Jotenkin ihmetyttää miten tavalliset ihmiset jaksaa elää.

Oma kokemus on, että vain Jumala voi tuoda aidon merkityksellisyyden elämään. 

Egon kuolema -keskustelussa puhuttiin vaiheesta, jossa kokee kaiken merkityksettömäksi. Kannattaa käydä lukemassa. Kun pääsee sen ohi, ymmärtää paremmin ympäröivää maailmaa. 

Kohtasin läheisen kuoleman hyvin varhaisessa vaiheessa ja kävin läpi erilaisia vaiheita, joista yksi oli puhdas mustuus, merkityksettömyys.

Kun elin kuitenkin siitä eteenpäin ja pysähtelin hetkiin, aloin nähdä kauneutta joka puolella. Opin olemaan läsnä. Arvostan elämää itsessään. En oman elämäni kautta, vaan kaikkeutta ympärilläni.

Nykyisin varaan jokaisesta päivästä aikaa ihan vain ihmettelyyn ja olemiseen. Saatan istua tekemättä mitään ja katsella ruohon heiluvan tunninkin. Jos unohdan, lemmikkini tulee tönimään ja kutsuu viereensä. Siinä sitten katselemme kaunista maailmaa ja nautimme hetkistä ja siitä, että olemme elossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tavallinen ihminen ,ja minulla on tuiki tavallinen elämä. Työt on tehty,rahaa on, kaunis koti, perusruoka on hyvää, ei satu mihinkään, ruoka maistuu ,aika kuluu rattoisasti kuntoillen ,lukien jne. Elämä on mallillaan. Olen kiitollinen elämästä , joka on todella TAVALLISTA.

Kyllä tavallinen elämä on parasta. Aika moni huomaa viimeistään vähän yli 40v kun ollaan noin puolivälissä elämää että kaiken turhan materian sun muun perään juokseminen ei sitä onnea tuo. Moni kolmikymppinen paahtaa täysillä uraputkessa koska kyllä se jossakin vaiheessa palkitsee, aika monet se palkitsee n. vuosikymmen myöhemmin burnoutilla. Suurimmat ilot löytyy loppupeleissä siitä että itse on terve ja läheisillä hyvä olla, sunnuntai-aamuna kaikessa rauhassa nautittu kahvikupillinen voi olla se viikon kohokohta :) Mut tätä on turhaa selittää niille, joille elämä on yhtä kilpavarustelua johon some toki kannustaa entistä enemmän, jatkakaa juoksemista ja graindaamista vaan.

Tämä yhteiskuntamalli palveli sotien jälkeistä kansaa. Nyt tämä on tullut tiensä päähän. Muutosta tulossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tavallinen ihminen ,ja minulla on tuiki tavallinen elämä. Työt on tehty,rahaa on, kaunis koti, perusruoka on hyvää, ei satu mihinkään, ruoka maistuu ,aika kuluu rattoisasti kuntoillen ,lukien jne. Elämä on mallillaan. Olen kiitollinen elämästä , joka on todella TAVALLISTA.

Kyllä tavallinen elämä on parasta. Aika moni huomaa viimeistään vähän yli 40v kun ollaan noin puolivälissä elämää että kaiken turhan materian sun muun perään juokseminen ei sitä onnea tuo. Moni kolmikymppinen paahtaa täysillä uraputkessa koska kyllä se jossakin vaiheessa palkitsee, aika monet se palkitsee n. vuosikymmen myöhemmin burnoutilla. Suurimmat ilot löytyy loppupeleissä siitä että itse on terve ja läheisillä hyvä olla, sunnuntai-aamuna kaikessa rauhassa nautittu kahvikupillinen voi olla se viikon kohokohta :) Mut tätä on turhaa selittää niille, joille elämä on yhtä kilpavarus

Mutta tuokin on kupla. 

Olemme olleet koneiston oravanpyöräorjia. Nuoret sen jo tajuavat, ja harva tätä haluaa jatkaa näin. Hyvä niin. On oltava parempi tapa elää kuin tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallinen. On minulla rahaa, arvostusta ja ystäviä. Suunnittelemme kaikenlaista. Lapset voivat ihan mukavasti ja heilläkin on suunnitelmia tulevasta. Elämä on ihan mukavaa.

Mitä te suunnittelette tulevaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Npc:n tietoisuus on matala, leimaavat kaiken normeista poikkeavan hulluudeksi enkä nyt puhu päihteistä.

Tai korkea, koska ymmärtävät, että isossa pelissä normeista poikkeavat on miinuspisteitä ja kiertävät ne kaukaa.

Monet eivät halua asemaa, sellaisesta kun ei pääse kokonaan eroon koskaan. Itse haluan lähinnä rauhaa ja yksityisyyttä ja muutaman läheisen. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä se elämä kummoista ollut Eisteinilla tai Elvikselläkään. Kukaan ei ole profeetta eläessään.

