Miehen lompakosta löytyi puhelinnumero ja nimi, jotka kuuluu
lastenvalvojalle.
Meillä on mennyt välillä huonosti, mutta viime aikoina paremmin, niin ainakin kuvittelin. Eropaperitkin on jätetty viime kesänä, mutta emme olleet aikeissa hoitaa eroa loppuun saakka, niin luulin.
Nyt sitten löysin (sattumalta, kun hain rahaa ihan miehen luvalla) tämän lastenvalvojan nimen ja numeron miehen lompakosta. Näin etunimen (naisen nimi) ja vilkaisin... en sanonut mitään miehelle, mutta selvitin kuka on kyseessä, ja se on sossun numeroita, lastenvalvojan työnumero siis. Katsoin miehen kännykkää hänen ollessaan suihkussa, ja perjantaina hän on soittanut lastenvalvojalle (ensin sossun keskukseen, myöhemmin suoraan tähän nroon) ja keskustellut tämän kanssa yli 15 minuuttia. Tiedän, en saisi urkkia miehen puhelinta enkä ole aiemmin niin tehnytkään, mutta mielestäni tämä oli hyvä syy.
Ilmeisesti mies siis petaa eroa, ja aikoo ottaa lapsetkin itselleen. Sellaista hän uhkasi joskus viime kesänä, mutta pääsimme siitä kriisistä yli, ainakin tietääkseni. Nyt tuntuu siltä, että mies on vain esittänyt kaiken olevan kunnossa, ja salaa suunnitellut koko ajan sitä, että kun olen vähiten varuillani, hän ottaa eron ja lapset.
Tätä peliä voi pelata kaksikin. Soitan itse tänään lastenvalvojalle, kysyäkseni onko meille varattu aika. Ehkä mies on varannut meille ajan, muttei aio kertoa siitä mulle, ja lastenvalvojalle väittää ettei minua kiinnosta lasten asiat ja siksi en saapunut paikalle.
Voikohan mies oikeasti saada lapset? He ovat 3v8kk ja juuri 1v täyttänyt, imetän vielä nuorempaa. Mies on ollut paljon poissa kotoa työasioidensa vuoksi, ja itse olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä saakka. Minulla on koulutus, ja työpaikka johon palata. En juo, en polta, laskuni olen aina maksanut ajallaan, en ole väkivaltainen, olen kaikin puolin ihan kelpo äiti. Harrastan lasten kanssa, jne, toisin kuin mies.
Kiitos jos jaksoit lukea ja jos osaat jotenkin auttaa, edes kertomalla omia kokemuksiasi ja mielipiteitäsi.
Kommentit (98)
Mitään ei maksa. Että näin paljon häntä kiinnostaa lastensa taloudellinenkin hyvinvointi.
Voi tietenkin olla, että mies tulee tosipaikan tullen järkiinsä ja maksaa elatusmaksut mukisematta. Kyllä häntä se upouusi Hummer niin kovin houkuttelee, että sen saadakseen täytyy olla luottotiedot kunnossa! Miehelläni on taipumusta " pieneen" suuruudenhulluuteen ja yli varojensa elämiseen. Tarjoaa kierroksia kaikille, ostaa itselleen uusia kalliita koruja joita ei edes käytä, kännykkä ja läppäri viimeisintä huutoa, vaatteet ei tosiaankaan halpoja, ja sitten parkuu kun tuli 63¿ sähkölasku!
Ap
Vierailija:
jos hän ei niitä maksa niin saat kaupungilta elatustukea joka taas peritään mieheltä vaikka ulosoton kautta.
Koskahan mä olen samassa jamassa! Tuntuu niin samanlaiselta tuo ap:n ukko..
riitaisasta erosta kärsivät?
Ja vinkki: Jos miehesi haluaa lapset niin annapa hänen vaikka testata viikon ajan yksinhuoltajaisän arkea heti kun hän on saanut muutettua uuteen asuntoon. Tuskin rahkeet riittää ainakaan kertomasi perusteella..
Olette olleet yhdessä 13-vuotiaista lähtien? Jos siis 15 vuotta yhdessä.
Nyt, kun puran ajatuksiani tänne " paperille" , alan vasta itsekin näkemään asiat niin kuin ne ovat.
Olen yksin, ihan yksin, ollut vastuussa koko perheemme arjen sujumisesta, kaikin tavoin. Samoin lapset ovat olleet vastuullani 100% alusta saakka.
