Kävelytreffit eivät vain toimi
Ennen kuin aloitin deittailun ihmettelin joidenkin jyrkkää mielipidettä siitä, että kävelytreffit eivät ole treffit. Nyt kuitenkin tajuan. Minulle on ihan sama maksaako mies puolestani vai ei, voin aivan hyvin maksaa itse, jos mennään kahville. Kyse ei ole siitä.
Ongelma on siinä, että toisesta näkee lähinnä sivuprofiilin, jos sitäkään, kun kävellään. Ei näe toisen eleitä eikä ilmeitä, eikä ihastusta pääse syttymään. Vaikka istuttaisiin sitten jollekin puiston penkille, niin ei siinä olla vastakkain.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri se on kävelytreffien pointti, että siinä ei olla vastakkain tuijottamassa toisia ja muut ihmiset kuuntelemassa vieressä.
Kävelytreffit toimii jos teillä on keskustelukemiaa.
Se on jotenkin liian helppo tapa yrittää tutustua, kun ei treffien jälkeen muista edes, että miltä toinen näytti. Pieni epämukavuus on just hyvä. Kyllä tunnelma rentoutuu, kun hetken on istunut kahvilla vastakkain.
Ensitreffeillä vastakkain olo voi tuntua kuulustelutilanteelta joillekin, eli ei todellakaan rento tilanne kaikille.
No, nämä jotkut eivät selvästikään ole minua varten, tapailkoot rauhassa toisiaan kävelyillä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri se on kävelytreffien pointti, että siinä ei olla vastakkain tuijottamassa toisia ja muut ihmiset kuuntelemassa vieressä.
Kävelytreffit toimii jos teillä on keskustelukemiaa.
Keksin keskusteltavaa kaikkien kanssa, mutta ei siinä mitään kemiaa kyllä synny, kun ei ole mitään karsekontaktia.
Ai? Mä taas tiedän jo yhdellä vilkaisulla riittääkö ulkonäkö siihen, että voisin kiinnostua. Jos vielä juttu luistaa luontevasti, niin ei muuta kuin sovitaan seuraavat treffit. Tai voi ehdottaa kävelyn päätteeksi, että käytäiskö vielä kahvilla, jos siltä tuntuu. Kiusallista istua kahvittelemassa tyypin kanssa, josta heti ensisilmäyksellä voi sanoa ei jatkoon.
Itse en koe yhdessä kävelyä yhtään vähemmän kiusallisena silloin, jos tiedän koko ajan, että ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin haluan pukeutua treffeille viehättävästi enkä suunnitella asuani sen mukaan, että on helppo kävellä räntäsateessa.
Tämä on yksi syy, miksi itse en halua mitään kävelytreffejä säässä kuin säässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri se on kävelytreffien pointti, että siinä ei olla vastakkain tuijottamassa toisia ja muut ihmiset kuuntelemassa vieressä.
Kävelytreffit toimii jos teillä on keskustelukemiaa.
Keksin keskusteltavaa kaikkien kanssa, mutta ei siinä mitään kemiaa kyllä synny, kun ei ole mitään karsekontaktia.
Ai? Mä taas tiedän jo yhdellä vilkaisulla riittääkö ulkonäkö siihen, että voisin kiinnostua. Jos vielä juttu luistaa luontevasti, niin ei muuta kuin sovitaan seuraavat treffit. Tai voi ehdottaa kävelyn päätteeksi, että käytäiskö vielä kahvilla, jos siltä tuntuu. Kiusallista istua kahvittelemassa tyypin kanssa, josta heti ensisilmäyksellä voi sanoa ei jatkoon.
Ai että riittääkö ulkonäkö? Se kertookin kaiken tarvittavan
Ulkonäkö on ensimmäinen gate, karsintaraja. Jos se ei ylity, niin aivan sama kuinka kiva luonne toisella on. Jos en tunne mitään seksuaalista vetovoimaa toisen ulkoiseen olemukseen, niin ei siitä intohimoista suhdetta voi syntyä. Kaveri on kaveri, mutta kumppani on rakastajatar, h u o r a ja madonna samassa paketissa. Ihminen, jonka kanssa haluaa / haluaisi lapsia jos vielä olisi siinä iässä, että lapsia ei olisi hankittuna.
