Jotenkin ihmetyttää miten tavalliset ihmiset jaksaa elää.

Täällä on aivan liikaa etuoikeutettua keskiluokkaa vastaamassa sulle. Ne on aivan liian narsistisia myöntämään, että elämä ei ole kaikille samanlaista ns ihanaa tavallista arkea. Ei ne ymmärrä maailmasta mitään, eikä kykene koskaan rehelliseen analyysiin elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aivan liikaa etuoikeutettua keskiluokkaa vastaamassa sulle. Ne on aivan liian narsistisia myöntämään, että elämä ei ole kaikille samanlaista ns ihanaa tavallista arkea. Ei ne ymmärrä maailmasta mitään, eikä kykene koskaan rehelliseen analyysiin elämästä.

Eikä mikään ns tavallisen arjen rakentaminen ole monelle edes millään mittapuulla mahdollista - johtuen monista seikoista. En myös lainkaan käsitä väistämiskäytöstä, jossa ihan muina pershäröinä elellään silmät kiinni subjektiivisessa onnessa niin, ettei ympäristön kauhut ja muiden ihmisten tragediat vaikuta lainkaan oman elämän laatuun. En vain käsitä.

En ole niin harhainen, että luulisin arvostuksella, asemalla ja rahalla olevan mitään väliä tässä universumissa.

Kun arkkuun lykätään, ei millään mitä elämässä on tehnyt, ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aivan liikaa etuoikeutettua keskiluokkaa vastaamassa sulle. Ne on aivan liian narsistisia myöntämään, että elämä ei ole kaikille samanlaista ns ihanaa tavallista arkea. Ei ne ymmärrä maailmasta mitään, eikä kykene koskaan rehelliseen analyysiin elämästä.

Ikään kuin sinäkään tietäisit mitään siitä, minkälaista myllytystä keskiluokkaisen tai yläluokkaisen elämä voi olla. Saati sitten että kykenisit itse jotenkin heitä paremmin rehelliseen analyysiin elämästä tai ymmärtäisit maailmasta mitään sen enempää. Narsistiselta kuulostat nimenomaan sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aivan liikaa etuoikeutettua keskiluokkaa vastaamassa sulle. Ne on aivan liian narsistisia myöntämään, että elämä ei ole kaikille samanlaista ns ihanaa tavallista arkea. Ei ne ymmärrä maailmasta mitään, eikä kykene koskaan rehelliseen analyysiin elämästä.

Eikä mikään ns tavallisen arjen rakentaminen ole monelle edes millään mittapuulla mahdollista - johtuen monista seikoista. En myös lainkaan käsitä väistämiskäytöstä, jossa ihan muina pershäröinä elellään silmät kiinni subjektiivisessa onnessa niin, ettei ympäristön kauhut ja muiden ihmisten tragediat vaikuta lainkaan oman elämän laatuun. En vain käsitä.

Toisaalta; olemme laji, joka ihan ihmisyydessään pystyy tekoihin kuten tappamaan toisiaan, kiduttamaan toisiaan, käyttämään avuttomia seksuaalisesti hyväksi, nauttimaan muiden kärsimyksestä (nälänhätä, sodan kauhut, subjektiivisen vihollisen silmitön hätä) takki auki. Kuinka emme siis kykenisi ignooraamaan kollektiivista kärsimystä ja pystyisi nautiskelemaan epätasa-arvosta rinta rottingilla kaiken kärsimyksen keskellä - ehkä jopa ajattelemaa valheellisesti, että yksilöinä ansaitsemme sen ja olemme jotenkin parempia. No niin. Minä olen taas tänään pohjattoman väsynyt ja masentunut. Jatkakaa. 

Aina on toivoa paremmasta. Rahattomana on kyllä raskasta elää, sen tiedän. Mutta lapset voi kasvattaa toivon kanssa, kannustaa opintoihin ja etsimään omaa polkuaan. Oletko ap masentunut vai miksi olet toivoton?

Vierailija kirjoitti:

Aina on toivoa paremmasta. Rahattomana on kyllä raskasta elää, sen tiedän. Mutta lapset voi kasvattaa toivon kanssa, kannustaa opintoihin ja etsimään omaa polkuaan. Oletko ap masentunut vai miksi olet toivoton?

Kannattaa jättää ne lapset tekemättä, maailma ei paremmaksi muutu.