Lue keskustelun säännöt.
Miehen lompakosta löytyi puhelinnumero ja nimi, jotka kuuluu
03.04.2007 |
lastenvalvojalle.
Meillä on mennyt välillä huonosti, mutta viime aikoina paremmin, niin ainakin kuvittelin. Eropaperitkin on jätetty viime kesänä, mutta emme olleet aikeissa hoitaa eroa loppuun saakka, niin luulin.
Nyt sitten löysin (sattumalta, kun hain rahaa ihan miehen luvalla) tämän lastenvalvojan nimen ja numeron miehen lompakosta. Näin etunimen (naisen nimi) ja vilkaisin... en sanonut mitään miehelle, mutta selvitin kuka on kyseessä, ja se on sossun numeroita, lastenvalvojan työnumero siis. Katsoin miehen kännykkää hänen ollessaan suihkussa, ja perjantaina hän on soittanut lastenvalvojalle (ensin sossun keskukseen, myöhemmin suoraan tähän nroon) ja keskustellut tämän kanssa yli 15 minuuttia. Tiedän, en saisi urkkia miehen puhelinta enkä ole aiemmin niin tehnytkään, mutta mielestäni tämä oli hyvä syy.
Ilmeisesti mies siis petaa eroa, ja aikoo ottaa lapsetkin itselleen. Sellaista hän uhkasi joskus viime kesänä, mutta pääsimme siitä kriisistä yli, ainakin tietääkseni. Nyt tuntuu siltä, että mies on vain esittänyt kaiken olevan kunnossa, ja salaa suunnitellut koko ajan sitä, että kun olen vähiten varuillani, hän ottaa eron ja lapset.
Tätä peliä voi pelata kaksikin. Soitan itse tänään lastenvalvojalle, kysyäkseni onko meille varattu aika. Ehkä mies on varannut meille ajan, muttei aio kertoa siitä mulle, ja lastenvalvojalle väittää ettei minua kiinnosta lasten asiat ja siksi en saapunut paikalle.
Voikohan mies oikeasti saada lapset? He ovat 3v8kk ja juuri 1v täyttänyt, imetän vielä nuorempaa. Mies on ollut paljon poissa kotoa työasioidensa vuoksi, ja itse olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä saakka. Minulla on koulutus, ja työpaikka johon palata. En juo, en polta, laskuni olen aina maksanut ajallaan, en ole väkivaltainen, olen kaikin puolin ihan kelpo äiti. Harrastan lasten kanssa, jne, toisin kuin mies.
Kiitos jos jaksoit lukea ja jos osaat jotenkin auttaa, edes kertomalla omia kokemuksiasi ja mielipiteitäsi.
Kommentit (98)
Hyvän ystäväpariskunnan yhteiseloa ja eroa vierestä seuranneena voin sanoa, ettei vain turkkilaiset ja muut ulkomaan elävät ole tälläisiä kusipäisiä vana samanlaisia löytyy ihan omasta kansastamme, suomalaisista miehistä!
Joku ihmetteli, miksi mies joka ei ole avioliiton aikana huolehtinut lapsista haluaisi heidät itsellen. Onpa hölmöä, tietenkin vaan kiusaa tehdäkseen. Narsistinen mies tietää mikä satuttaa ex:ää eniten eron jälkeen, eli lasten vieminen äidiltä!
Ystäväperheen lapset jäivät isälleen, koska isä mustamaalasi äitiä sossussa, keksi valheita jne. Suhteessa oli ollut mm henkistä väkivaltaa, jonka seurauksena äiti oli masentunut ja käynnyt vuosia terapiassa. Sosiaalitoimistossa mies käänsi tämän päälaelle että ex-vaimo olisi epäpätevä huoltaja, koska hänellä on mielenterveysongelmia. Kaikkea muutakin siinä erossa kävi ja isä siis sai lapset. Mutta koska ei ollut kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan, oli lapset milloin missäkin hoidossa isovanhemmilla, sukulaisilla, naapurin likka vahti iltaisin kun isukki oli " harrastamassa" jne, kulkivat likaisissa ja ruokapuoli oli mitä oli. Muutama ilmoitus lastensuojeluun läheisten taholta ja päätös sijoittaa lapset isälle peruttiin, lasten ja äidin onneksi!