T. Alfa-Oraakkeli
Huvipuistohullu kirjoitti:
Huvipuistossa kävely toimii kyllä 😎
Eihän siellä kävellä, siellä jonotetaan 🎢
Olen ap:n kanssa täysin eri linjalla kävelytreffeistä. Mielestäni siinä on ihan rentoa jutustella, keskustelunaiheitakin riittää ympärillä tapahtuvista asioista ja jos keskustelu on luontevaa, niin kai siinä voi poiketa vaikka kahvilla tai vaikka ostaa jäätelöt. Ei minulla ainakaan kävelytreffit ole tarkoittaneet sitä, että molemmat tuijottelisi laput silmillä eteenpäin. Itse taas esim. vierastan ensimmäisillä treffeillä jotain leffateatteria, tms. jossa istutaan pari tuntia pimeässä eikä voi jutella toiselle mitään.
Kahvilla jos istuu niin hymy tarttuu ja tajuaa paremmin millon toinen heittää vitsin, tämä luo yhteyttä. Sellaists yhteyttä ei muodostu, jos ei näe kasvoista oliko joku asia vitsi (koska aina vitsi ei kuulu äänestä). Hymy ei myöskään tartu, jos toisen hymyä ei näe.
Kävelytreffit eivät tietenkään toimi, jollei osaa multitaskata. Pitää osaa kävellä ja puhua samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa täysin eri linjalla kävelytreffeistä. Mielestäni siinä on ihan rentoa jutustella, keskustelunaiheitakin riittää ympärillä tapahtuvista asioista ja jos keskustelu on luontevaa, niin kai siinä voi poiketa vaikka kahvilla tai vaikka ostaa jäätelöt. Ei minulla ainakaan kävelytreffit ole tarkoittaneet sitä, että molemmat tuijottelisi laput silmillä eteenpäin. Itse taas esim. vierastan ensimmäisillä treffeillä jotain leffateatteria, tms. jossa istutaan pari tuntia pimeässä eikä voi jutella toiselle mitään.
Ei kai kukaan nyt leffateatteriin ekoille treffeille menisi ellei sitten tunne toista vaikka töistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole "kävelytyyppiä" niin varmaan näin. Ja jos ei ole"kahvittelijatyyppiä", niin varmaan se kahvilla istuminen ei toimi.
No onpa kumma ettei voisi edes tuntia olla epämukavuusalueella.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei käy muuten ikinä kahviloissa, ei treffitkään kahvilassa ole luontevia. Samoin jos ei koskaan kävele, kävelytreffit tuntuvat oudoilta.
Koskaan kävele ? Pyörätuolillako sitten menee ?
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Huvipuistossa kävely toimii kyllä 😎
Eihän siellä kävellä, siellä jonotetaan 🎢
Kyllä meidän huvipuistos on tilaa kävellä, eikä siellä eilen pitkästä aikaa ollut jonojakaan 😃
Näin syksyllä myös sienestystreffit toimivat hyvin. Tai jos ei tykkää sienestää, niin vaikka mustikkametsään sitten. Enkä minä kävelytreffeillekään mi nekään Manskulle tai Espalle lähtisi, vaan vaikka Nuuksioon tai Keskuspuistoon.
N44, sissi/tiedustelija
Olen täysin samoilla linjoilla ap:n kanssa. Kannattaa myös muistaa, että Suomessa joskus marraskuu-maaliskuu välisenä aikana on yleensä niin huonot kelit, että minun mielestäni ainakaan ei ole kovin romanttista kövellä toppatakkiin ja pipoon ja huppuun hautautuneena. Miten voi edes olla, että tuo olisi jonkun mielestä kivempaa kuin se, että käydään vaikka lounaalla tai kahvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa täysin eri linjalla kävelytreffeistä. Mielestäni siinä on ihan rentoa jutustella, keskustelunaiheitakin riittää ympärillä tapahtuvista asioista ja jos keskustelu on luontevaa, niin kai siinä voi poiketa vaikka kahvilla tai vaikka ostaa jäätelöt. Ei minulla ainakaan kävelytreffit ole tarkoittaneet sitä, että molemmat tuijottelisi laput silmillä eteenpäin. Itse taas esim. vierastan ensimmäisillä treffeillä jotain leffateatteria, tms. jossa istutaan pari tuntia pimeässä eikä voi jutella toiselle mitään.
