Lue keskustelun säännöt.
Tunteet pinnalla. Viikonloppuna esikoinen muuttaa pois ja maanantaina kuopus aloittaa koulun.
07.08.2025 |
Ilo ja suru yhtä aikaa. Myös huoli. Esikoinen 19 v, muuttaa kotoa pois tulevana viikonloppuna. Vaikka on yritetty käydä läpi, mitä pitää muistaa, ja on hankintojakin tehty, silti on huoli ja haikeuskin. Yksi elämänvaihe päättyy. Asuntoa ei päästy näkemään muuta kuin kuvista ja avaimet saa huomenna iltapäivällä. Tietysti huoli myös toimeentulosta. Opiskelijoilta leikattu niin paljon, eikä todellakaan ole mitään töitä. Hän ei saanut edes kesätöitä.
Maanantaina alkaa kolmannen lapseni eli kuopuksen koulutaival. Siitä iloitsen, mutta tietysti se on jännittävää. Esikoinen aikoinaan joutui kiusatuksi 1.-2. luokalla, mikä oli todella ikävää, ja vaikutti hänen koulumotivaatioonsa. Oli aamuja, jolloin ei olisi halunnut mennä kouluun ollenkaan. Vaikka kuraattorillakin käytiin, ei kiusaajien vanhemmat näe omien lastensa tekemisiä, puolustelevat. Selityksiä kuultiin parhain päin. Onneksi se kiusaaminen laantui ja loppui sitten kokonaan. Tuli kaveri, jota ei luokassa kiusattu vaan ihailtiin, ja tämän kaverin myötä myös meidän lapsi alettiin hyväksyä. Kaikenlaista sitä pohtiikin, menneitä vuosia, kun lapsi aloittaa koulun. Ja tietysti sekin huolestuttaa, osaako herätä ja lähteä oikeaan aikaan niinä aamuina, kun molemmat vanhemmat ollaan töissä. Jos koulu alkaa 10.15, ei meistä kumpikaan sellaisena aamuna voi olla niin pitkään kotona, vaikka minä pystyn menemään yhdeksäksikin töihin sovittaessa.
Miten muilla? Miten olette kestäneet kaikki nämä tunteet? Koulun alku tai nuoren pois muutto? Vinkkejäkin otan vastaan, koska kyllä tämä on yöuniin tullut ja kaikki ajatukset pyörivät päässä juuri öisin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen piti muuttaa 19-vuotiaana?
Huonot vanhemmat.
Hassusti nuo koulut on kaukana. Mihin voi valittaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo, äidin tunteiden kestämisestähän lasten aikuistumisessa ja koulun alkamisessa on kyse. Teidänkin perheessä taitaa kaikki pyöriä äidin mielentilojen ja tarpeiden ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, äidin tunteiden kestämisestähän lasten aikuistumisessa ja koulun alkamisessa on kyse. Teidänkin perheessä taitaa kaikki pyöriä äidin mielentilojen ja tarpeiden ympärillä.
Ei tunne ole kielletty, ei se ole paha. Yleensä kaikkiin elämän siirtymävaiheisiin liittyy voimakkaasti tunteita, olipa kyse syntymästä, kuolemasta, erosta, lasten kasvamisesta, uudesta parisuhteesta tai vaikka työpaikan vaihdosta.
Suomessa on jotenkin vieläkin vallalla käsitys, että tunteista ei saa puhua, niitä ei saa myöntää kenellekään. Kärsitään masennuksesta ja ahdistuksesta, kun piilotellaan tunteet eikä käsitellä niitä mitenkään. Jos vanhempien tunteet olleet aina salaisia, lapsillekin tuodaan sitä mallia, että on suorastaan vaarallista kertoa kokevansa jotain tunnetta. Kyllä se siitä ohi menee, pikkujuttu. Kun olin töissä lasten parissa, yksi lapsista sanoi hakemaan tulleelle isälleen, että mä olen niin rakastunut tuohon Juusoon (nimi keksitty). Tämä vanhempi, ihan aikuinen n. 40 v., sanoi, että eihän lapset rakastu, älä keksi tuollaisia. Ja asia oli sillä kuitattu. Lapsella ei saa olla rakkauden/ihastumisen tunteita siis tämän vanhemman opetuksen mukaan. Kenellä se oikeis sitten on kokea tunteita? Ja jos se lapsi olisi sanonut, että mä niin vihaan tuota Juusoa, en tykkää, niin olisiko isä siihenkin sanonut, että eihän lapset voi vihata, älä keksi tuollaisia. Tunnetaitoja pitää opetella ja se on elinikäinen matka, koska se vaikuttaa mielenterveyteen. Tunteista saa myös puhua, ja monia se aittaa käsittelemään ja analysoimaan niitä.