Eli AP pysy tiukkana, lasten paikka on sinun luonasi, koska sinä heistä välität ja pidät huolta. Jos miehesi olisi jo ennen eroa ollut kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan ja huolehtinut heistä, olisi asia toinen ja yhteishuoltajuus paikallaan. Nyt on selvää että lasten edun nimessä he pysyvät sinun luonasi ja jotta isä ei voi kiusata jatkossa esim kieltäytymällä passihakemuksista jne niin hae se yksinhuoltajuus.
VOIMIA SINULLE!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SAmanlaisesta kusipäästä, jonka kanssa ollaan vieläkin yhdessä, ja hän on myös ulkomaalainen. Tosin ei turkkilainen, vaan läntisestä keskieuroopasta.
Minulla ja exälläni, joka on myös lapseni isä, on ollut ihan samanlainen suhde, ja iso yllätys että teitä muita vastaavassa tilanteessa olleita on näin paljon!!
Exäni (suomalainen) alisti minut henkisesti niin että olin täysin hänen vallassaan.
Hän sai minut uskomaan että kukaan ei pidä minusta ja kaikki mitä suustani päästän on typerää ja kaikki ihmiset ihmettelee suurinpiirtein kaikkea sanomaan, missään tilanteessa en osannut käyttäytyä oikein.
Hukkasin itseni, ihmettelin että kuinka olinkin voinut elää sellaista elämää, etten ollut tajunnut kuinka ihmiset minusta ajattelevat (siis kuvittelin aiemmasta, normaalista elämästäni näin) ja kuinka tyhmä, kummallinen ja väärässä olinkaan koko elämäni ollut.
Olin siis muka onnekas kun olin tavannut hänet, joka selvitti miten sitä oikein pitää elää ja olla niin että muut hyväksyvät.
Koskaan ei voinut tietää mistä tulee iso riita seuraavaksi, en uskaltanut puhua, en pitänyt kavereihin mitään yhteyttä, koska pelkäsin että sanon taas jotain tyhmää ja he pitävät minua idioottina. Eristäysyin täysin.
Mies huolehti lapsesta ekan kerran kun hän oli puolitoistavuotias, ja minä sain ensimmäisen kerran käydä yksin lähikaupassa (20 min.) Kyllä tuntui kummalliselta kun oli ihan OMAA AIKAA!
Silti hän oli sitä mieltä että minusta ei ole äidiksi, ja että lapsellemme ja kaikille muillekin olisi paljon parempi jos minua ei olisi ollenkaan.
Ikäänkuin hän yritti puhua minua tekemään itsemurhan!
Itsemurhaa en tehnyt, mutta rukoilin kyllä että saisin syövän ja kuolisin kunniallisesti pois :`(
Myöskin erosta hän sanoi, etten koskaan tulisi pärjäämään lapseni kanssa yksinhuoltajana, tosin myöhemmin hän sitten kuitenkin halusi erota, minun onnekseni, sillä en tiedä missä vaiheessa olisin ollut tarpeeksi vahva erotakseni itse, jos olisin koskaan ollut.
Yhden päivän itkeskelin ja pelkäsin mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta kun sain asiat rullaamaan, tajusin että tämä kaikki on lastenleikkiä siihen mitä se oli aiemmin ollut!
Erossa mies vei kaiken maksetun, jopa minun perintörahoillani ostetun tietokoneen, jota en itse olisi halunnut ostaa, mutta kun mies määrää... Minä sain siis pesukoneen, jota ei oltu maksettu.. Silti olin todella onnellinen, koska määräsin itse omista rahoistani, minulla jäi jopa rahaa omaan käyttööni, aiemmin en ollut raaskinut ostaa edes pikkuhousuja, vaan kuljin risaisissa, kun minimiäpv-rahani riitti vain ruokaan.
Kuljin eron jälkeen ihan pilvissä kun tajusin millaisesta helvetistä olin selvinnyt suht. tervejärkisenä, ja ajattelin ettei minua voi mikään lannistaa kaiken kokemani jälkeen.