Omituista, mutta vaikka elo onkin ollut viimeisten vuosien ajan aika kamalaa, olen silti surullinen siitä että avioliitto päättyy. Lapset rakastavat isää, ovat yhtä hymyä silloin (harvoin) kun tämä tulee kotiin heidän ollessaan hereillä, ja leikkii heidän kanssaan hetken. En voi tarjota heille sitä samaa ydinperhettä jossa itse kasvoin. Mutta vaikka eroa ei tulisikaan, ei tämä liitto muutu samanlaiseksi kuin vanhempieni liitto, eivätkä lapset saisi samanlaista läsnäolevaa ja osallistuvaa isää kuin minulla oli.
Anteeksi höpötys, tekstiä vaan tuntuu tulevan!
Ap
Vierailija:
Onkohan tää totta koko juttu?
Täytämme tänä vuonna 29 v. Olemme olleet yhdessä rippikoulusta asti.
Ap
Vierailija:
Olette olleet yhdessä 13-vuotiaista lähtien? Jos siis 15 vuotta yhdessä.
Sen hermot ei sitä rumbaa kestä ja tiedän ketkä siinä kärsii eniten. Simputtamisen on oppinut armeijassa, ja sitähän ne joutuisivat kokemaan¹º
Jos haluan välttää riitaa, minun tulisi luovuttaa lapset mukisematta miehelleni, ja sitähän en tee!
Nuorimmainen on niin pieni, että en anna häntä viikoksi mihinkään, en mielelläni edes yhdeksi yöksi (hän saa rintaa öisinkin edelleen). Isomman voisin ehkä antaa, mutta miehen tuntien lapsi ei saisi ruokaa oikeaan aikaan, ei pääsisi kylpyyn, mies ei viitsi edes pyyhkiä lapsen peppua wc-käynnin jälkeen vaan sanoo että osaat itsekin (ei osaa jos on tullut kakka), ja nukkuminenkin olisi niin ja näin. Eli en taida uskaltaa. Tosin miehen mitta voi tulla täyteen jo yhdessä päivässä, sitä voitaisiin kokeilla.
Ap
Vierailija:
riitaisasta erosta kärsivät?
Ja vinkki: Jos miehesi haluaa lapset niin annapa hänen vaikka testata viikon ajan yksinhuoltajaisän arkea heti kun hän on saanut muutettua uuteen asuntoon. Tuskin rahkeet riittää ainakaan kertomasi perusteella..
Vierailija:
Hmm...Alkaa vaikuttamaan vähän liiankin suoraan oppikirjasta otetulta narsistin kuvaukselta.
Jos et yöksi uskalla niin vaikka moneksi päiväksi peräkkäin, yöt kotona. Ei voi sen jälkeen tuollainen ukko haluta lapsia edes kiusan takia kun huomaa ettei pärjää. ja jos sitten yllättäen pärjäis niin voisitte sopia yhteishuoltajuudesta tms.
Minusta sinun ei nyt kannata yhtään pelätä, että menetät lapset jos toinen kerran on noin käsi lastenhoidossa..
Hänellä on vain oikeus vahvistaa vanhempien välisiä sopimuksia. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen päätöstä haetaan käräjäoikeudelta eli sillä ei ole mitään väliä vaikka miehesi kävisi kuinka monta kertaa tahansa lastenvalvojan luona.
Asiat on nyt sillä lailla, että mies on muuttanut pois kotoa ja jättänyt lapset minulle. Helpolla tähän ei päästy. Kävimme lastenvalvojalla jossa mies käyttäytyi kuin sekopää (joka hän onkin!). Hän valehteli minun mm. hakanneen lapsia. Onneksi pystyin olemaan provosoitumatta (vaikeaa se oli!) ja sanoin, että voin milloin tahansa tuoda lapset tarkastettavaksi ja isomman haastateltavaksi asiasta. Kun mies ei enää muutakaan keksinyt, hän alkoi selittää lastenvalvojalle ettei olisi alunperin lapsia edes halunnut mutta minä hankkiuduin salaa raskaaksi, ja siksi hän ei kyllä aio maksaa mitään elatusmaksuja. Ei kovin hyvä veto ajatellen sitä, että hän kuvitteli saavansa lapset kanssaan asumaan! Se käynti oli täysi farssi, mutta senverran saatiin aikaiseksi että teimme elatussopimuksen, ja päätöksen siitä että lapset asuvat äidin kanssa toistaiseksi (ellei oikeus muuta päätä).