Ollaan pelkkiä lihaluurankoja ja silti jaksetaan tapella kaikenmaailman sosiaaliluokista, titteleistä ja muiden lihaluurankojen arvostuksesta. Illan parhaat naurut, kiitos ap. 

Vähempi riittää, materia ei kiinnosta eikä onnea tuo.

Välttelen aseman ja menestyksen perässä juoksevia ihmisiä, koska hyvin harvoin pidän ko. ihmistyypistä. En halua elää elämääni epämiellyttävien ihmisten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille menestys ei tarkoita samoja asioita. Joillekin ajatus jostain vallasta tai julkisuudesta esim on inhottava.

Minä määrittelen menestyksen sillä että on henkilökohtaisesti onnellinen ja elää elämää rakkaudessa ja ilossa, hyvien ihmissuhteiden ja stimuloivien olosuhteiden ympäröimänä. 

Minä en pysty oikeastaan nauttimaan mistään olosuhteista pysyvästi tiedostaen, että samaan aikaan osa kaltaisiani - ihan tätä samaa elämää itsessään kantavia - kärsii suunnattomasti. Koen sen järjen vastaiseksi. Ja kyllä, muiden kärsimys vähentää myös minun onneani kuplassani. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei asemaa, ei rahaa, ei arvostusta eikä toivoa paremmasta."

Projisoit, ajattelet muiden arvostavan samoja asioita kuin sinä. Minä en kaipaa asemaa, rahaa, etenkään muiden arvostusta. Toivoa paremmasta on aina. Nautin elämästäni joka päivä. Minusta on surullista, josta sinusta ainoastaan luettelemasi asiat tekevät elämästä elämisen arvoista.

Tuli sama mieleen, että kuulostaa projisoinnilta, joka tarkoittaa juurikin itsensä kautta asioiden tarkastelua, eli sanan suomeksi kääntäessä, heijastaen omat arvonsa, uskomuksensa ja pelkonsa toisiin. Hankalaa, kun usein sitten ei huomata tällaista ja uskotaan näihin omiin tulkintoihin. 

Olen saanut paljon onnellisemman suhteen elämään ja itseäni kohtaan, kun olen tajunnut, etten näe toisten pään sisään, eikä kannata miettiä, mitä niissä milloinkin mahtaa liikkua. Keskityn tiedostamaan omia ajatuksiani ja ymmärtämään, että mulla on mahdollisuus tehdä vain itsenäni asioiden eteen jotain, ja siinä se. Ihan turhaa hakea ulkoista hyväksyntää, sillä parasta on vain hyväksyä itsensä. Varmaahan on, etteivät kaikki sinua siis ketään meistä hyväksy, mutta autenttisuutesi katoaa ja aivosi ylikuumentuvat, mikäli sen pelossa kaiken teet ja analysoit. 

Jaa ihan tavis olen ja myin yhden asunnonkin, tuli kuusinumeroinen summa tilille. 

joten mikäs tässä on elellessä. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen sinä sitten olet, jos et ole tavallinen? Kuvailepa itseäsi hieman.

No on noita kaikkia yllä mainittuja. Mut rivät nekään kyllä onnelliseksi tee. Niiden hankkiminen oli mielenkiintoista ja haastavaa, mutta sekin loisto haalenee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille menestys ei tarkoita samoja asioita. Joillekin ajatus jostain vallasta tai julkisuudesta esim on inhottava.

Minä määrittelen menestyksen sillä että on henkilökohtaisesti onnellinen ja elää elämää rakkaudessa ja ilossa, hyvien ihmissuhteiden ja stimuloivien olosuhteiden ympäröimänä. 

Minä en pysty oikeastaan nauttimaan mistään olosuhteista pysyvästi tiedostaen, että samaan aikaan osa kaltaisiani - ihan tätä samaa elämää itsessään kantavia - kärsii suunnattomasti. Koen sen järjen vastaiseksi. Ja kyllä, muiden kärsimys vähentää myös minun onneani kuplassani. 

Sinä et kyllä ole millään tavalla tavallinen, mutta olet epätavallinen hyvin syvästi - ja aika poikkeavasti - empaattisella tavalla. Toivon sinulle voimia ja jaksamista.

En jaksaisikaan mutta pakko sinnitellä. Kun Äitini ja vammaantunut veljeni ovat menehtyneet niin välittömästi ta pan itseni.

Vierailija kirjoitti:

Npc-ihmiset eli taustaihmiset onkin tarkoitettu sellaiseen tavantallaajaelämään, jossa ollaan tyytyväisiä ihan yksinkertaiseen olemassaoloon ilman sen kummempia ylä- tai alamäkiä.

12 tykkäystä tällaiselle huuhaa-kommentilla, ja tällä porukalla on pokkaa kutsua muita lampaiksi?

Elämä on laiffii.