Ei ollut sellaista vastoinkäymistä, jota olisi voinut hetkeäkään verrata kokemaani mankeliin.
Olin henkisesti voimakkaampi kuin ikiä aiemmin, ja opin pikkuhiljaa taas tuntemaan itseni, sen joka oikeasti olen.
Silti olen myöhemmin uusperheen perustaessani ja toisen lapsen saadessani joutunut käymään terapiassa, kun olen tajunnut mitä kaikkea olen menettänyt, esikoisen vauva-aikojen ilot, monta vuotta elämästäni ym..
Mutta elämä voittaa ja kai tätä voi pitää vahvistavana kokemuksena.
Toivin ainakin niin, en haluaisi enää menneiden antaa lannistaa minua!
Joten tsemppiä ap:lle, varmaan jo tiedätkin että tulet pärjäämään oikein hyvin ja pidä itsetäsi huolta, koska olet sen arvoinen!!
Äläkä epäröi hakea ammattiapua, jos yhtään siltä tuntuu, koetut asiat saattavat vaikuttaa elämääsi vielä vuosien päästä!!
En yhtään ymmärrä mitä ajat takaa viestilläsi... :s
Vierailija:
sulla kaksi viikkoa jo ollut aikaa....
toivottavasti nykyinen miehesi osaa arvostaa sinua. Hienoa, että olet saanut elämäsi takaisin. Onko ex-miehesi antanut sinun ja lapsesi olla rauhassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä naisilta menee suhteellisuudentaju siinä vaiheessa kun parisuhde alkaa vinoutua. Sitä ei enää tajua mikä on normaalia ja mihinkä ei pidä suostua!
Onneksi minulla oli yksi hyvä ystävä joka auttoi minua tämän asian suhteen eron ollessa käsillä.
Minun miehelläni oli mielenterveysongelmia ja hänen keinonsa hallita minua oli valvottaminen...
Keskustelin poliisin kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä että jokaisella on oikeus yöuneen eikä toinen ihminen saa sitä tahallisesti viedä!
En kylläkään poliisin kehoituksesta huolimatta kutsunut poliisia viemään miestä putkaan kun hän ei antanut minun nukkua...
Voimia kaikille joilla ero on meneillään!
T: Nyt jo vuoden yönsä rauhassa nukkunut ja tyytyväinen yh-äiti
Vierailija:
Meiltä naisilta menee suhteellisuudentaju siinä vaiheessa kun parisuhde alkaa vinoutua. Sitä ei enää tajua mikä on normaalia ja mihinkä ei pidä suostua!
Onneksi minulla oli yksi hyvä ystävä joka auttoi minua tämän asian suhteen eron ollessa käsillä.
Minun miehelläni oli mielenterveysongelmia ja hänen keinonsa hallita minua oli valvottaminen...
Keskustelin poliisin kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä että jokaisella on oikeus yöuneen eikä toinen ihminen saa sitä tahallisesti viedä!
En kylläkään poliisin kehoituksesta huolimatta kutsunut poliisia viemään miestä putkaan kun hän ei antanut minun nukkua...Voimia kaikille joilla ero on meneillään!
T: Nyt jo vuoden yönsä rauhassa nukkunut ja tyytyväinen yh-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kaameaa tekstiä, tuollaista elämää ei toivoisi kenellekkään!!
Ap vaikka miehesi käyttäytyy miten pahasti sinua, isääsi ja muita kanssa ihmisiä kohtaan se ei poista sitä tosi asiaa, että hän on lastesi isä ja tulee sitä aina olemaan. Tekstiesi mukaan miehesi ei ole käynyt lapsiin kiinni tai muuten heitä fyysisesti loukannut? Okei, hän on solvannut sinua lapsille, mitä ei voi myöskään missään tilanteessa hyväksyä. Anna kuitenkin lastensuojeluviranomaisten tutkia asiaa ja ota huomioon heidän näkemyksensä huoltajuuskiistaan. Äitinä sinulla on ISO vaikutus tulevaan päätökseen. Isän vieminen lapsilta on kuitenkin lapsille - ja isälle - rankka teko.