Mies oli vanhempiensa luona, kunnes sitten viime sunnuntaina soitti että tulee hakemaan " ne mitkä mulle kuuluu" . Hän kuullosti puhelimessa erikoiselta, uhmakkaalta, ja soitin isäni paikalle varmuuden vuoksi ja vein lapset lähellä asuvalle ystävälleni. Menemättä yksityiskohtiin, se käynti loppui siihen kun mies lähti poliisien mukana pois käytyään ensin isäni kimppuun ja hajoitettuaan esim. television, minuakin yritti heittää keittiön tuolilla mutta huti tuli. Raivostui siitä kun lapset ei olleet kotona.
Olimme lasten kanssa evakossa vanhempieni luona, koska en luottanut siihen että mies pysyisi poissa. Kävin hankkimassa hänelle lähestymiskiellon ja isäni teki rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Isälleni ei käynyt pahasti, muutama mustelma ja revitty paita vain, mutta rikosilmoituksen hän teki tottakai silti. Näiden asioiden valossa näyttää siltä ettei miehellä ole pienintäkään mahdollisuutta saada lasten huoltajuutta, ja tapaamisetkin pyrin saamaan valvotuiksi!
Lukot on vaihdettu vaikkei miehellä avainta enää olekaan, mutta en voi tietää vaikka hänellä olisi kopio teetettynä. Kovin nöyrää poikaa hän oli puhelimessa ollut isälleni.
Sellaista meille kuuluu.
ja tuntui kuin olisin lukenut omaa tarinaani. Elin 13 vuotta ihmisen kanssa, joka ei koskaan ollut kotona, suurin osa työn takia eikä milläänlailla osallistunut lastenhoitoon yhdeksän vuoden aikana. Lopulta en enää jaksanut kieroilua ja hänen touhujaan ja päätin olla vahva ja erota, riitoja oli monia vuosia ja aina vaan jatkettiin yhdessä. Tämä kiero ihminen oli järjestellyt asioita ja nykyään olen etähuoltaja eli ex sai lapset joita ei ollut koskaan hoitanut ja lapsista ei muuta tiennyt kuin nimet ja korkeintaan syntymäpäivän hetusta puhumattakaan. Yritin tehdä kaikkeni että olisin saanut lapset itselleni, mutta oikeusmääräsi lapset exlle, enkä tiedä vielä tänä päivänäkään mikä oli se lopullinen syy että näin kävi.
ap kirjoitti että mies on 28-vuotias ja heillä on takana 13 vuoden suhde. Oletteko varmoja että - sikäli kun mies ei ole pitänyt taitavaa kaksoispeliä - olette seukanneet 15-vuotiaan pojun kanssa ;)
vaadi valvottuja tapaamisia! Lapsesi kärsivät, jos annat heidän mennä edes yökylään tuollaiselle...
Hän sanoisi vain ivallisesti että " usko unelmiisi" , tai muuta vastaavaa.
Miehen käytöshäiriöt aion ottaa esille. Niille on onneksi todistajiakin. Kerran olen joutunut jopa soittamaan poliisille kun mieheni riehui tavaroita paiskoen, ja soitti musiikkia kovaa keskellä yötä kun ei halunnut että minä ja lapset saadaan nukkua (se alkoi siitä, kun kieltäydyin seksistä sanoen että olen väsynyt ja haluan nukkua, kuopus oli tuolloin vielä vauva). Hän rauhoittui ennen kun poliisit tulivat ja peruin poliisiauton tulon, mutta kai siitä joku merkintä jäi että soitin? Päivämäärän muistan. Ja kerran hän heitti parvekkeelta kukat ja tuolit alas, isäni näki sen, samoin takuulla ainakin muutama naapuri!
En minä taistelematta luovuta, ja minusta saa erittäin tiukan vastuksen jos sille linjalle haluaa lähteä.
Ap
P.S. Pakko mainita, tuohon seksiasiaan liittyen, että en ole mielestäni mikään pihtari. Meillä on seksiä yleensä 2-4 kertaa viikossa. Joskus toki kieltäydyn, jos olen väsynyt tai kipeä, tai ei muuten vaan huvita, mutta mitä olen asiasta ystävien kanssa jutellut, niin monessa lapsiperheessä on seksiä vielä harvemmin.
Vierailija: