Lue keskustelun säännöt.
Näet jotain tuttua joka ei moikkaa, mistä johtuu?
06.08.2025 |
Onko koskaan käynyt niin, että näette vaikkapa kaupungilla tai ihan jossain arkisissa kuvioissa jotain entistä harrastuskaveria tai kolleegaa, jonka itse tunnistatte jo kaukaa ja kun kävelette lähemmäksi ja huomaatte että hän huomaa teidät, niin mikä voi johtaa siihen että tuttu alkaa käyttäytyä välttelevästi.
Esim. Huomaat että hän huomaa sinut ja huomaat kuinka hän alkaa tuijotella jonnekin kauas kaukaisuuteen, tai kaivaa puhelimen tuijottaakseen siitä lukitusruutua, tai koittaa jotenkin muutoin käyttäytyä "huomaamattomasti".
Pelkääkö ihmiset morottamista, vai olenko vain epämiellyttävä ihminen, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan, että ei huomaa.
Ei minulla ole mitään sen suurempia ajatuksia.
En varmasti itsekään huomaa tai tunnista jokaista.
Voi olla että henkilö ei pidä sinusta syystä tai toisesta ja yrittää välttää kanssakäymistä nyt kun se ei enää ole "pakollista".
Olen itsekkin miettinyt että joku minussa heitä häiritsee. Oispa ihmiset vähän rohkeampia kertomaan jos se on vaikkapa joku minun käytöksessä tai jos vaikkapa haisen liian voimakkaalle tai muu sellainen johon saatan voida itse vaikuttaa.
Monikin tuollatapaa välttelevä on näissä pakollisissa ympyröissä ollut hyvin mukava ja esittänyt kaveria. Siksi kai se tuntuu niin oudolta ja ehkä aavistuksen jopa loukkaavalta
Ei tunnista sua. Itse en tunnista edes naapuria jos se tulee vastaan jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan huomaa. Saattaa kuulostaa mahdottomalta, mutta käänteistäkin tapahtuu. Aina joskus käykin niin että tuntematon tunnistaa tutukseen. Ja sitten pitää selittää että olen muuten ihan eri tyyppi.
1. Voi olla, että hän ajattelee jotain muuta asiaa intensiivisesti eikä hän rekisteröi sinun olemassa oloasi, vaikka katsookin sinua päin. On keskittynyt havainnoimaan ja etsimään jotain muuta kuin sinua.
2. Hän saattaa olla likinäköinen, jolla ei juuri sillä hetkellä ole sillmälaseja tai piilolinssejä päässä, joten sinun huomaamisesi on täysi mahdottomuus.
3. Joillakin ihmisillä on ns. kasvosokeus, eli eivät muista miltä joku ihminen näyttää. Saattavat muistaa kävelytyylin, ruumiinrakenteen, hajun tai puheäänen, jolla pystyvät tunnistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunnista esimerkiksi lääkäreitä, hoitajia enkä apteekin helnkilökuntaa kun he tulevat ruokakaupassa vastaan siviilivaatteet päällään. Vasta kotona hoksaan, että kuka se jotenkin tutun näköinen ihminen oikeastaan oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on outoa, että entinen kollega, jonka kanssa olimme kavereita myös facebookissa, oli poistanut kavereista. Hämmennyin tästä, koska mielestäni olimme tulleet toimeen vaikka työelämässä emme olleet enää yhteyksissä. En sitten tervehtinyt kun hän joskus tuli vastaan, tiedäppä sitten olisiko hänkään tervehtinyt. No elämä jatkuu, mutta outoa oli. Toki aina ei hoksaa jonkun tutun tulleen vastaan ennen kuin jälkikäteen.
Olen kasvosokea, pyydän anteeksi kaikilta joita en ole tervehtinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huomaa/tunnista sua. Mulla on usein kuulokkeet korvissa, niin en varmasti edes kuulisi jos joku moikkaisi.
Suomalaisessa kultuurissa ei ole tapana tervehtiä kaupungilla tai anonyymissä alueella naapureita tai muita ulkopuolisia tuttuja. Vain perheenjäseniä ja lähinpiä ystäviä tervehditään suomalaisessa kultuurissa.
Tämä pitäisi jotenkin sisäistää ettei ole kohteliasta moikkailla tuntemattomia ja häiritä heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi noin useamman kerran sellaisena hetkenä, kun oma elämä oli rankkaa ja jouduin kestämään ja käymään läpi paljon. En puhunut näistä monellekaan, ja ne kenelle puhuin ovat ystäviäni edelleen.
Mutta kerran kun pahimmalla hetkellä sitten ties kuinka mones tuttu vain käveli ohi, jokin minussa "napsahti". Istuin autoon, itkin varmaan tunnin. Häpesin että olen niin kamala ihminen, ettei minua voi edes tervehtiä. Sen koommin en itse tervehdi enää ketään, ellei minua tervehditä ensin. Voi kuulostaa pikkumaiselta, ja varmaan se sitä onkin. Mutta en voi sille mitään, niin syvälle minuun on polttomerkitty, että en kelpaa muille. En ala sitten itsekään "kumartelemaan" toisille.
Minä olen tänä kesänä törmännyt varmaan 5 työtoveriin samasta työpaikasta vajaan kymmenen vuoden takaa. Kaikki olen tunnistanut vasta kun tilanne on jo mennyt ohi. Syy kaikissa sama : olivat lihoneet ja rupsahtaneet niin paljon.
Minä kun sain perinnön kun äitini kuoli, niin moni lopetti tervehtimisen ja alkoivat välttelee, naaman ilmeet paljastaa kateuden kasvot.
Minäkin olen ihmetellyt näitä. Jos siis ihan selvästi näkee että joku tunnistaa, mutta alkaa vaan katsella toisaalle ettei tarvisi moikata.
Joo, hän kuuli että olen jäsenenä reserviläisjärjestössä ja vanhana vasemmistolaisena pitää minua nyt vallankumouksen esteenä eikä halua enää tuntea minua.
Se ei vaan tunnista kasvoja 100% tarkkuudella oudossa paikassa tai tilanteessa.
Mulle käy usein noin.