Minullakin on tunteet pinnassa. Viimeinen lapsi muuttaa omilleen. Jihuu!
Niin? "Onnea matkaan" ja heipat.
En tajua ap:n kaltaisia äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen piti muuttaa 19-vuotiaana?
Huonot vanhemmat.
Aatella, kun mun lapsi muutti jo 18-vuotiaana 400 km päähän kesken lukion. Tämä ei olisi ollut mahdollista, jos hänellä olisi huonot vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen piti muuttaa 19-vuotiaana?
Huonot vanhemmat.
Hassusti nuo koulut on kaukana. Mihin voi valittaa?!
Heh, varmaan pitää jäädä sitten kotiin. Siellähän on yksi huone. Ei kannata kenenkään käydä kouluja, kun voi joutua muuttamaan pois vanhempiensa luota jo 19-vuotiaana. Työttömänä ja rahattomana vaan pyöriä nurkissa tekemättä mitään. Työttömyyskorvaustakaan ei enää makseta, mikäli ei ole hakenut kouluihin. Ja jos ei pääse kouluun, pitää hakea vielä lisähaussakin tai ei saa mistään rahaa. Itse asiassa lukion jälkeen joka tapauksessa on yli 20 viikon karenssi, jolloin ei makseta mistään mitään rahaa, eli vanhemmat elättää aikuisen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin? "Onnea matkaan" ja heipat.
En tajua ap:n kaltaisia äitejä.
Eli et tajua normaaleja äitejä. Ok. Minä olen itkenyt molempien lasten poismuuttoa. Murehtinut, osaavatko maksaa laskunsa ja erityisesti riittääkö rahat. Silti siellä taustalla on aina ilo ja helpotus, että yksi aikakausi on ohi. Viimeksi eilen puhuin ystävän kanssa, jonka poika meni heinäkuussa armeijaan, että kohta se muuttaa pois kokonaan. Siinä on onnistumisen tunne, jos oma lapsi muuttaa ja selviytyy. Nykyaikana on niin paljon päihdekoukussa olevia, masentuneita, muista mielenterveysongelmista kärsiviä, syrjäytyneitä, huonosti voivia nuoria, että moni tuntuu tarvitsevan tukea vielä senkin jälkeen, vaikka asuu omillaan. Takaisinkin muutetaan, kun ei onnistukaan. Opinnot ei etene tai laskut jää maksamatta tai elämänhallinta heikkenee.
Onnelliset ne vanhemmat, joiden jälkikasvulla ei ikinä tule mitään ongelmia. Minusta se turva pitää aina tarjota, että jos tulee elämästä liian vaikeaa, lapsuudenkodin ovi pysyy avoinna. En tarkoita, että heti kun on ensimmäinen työttömyysjakso, vanhempien pitää olla antamassa tonneja rahaa, vaan tarkoitan, että auttaa selvittämään haasteita. Moni nuori aikuinen ei todellakaan ole vielä valmistautunut kaikkeen, mitä elämässä eteen tulee. Voi tulla eroja, sydänsuruja, terveyshuolia, mielenterveysongelmia, köyhyyttä, mitä tahansa. Tiedän perheitä, jotka sanovat heippa ja sen jälkeen välit viilenee, jätetään jollain tavalla jälkikasvu yksin ja ajatellaan, että Siperia opettaa. Eipä ole ihme, kun ne omat lapset ei sitten myöhemminkään halua vanhempiaan osallisiksi elämäänsä, kun on tehty sellainen temppu, että olet meille kuin ilmaa vaan, vaikka mitä eteen tulisi.
Koulun aloitus on jännittävää. Pitää vaan uskoa, että kaikki sujuu jotenkin. Meillä oli palkattuna eräs eläkkeellä oleva lastenhoitaja aamuisin siihen, että saatteli lapsen kouluun ekalle luokalle. Pyydettiin mummia ja ukkia, mutta kumpikaan ei päässyt avuksi. Yhden tutun kautta sain vinkin, että tässä lähellä asuu eläkkeellä oleva lastenhoitaja, joka mielellään tekee lastenhoitokeikkoja. En nyt muista, oliko hän syysloman asti apuna joka aamu. Sekä minulla että miehelläni alkaa työt jo kello 7.
Tällä viikolla ja ensi viikolla olen vuosilomalla. Kolmas kouluvuosi alkamassa. Harmillisesti meiltä koululle mennessä on useampi vaaran paikka, tien ylityksiä, siinä ihan koulun lähelläkin meiltä päin kuljettaessa pakko ylittää 2 kertaa tie. Toisessa on liikennevalot ja toisessa ei, vaikka mielestäni pitäisi olla. Silloin 1. luokalle oli haettu siirtoa toiseen kouluun, jonne vain puoli km pidempi matka, mutta turvallisempi reitti meiltä kotoa. Ei myönnetty siirtoa, vaan omalle koulualueelle piti mennä. Olen kuullut, että joissain kaupungeissa siirron saa aina kun hakee, mutta täällä pitää olla kunnon perusteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tosiaan ole huoli raha-asioista turha. Vaikea löytää kohtuuhintaista asuntoa. Meiltä kotoa on vain reilut 50 km kampukselle, ja viime syksy alkoikin niin, että kulkee julkisilla. Se vaan että bussi ei mene lähellekään opiskelukampusta. Joutuu kulkemaan myös paikallisilla. Emmekä itsekään asu keskustassa, joten päivät oli pitkiä. Pyörällä bussipysäkille (liittymäpysäköintipaikka), siitä opiskelupaikkakunnalle ja siellä paikallisbussilla kampukselle. Ja sana takaisin. Eikä sekään halpaa ole, että maksaa bussiliput, monta sataa kuukaudessa. Kotona asuessa toki tarjottiin ilmaiset ruuat ja asuminen opiskelijalle ilmaista. Heti kun löytyi vuodenvaihteessa asunto, muutto sinne. Asunto on väärä sana, koska vain yksi huone ja oikeus käyttää keittokomeroa ja kylpyhuonetta. Kyseessä siis kaksio, jossa toisessa makuuhuoneessa asuu myös opiskelija ja olohuone muutettu myös yhdeksi tilaksi, jossa asunut epäsäännöllisesti yksi tyttö. Yksityinen vuokranantaja. Sekin nostaa kustannuksia, kun ruuanlaittomahdollisuudet rajalliset.
Vierailija kirjoitti:
Miksei se mee armeijaan jos se on 19
Tyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, äidin tunteiden kestämisestähän lasten aikuistumisessa ja koulun alkamisessa on kyse. Teidänkin perheessä taitaa kaikki pyöriä äidin mielentilojen ja tarpeiden ympärillä.
Sulla on varmaan kestämistä noitten omien ihmeellisen tympeiden tunteiden kanssa, tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Kestettävä on, koska se kuuluu elämään. Lapsia ei voi kääriä pumpuliin ja jotkut asiat (kuten ajoissa herääminen) pitää oppia kantapään kautta. Kaikkea ei voi tehdä valmiiksi tai lapselle tulee hyvin vaikea elämä. Kestämistä helpottaa kun ymmärtää tämän ja antaa poikasten lentää omilla siivillään ja tehdä omat virheensä.
t. 5 aikuisen lapsen äiti
Kyllähän se turvaa luo eka-ja tokaluokkalaiselle, kun aikuinen huolehtii. Olin osan kans äitiysloman turvin kotona. Tein myös iltavuoroja paljon, menin vasta klo 15 töihin, keikkaa kun heitin, pystyin päättämään kuinka paljon töitä teen. Nuorimmaisen kohdalla lyhensin työaikaa 70 prosenttiin. Olin paljon arkena kotona, koska tein myös viikonloppuna töitä. Yksikään neljästä pojasta ei koe, että olisivat pumpulissa kasvaneet. Kelpo veronmaksajia tullut. Nuorimmaisen lukio kolmas alkoi. Vanhin tänään soitteli kuulumisia lapsenlapsestamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei se mee armeijaan jos se on 19
Ööö. Jospa kävi jo? Ainakin meillä kolme poikaa ovat menneet inttiin 18 v.
Meillä 18 vuotias aloitti lukio kolmannen, että ei kaikille sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei se mee armeijaan jos se on 19
Jos se on tyttö?
Mikä ihmeen syy tuo on jättää se käymättä
Onko kutsunnat 17v?
Eräs syksy. Lapsi muutti pois kotoa, koira menehtyi. Työt päättyivät.
Olin onnesta soikea, kun lapset muuttivat omilleen. Varsinkin nuoremman kanssa välit olivat jo niin tulehtuneet, että yhteiselosta ei olisi tullut enää mitään. Nyt välit ovat normalisoituneet.
Amk opinnot. Alkavat jo 11.8.