Lue keskustelun säännöt.
Intohimoisesti työhön suhtautuvat ovat oikeasti tosi raskaita työkavereita ja alaisia
06.08.2025 |
Olenko ainoa, joka ajattelee näin?
Nykyäänhän varsinkin asiantuntijahommissa työskentelevä keskiluokka usein kertoo jo työhaastattelussa, että juuri tämä ala on mun intohimo ja että suhtaudun työhöni tosi intohimoisesti ja huono puoleni on se, että mä olen niin innoissani tästä työstä, että välillä tulee tehtyä vähän liikaakin, heh heh.
Jos olisi rekrytoimassa ihmisiä firmaani, niin tällaiset tyypit tippuisivat jatkosta kättelyssä. Olen omassa työssäni kokenut, että nämä intohimolla tekijät ovat todella raskaita kollegoita ja alaisia.
Ensinnäkin siksi, että jossakin vaiheessa he aina palavat loppuun, koska eivät osaa rajata työminää ja siviiliminää, ja painavat hulluna töitä vaikka pyhänä päivällä. Pitkiä saikkuja ja kaikenlaista selvittämistä.
Toisekseen jokaisessa työpaikassa tulee myös tehtäviä, jotka eivät ole niin mielenkiintoisia, vaan vähän pakkopullaa. Jokaisessa työpaikassa on myös aikoja, jolloin ei suju. Kauppa meni ohi suun, esihenkilö vaihtui, ollaan säästölinjalla... Nämä intohimolla tekevät eivät osaa suhtautua tällaisiin asioihin kuten aikuinen ihminen työssä tapahtuviin muutoksiin suhtautuu eli järjellä, ymmärtäen että elämässä ovat muut asiat työtä tärkeämpiä ja että tiettyihin asioihin vain ei rivityöntekijä voi työpaikalla vaikuttaa, niiden kanssa eletään. Intohimolla tekijät draamailevat, eivät pääse eteenpäin asiassa, pilaavat koko työpaikan ilmapiirin ainaisella valittamisella ja suurentelemalla tilannetta.
Paras työntekijä on järki-ihminen, joka viihtyy työssään OK, mutta jolle on täysin selvää, että duuni ei ole koko elämä eikä todellakaan mikään intohimon kohde.
Kommentit (50)
Joo niinpä. Koulussa kun juostiin cooperin testi niin jotkut suorittivat ja tekivät ennätyksiä, toiset kävelivät. Sinä ja firmasti kuulutte niihin kävelijöihin.
Oliko vielä jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, varsinkin tuon itseaiheutetun loppuun palamisen kanssa. Taivastellaan, kun työpäivä meni niin pitkäksi, ja sitä läppäriä ei vaan saanut laitettua kiinni. Uhriudutaan kun kukaan ei muka osaa tehdä mitään.
Sitten he katsovat suu pyöreänä kun minä sanon, että läppäri menee kiinni kello viisi. Adios amigos!
Vierailija kirjoitti:
Joo niinpä. Koulussa kun juostiin cooperin testi niin jotkut suorittivat ja tekivät ennätyksiä, toiset kävelivät. Sinä ja firmasti kuulutte niihin kävelijöihin.
Oliko vielä jotain muuta?
Eli on joko pakko suorittaa ja tehdä ennätyksiä, tai sitten kävellä? Ei voi mennä ihan normaalia keskivertovauhtia?
Mä olen osittain tämmöinen. Joka päivä olen myös äärettömän turhautunut, kun työkaverit luistaa asioista eikä ota niitä vakavasti. Yritän esim. kertoa miksi joku työvaihe on tärkeä, mutta se menee perille vasta kun pomo on kertonut sen saman 10x. Ne asiat mitkä on itsellä selvänä päässä, niin osalla menee jopa puoli vuotta ymmärtää asian pointti.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen osittain tämmöinen. Joka päivä olen myös äärettömän turhautunut, kun työkaverit luistaa asioista eikä ota niitä vakavasti. Yritän esim. kertoa miksi joku työvaihe on tärkeä, mutta se menee perille vasta kun pomo on kertonut sen saman 10x. Ne asiat mitkä on itsellä selvänä päässä, niin osalla menee jopa puoli vuotta ymmärtää asian pointti.
