.

Viesti on " äiti älä karju vaan auta minua" minä en tiedä, ohjaa minua.



Nauru voi myöskin kertoa häpeäntunteesta.

tosiaan erilaisia vaikka ihan normaaleja.

Lapset on yksilöitä eikä heitä kasvateta tiettyyn muottiin. Jokainen saa olla oma itsensä turvallisissa rajoissa kasvaen. Vilkas tai ujo. Ketään ei saa lyödä, on annettava puheenvuoro, kuunneltava, opastetaan tunteiden ilmaisuun (kaikki tunteet ovat sallittuja) kasvatetaan itsensä kunnioittamiseen jonka kautta lapsi oppii kunniottamaan toisia jne...





Ap sinulla on täysin terve ja reipas 4-vuotias

sitten se ilmenee noin.

Ja meillä ainakin on toimineet palkinnon paremmin kuin rangaistukset, eli realistisia tavoitteita ja niistä mieleisiä palkintoja.

Päivähoitopaikkojen tilanne on kuulemma niin huono ettemme sellaista luultavasti saa. Ellei sitten juuri jollain lääkärin tms. perusteella.



t. ap

Monet on myös omassa perhepiirissä siellä, joten vaikeampi harjoitella sosiaalista kanssakäymistä kuin esim. tarhassa tai kerhossa jossa on ne samat ihmiset viikosta toiseen.

Meillä on kohta 6-vuotias sukulaispoika joka on vähän samantapainen. Älisee, hyökkäilee päälle (varsinkin pienempien) ja nauraa kun muut pelkää. Ja on äärettömän mustasukkainen lisäksi.



Itse en lapsiani hänen kanssaan jätä keskenään, on uhannut terävillä työkaluilla yms 2-vuotiasta. Se ei minusta ole normaalia käytöstä.



Ap:n lapsi on vielä nuori, joten luulen että heillä on kuitenkin jostain eri asiasta kyse.

riittävästi virikkeitä, sosiaalisia kontakteja, ryhmäkuria, kivaa tekemistä. Ei anneta kaikessa periksi. Tämän kotihoitobuumin lisäännyttyä lasten ongelmat on moninkertaistuneet.

Lasta opastaakin vieras, ei äiti tai isä. Lapsi oppii nopeasti säännöt ja ymmärtää, että näinhän tää juttu toimii. Minä osaan ei tarvitse töniä eikä tuuppia.



Iloista vesseliä onkin vaikea saada kotiin...ja se onkin sitten toinen juttu;-)

Aikuiset on kuulemma heille se primääriryhmä johon sosiaalistuu...näin joku fiksumpi mulle selitti joskus ;-)



Meidän 4 v esikoinen kaipaa aina aikuisia juttuihinsa. Tykkää leikkiä mun tai isänsä kanssa, tai sitten yksin. Lekkikaveriksi kelpaa pikkusisko, muista ei oikein välitä. Kotihoidossa on ja kerhossa käy pari kertaa viikossa. Tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa, mutta suhtautuu muihin välinpitämättömästi. Normaalilta kuulostaa ap:n lapsi minusta, vaikka voi olla vaikeaa saada aggressiivisuus kitkettyä. Tsemppiä!