Tilanteen rauhoituttua tulee esille miten isä todella lasten kanssa pärjää ja onko hänellä yleensäkään halua olla tekemisissä heidän kanssaan. Sympatiani ovat täysin sinun puolella, mutta itsekin isänä toivon isä-lapsisuhteen säilyvän teidänkin perheessä.
Ymmärrän, että täällä av-palstalla suurimalla osalla näkemys asiasta on eri kuin minulla, mutta AP miltä kuulostaa?
Isä 29 v
ei aina savua ja tulta- vaikka siltä näyttää
Ps.
- onko hän AIDOSTI kiinnostunut lapsista lastenhoidosta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajusit hommata isäsi luoksesi ja viedä lapset ensin pois! Nyt miehellä ei todellakaan ole mitään mahdollisuutta enää viedä lapsia! Ja onneksi ei käynyt mitään pahempaa.
Ja sinun ei tarvitse koskaan myöhemmin miettiä, että olisiko sittenkin pitänyt yrittää miehen kanssa tms. Eli sinä saat elää oman mielesi kanssa rauhassa: mies ei saa lapsia, eikä sinun tarvitse kantaa syyllisyyttä erosta! Kunhan vain muistat ettet koskaan enää palaa miehen kanssa yhteen vaikka aika muistot kultaakin!
Suojele itseäsi ja lapsiasi!
T. Yh, joka pärjää yksin loistavasti :)
Onhan se niinkin mutta en kyllä uskaltaisi lapsiani antaa tuollaisen miehen seuraan ilman valvontaa. Se ei voi olla hyväksi lapsille.
Ehkä sitten jos myöhemmin osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen ja kiinnostunut oikeasti tapaamaan lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on ensimmäinen viesti missä nainen on pyytänyt omalta isältä apua, ja minusta se kuulostaa ihanalta. Hienoa ettet ole hävennyt kertoa vanhemmillesi ja olet saanut, ja saat heiltä apua.
Lapsia miehesi ei tule saamaan. Mistä ihmeestä muuten on peräisin käsitys että riittää ettei isä hakkaa lapsia, jotta hän saa tapaamiset. Minusta väkivaltaisen hullun ei tule saada mitään tapaamisia.
Asiat varmasti kääntyvät parhain päin. Pärjäät hyvin - paremmin - ilman miestäsi. Vaikka ei eroaminen helppoa ole missään tilanteessa. Siis onko teillä nyt kuitenkin ero vireillä?
Ei mene kauan kun miehesi asioita mietittyään saattaa tajuta mitä on elämästään menettänyt ja katuu. Ja yrittää palata luoksesi.
Pysy siinä tilanteessa vahvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tän takia mitään ei voi uskoa. Muija satuilee uskottavast vaik kuinka paljon, ja kaikki yrittää auttaa ja huolehtii.
Provoilija toivottavasti miettii hiljaa sydämmessään kun murhia ja tappoja tapahtuu, et oliko sen arvosta. Olikohan just tää äiti hakenu apua av palstalla, mut kukaan ei jaksanu ees vastata siihen, kun luuli et on provo. Niit kun on ihan liikaa.
Vierailija:
exältäni, tuollainen käytös hyvin yleistä hänen maanmiestensä keskuudessa...
kuulostat kelpo vanhemmalta joten hyvä että juttelet sinne lastenvalvojalle.
Tuskimpa lasta pois otetaan sulta varsinkin kun imetät ja olet ollut koko ajan läsnä.
Muuta en osaa sanoa, jaksamista epätietoisuudessasi...
Siihen numeroon voi olla joku ihan viaton syy. Toivottavasti siis näin.
Kyseinen nainen on kaiken lisäksi melkein 60-vuotias, mieheni on 28v. En todellakaan usko, että heillä olisi suhde! Ja yksityisasiat kai soiteltaisiin toisen kännykkään, ei sossun alaiseen työnumeroon :)
Ap
voi tehdä keskenään mitään päätöksiä.
t. 104