Miksi otat itse asiat noin vakavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole samaa mieltä. Intohimoisesti työhönsä suhtautuvat vetävät yrityksessä kymmentä vähemmän motiviotunutta mukanaan. Joillekin tuo aiheuttaa loppuunpalamista, toisille ei. Paras työyhteisö on sellainen jossa suurin osa on aidosti kiinnostunut työstään.
Töissä teen töitä, suhtaudun siihen työhön intohimoisesti, muuten kuolisin tylsyyteen. Kun työaika loppuu, loppuu myös työnteko. Tosin joskus herätessä saattaa aivoista putkahtaa työasian ratkaisu. Uupumista voisi aiheuttaa mikromanageroiva esimies tai lusmuileva työtoveri, joka jättää oman osuutensa hoitamatta.
Jos töitä pitää vääntää vapaa-ajalla, vika on joko esihenkilön tai työntekijän puutteellisessa osaamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen osittain tämmöinen. Joka päivä olen myös äärettömän turhautunut, kun työkaverit luistaa asioista eikä ota niitä vakavasti. Yritän esim. kertoa miksi joku työvaihe on tärkeä, mutta se menee perille vasta kun pomo on kertonut sen saman 10x. Ne asiat mitkä on itsellä selvänä päässä, niin osalla menee jopa puoli vuotta ymmärtää asian pointti.
Miksi otat itse asiat noin vakavasti?
Vierestä. Jotkut saavat tyydytystä kun onnistuvat työssään. Säälin ihmisiä jotka viettävät kahdeksan tuntia päivässä työssä, joka ei innosta. Olisihan tuo aika paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen osittain tämmöinen. Joka päivä olen myös äärettömän turhautunut, kun työkaverit luistaa asioista eikä ota niitä vakavasti. Yritän esim. kertoa miksi joku työvaihe on tärkeä, mutta se menee perille vasta kun pomo on kertonut sen saman 10x. Ne asiat mitkä on itsellä selvänä päässä, niin osalla menee jopa puoli vuotta ymmärtää asian pointti.
Miksi otat itse asiat noin vakavasti?
Vierestä. Jotkut saavat tyydytystä kun onnistuvat työssään. Säälin ihmisiä jotka viettävät kahdeksan tuntia päivässä työssä, joka ei innosta. Olisihan tuo aika paskaa.
Nuo ihmiset saavat tuosta työstä normaalisti vielä huonomman korvauksen kuin ne motivoituneet. Eli tee työtä joka ei nappaa ja saa siitä vielä heikko rahallinen korvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä. Suhtaudun työhöni kunnianhimoisesti ja olen todella innostunut alasta. Olen luova ja joustava, ja pyrin löytämään ratkaisuja ongelmiin. En tosiaankaan jää marmattamaan huonoista ajoista tai huonoista päätöksistä, jos minulla on omalla tontillani mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jos minulla ei ole vaikutusmahdollisuuksia ja firman kulttuuri on surkea, vaihdan työpaikkaa. Loppuunpalajat ja asioihin takertujat ovat eri porukkaa.
Mun mielestä sellaiset, jotka ovat hirveän innoissaan töistään vaikuttavat hieman yksinkertaisilta ja ovat ärsyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, varsinkin tuon itseaiheutetun loppuun palamisen kanssa. Taivastellaan, kun työpäivä meni niin pitkäksi, ja sitä läppäriä ei vaan saanut laitettua kiinni. Uhriudutaan kun kukaan ei muka osaa tehdä mitään.
Sitten he katsovat suu pyöreänä kun minä sanon, että läppäri menee kiinni kello viisi. Adios amigos!
Burnout ei yleensä johdu siitä, että tekee liikaa töitä vaan siitä, ettei työtä pysty tekemään ns. kohtuudella.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen osittain tämmöinen. Joka päivä olen myös äärettömän turhautunut, kun työkaverit luistaa asioista eikä ota niitä vakavasti. Yritän esim. kertoa miksi joku työvaihe on tärkeä, mutta se menee perille vasta kun pomo on kertonut sen saman 10x. Ne asiat mitkä on itsellä selvänä päässä, niin osalla menee jopa puoli vuotta ymmärtää asian pointti.