Ei kai kukaan nyt leffateatteriin ekoille treffeille menisi ellei sitten tunne toista vaikka töistä.
On minulle tullut deittiehdotuksia leffateatteriin, siis ekoille treffeille esim. Tinderistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri se on kävelytreffien pointti, että siinä ei olla vastakkain tuijottamassa toisia ja muut ihmiset kuuntelemassa vieressä.
Kävelytreffit toimii jos teillä on keskustelukemiaa.
Keksin keskusteltavaa kaikkien kanssa, mutta ei siinä mitään kemiaa kyllä synny, kun ei ole mitään karsekontaktia.
Ai? Mä taas tiedän jo yhdellä vilkaisulla riittääkö ulkonäkö siihen, että voisin kiinnostua. Jos vielä juttu luistaa luontevasti, niin ei muuta kuin sovitaan seuraavat treffit. Tai voi ehdottaa kävelyn päätteeksi, että käytäiskö vielä kahvilla, jos siltä tuntuu. Kiusallista istua kahvittelemassa tyypin kanssa, josta heti ensisilmäyksellä voi sanoa ei jatkoon.
Ai että riittääkö ulkonäkö? Se kertookin kaiken tarvittavan
Luepa uudelleen hartaasti edellinen kommentti, vai etkö osaa sisäistää lukemaasi ?🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa täysin eri linjalla kävelytreffeistä. Mielestäni siinä on ihan rentoa jutustella, keskustelunaiheitakin riittää ympärillä tapahtuvista asioista ja jos keskustelu on luontevaa, niin kai siinä voi poiketa vaikka kahvilla tai vaikka ostaa jäätelöt. Ei minulla ainakaan kävelytreffit ole tarkoittaneet sitä, että molemmat tuijottelisi laput silmillä eteenpäin. Itse taas esim. vierastan ensimmäisillä treffeillä jotain leffateatteria, tms. jossa istutaan pari tuntia pimeässä eikä voi jutella toiselle mitään.
Ei kai kukaan nyt leffateatteriin ekoille treffeille menisi ellei sitten tunne toista vaikka töistä.
Eikö se ole ihan se ja sama minne jotkut haluaa mennä treffeille. Miksi sinun pitäisi päättää mitä saa tehdä. Ptyh!
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samoilla linjoilla ap:n kanssa. Kannattaa myös muistaa, että Suomessa joskus marraskuu-maaliskuu välisenä aikana on yleensä niin huonot kelit, että minun mielestäni ainakaan ei ole kovin romanttista kövellä toppatakkiin ja pipoon ja huppuun hautautuneena. Miten voi edes olla, että tuo olisi jonkun mielestä kivempaa kuin se, että käydään vaikka lounaalla tai kahvilla.
No katsos kun on olemassa erilaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samoilla linjoilla ap:n kanssa. Kannattaa myös muistaa, että Suomessa joskus marraskuu-maaliskuu välisenä aikana on yleensä niin huonot kelit, että minun mielestäni ainakaan ei ole kovin romanttista kövellä toppatakkiin ja pipoon ja huppuun hautautuneena. Miten voi edes olla, että tuo olisi jonkun mielestä kivempaa kuin se, että käydään vaikka lounaalla tai kahvilla.
Osalle kävely ja siinä juttelu voi olla rennompaa ja helpompaa, kuin toisen tuijottaminen kahvilassa tai lounaalla. Osa vaan jännittää enemmän, kuin toiset. Ehkä kuitenkin tärkeämpää on se, kuinka luontevaa treffikumppanin kanssa oleminen on, oli se sitten kävely merenrannassa tai lounas jossain.
Ei tuo mikään nykyajan ilmiö ole. Joa isovanhempien aikaan on etsitty kumppania kirjeenvaihtoilmoituksilla. Ja toisaalta mikä on vaihtoehto? Harva ihminen ehtii ja jaksaa olla joka päivä jossain tapahtumissa, tansseissa, baareissa, sinkkutapahtumissa, milloin missäkin. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kumppanin etsiminen olisi jatkuvaa juoksemista paikasta toiseen, ja yleensä näihin menee rahaakin.