En mäkään työkaverilta ala mitään ohjeita tai tehtävänantoja ottamaan vastaan. Vasta sitten pomolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ennen tuommoinen, mutta suomalainen työelämä pilasi intoni työhön. Hyvin tehdystä työstä ja siitä, että joustaa kun tilanne sitä vaatii saa kiitokseksi lisää töitä ja joustamista pidetään jatkossa oletusarvona. Rennommin vieressä ottavat kollegat saavat saman palkan vähemmillä vaatimuksilla.
Lakkasin lopulta itsekin pingottamasta. Nyt teen sen kuuluisan bare minimumin ja panostan enemmän siihen, että olen se kuuluisa hyvä tyyppi. Kaikki pitävät minusta ja ennen kuin käy liian selväksi, että panokseni on lopulta melko vähäinen, vaihdan työpaikkaa vielä hyvillä suosituksilla. Jokaisen työpaikanvaihdoksen myötä myös palkka on noussut tasaisesti. Etätyöt ovat tehneet tästä vielä extra-toimivan, koska nyt kukaan ei näe sitä kuinka nopeasti ja tehokkaasti pystyn oikeasti hoitamaan työni. Teen töitä sen kolmisen tuntia päivästä ja loput hengailen rauhassa työpisteen läheisyydessä, jos tulee puhelu tai kiireinen maili.
Suosittelen ihan jokaiselle joka tähän ammattinsa puolesta pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen osittain tämmöinen. Joka päivä olen myös äärettömän turhautunut, kun työkaverit luistaa asioista eikä ota niitä vakavasti. Yritän esim. kertoa miksi joku työvaihe on tärkeä, mutta se menee perille vasta kun pomo on kertonut sen saman 10x. Ne asiat mitkä on itsellä selvänä päässä, niin osalla menee jopa puoli vuotta ymmärtää asian pointti.
En mäkään työkaverilta ala mitään ohjeita tai tehtävänantoja ottamaan vastaan. Vasta sitten pomolta.
Et sitten tiimityöstä ole kuullut? Se on sellaista, että esimies antaa esim. projektin ja siinä porukalle jaetaan tehtävät: kokonaisuus riippuu siitä, että jokainen projektissa huolehtii omasta tontistaan ja yhteistyö toimii.
eiköhän noi nyt ole vaan sellaisia työhaastattelujen kliseitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen osittain tämmöinen. Joka päivä olen myös äärettömän turhautunut, kun työkaverit luistaa asioista eikä ota niitä vakavasti. Yritän esim. kertoa miksi joku työvaihe on tärkeä, mutta se menee perille vasta kun pomo on kertonut sen saman 10x. Ne asiat mitkä on itsellä selvänä päässä, niin osalla menee jopa puoli vuotta ymmärtää asian pointti.
En mäkään työkaverilta ala mitään ohjeita tai tehtävänantoja ottamaan vastaan. Vasta sitten pomolta.
Et sitten tiimityöstä ole kuullut? Se on sellaista, että esimies antaa esim. projektin ja siinä porukalle jaetaan tehtävät: kokonaisuus riippuu siitä, että jokainen projektissa huolehtii omasta tontistaan ja yhteistyö toimii.
Niin, huolehdi siitä omasta tontistasi ja jos kaverin tontti lipsuu, niin ei ole sun ongelma vaan pomon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen osittain tämmöinen. Joka päivä olen myös äärettömän turhautunut, kun työkaverit luistaa asioista eikä ota niitä vakavasti. Yritän esim. kertoa miksi joku työvaihe on tärkeä, mutta se menee perille vasta kun pomo on kertonut sen saman 10x. Ne asiat mitkä on itsellä selvänä päässä, niin osalla menee jopa puoli vuotta ymmärtää asian pointti.
En mäkään työkaverilta ala mitään ohjeita tai tehtävänantoja ottamaan vastaan. Vasta sitten pomolta.
Et sitten tiimityöstä ole kuullut? Se on sellaista, että esimies antaa esim. projektin ja siinä porukalle jaetaan tehtävät: kokonaisuus riippuu siitä, että jokainen projektissa huolehtii omasta tontistaan ja yhteistyö toimii.
Niin, huolehdi siitä omasta
Suomi nousuun.
Joo. Suomessa on liikaa ihmiset menneet aivopesuun mukaan että työ on elämässä tärkein asia..