Lue keskustelun säännöt.
Näet jotain tuttua joka ei moikkaa, mistä johtuu?
06.08.2025 |
Onko koskaan käynyt niin, että näette vaikkapa kaupungilla tai ihan jossain arkisissa kuvioissa jotain entistä harrastuskaveria tai kolleegaa, jonka itse tunnistatte jo kaukaa ja kun kävelette lähemmäksi ja huomaatte että hän huomaa teidät, niin mikä voi johtaa siihen että tuttu alkaa käyttäytyä välttelevästi.
Esim. Huomaat että hän huomaa sinut ja huomaat kuinka hän alkaa tuijotella jonnekin kauas kaukaisuuteen, tai kaivaa puhelimen tuijottaakseen siitä lukitusruutua, tai koittaa jotenkin muutoin käyttäytyä "huomaamattomasti".
Pelkääkö ihmiset morottamista, vai olenko vain epämiellyttävä ihminen, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
1. Voi olla, että hän ajattelee jotain muuta asiaa intensiivisesti eikä hän rekisteröi sinun olemassa oloasi, vaikka katsookin sinua päin. On keskittynyt havainnoimaan ja etsimään jotain muuta kuin sinua.
2. Hän saattaa olla likinäköinen, jolla ei juuri sillä hetkellä ole sillmälaseja tai piilolinssejä päässä, joten sinun huomaamisesi on täysi mahdottomuus.
3. Joillakin ihmisillä on ns. kasvosokeus, eli eivät muista miltä joku ihminen näyttää. Saattavat muistaa kävelytyylin, ruumiinrakenteen, hajun tai puheäänen, jolla pystyvät tunnistamaan.
Höpöhöpö. Näkee selvästi, että tunnistaa, mutta kääntää päänsä pois, että ei tarvitse tuntea ja tervehtiä. Vika on kyllä silloin hänessä, ei minussa, jota ei tervehditä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Voi olla, että hän ajattelee jotain muuta asiaa intensiivisesti eikä hän rekisteröi sinun olemassa oloasi, vaikka katsookin sinua päin. On keskittynyt havainnoimaan ja etsimään jotain muuta kuin sinua.
2. Hän saattaa olla likinäköinen, jolla ei juuri sillä hetkellä ole sillmälaseja tai piilolinssejä päässä, joten sinun huomaamisesi on täysi mahdottomuus.
3. Joillakin ihmisillä on ns. kasvosokeus, eli eivät muista miltä joku ihminen näyttää. Saattavat muistaa kävelytyylin, ruumiinrakenteen, hajun tai puheäänen, jolla pystyvät tunnistamaan.
Höpöhöpö. Näkee selvästi, että tunnistaa, mutta kääntää päänsä pois, että ei tarvitse tuntea ja tervehtiä. Vika on kyllä silloin hänessä, ei minussa, jota ei tervehditä.
Ok. Tilanteita on monenlaisia ja erilaisia. Lyhyestä kuvauksesta on vaikea päätellä sitä, mitä toisen päässä liikkuu. Täydellisen varmuuden voit saada vain kysymällä häneltä itseltään, jos uskallat. Me muut voimme kommentoida vain siltä pohjalta, mitä itse ajattelemme tai olemme omakohtaisesti kokeneet.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa kultuurissa ei ole tapana tervehtiä kaupungilla tai anonyymissä alueella naapureita tai muita ulkopuolisia tuttuja. Vain perheenjäseniä ja lähinpiä ystäviä tervehditään suomalaisessa kultuurissa.
Tämä pitäisi jotenkin sisäistää ettei ole kohteliasta moikkailla tuntemattomia ja häiritä heitä.
Tämä. Sen takia suomalainen menee kaupassakin hyllyn taakse piiloon tuttuaan, koska on epäkunnioittavaa keskeyttää toisen rauha ja olemssaolo tervehdykseen. Moni ei edes ymmärrä kultuuriaan ja vain piiloilee. Olkaa ylpeitä tavoista.
Mä en useinkaan oikeasti näe ympäristöäni, olen hajamielinen ja saatan olla aivan pääni sisällä vaikka silmät onkin muka auki. On myös vähän huono näkö, ja taipumus tunnistaa ihmisiä väärin niin mieluusti en edes yritä ensimmäisenä. Aika useasti nolottaa kun isosti moikkaa jotain "tuttua", joka ihan hetken päästä osoittautuukin aivan muuksi, näytti vaan samalta kun joku osa aivoista yhdistää väärin.
Joskus ei tule katsottua kaikkia vastaantulijoita ja ohimenijöitä. Miksi pitäisi? Siksi, että joku voi olla tuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä teen noin niille, joiden kanssa ei huvita olla enää tekemisissä. Sosiaalisella ahdistuksella voi myös olla osuutta asiaan.
Mä tunnistan huonosti kasvot väkijoukosta, johtuu siittä jos en moikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan huomata, että joku tuttu, mutta en osaa yhdistää kuka se on. Parempi sitten olla vaan huomaamatta. Kerran pohdin erästä henkilöä kuumeisesti, mistä tunnen hänet ja se olikin joku tunnettu näytelijä..
Miksi tervehtisin, tuntisin tai juttelisin kun ei vastannut työpaikallakaan esitettyyn tervehdykseen.
Itse työpaikalle tullessaan tervehti nimellä yhtä tiettyä henkilöä vaikka samassa tilassa oli useampikin ns työkaveri....tyyliin että "terve matti" ( nimi muutettu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voi olla mlkku kuten 2 kälyäni ja 1 lankomies. 2 ei tervehdi vaikka tulisimme tiellä nokakkain ja 1 yrittää paeta ettei tarvitsisi tervehtiä. 🖕
Vierailija kirjoitti:
Hän voi olla mlkku kuten 2 kälyäni ja 1 lankomies. 2 ei tervehdi vaikka tulisimme tiellä nokakkain ja 1 yrittää paeta ettei tarvitsisi tervehtiä. 🖕
Jotkut tervehtimisen sijaan tokaisevat jotakin mukahauskaa omasta mielestään, muttei vahi gossskaan kyllä syyllisty hyvien käytöstapojen mukaiseen tervehtimiseen tai sellaiseen vastaamiseen.
Näin keskisuomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän voi olla mlkku kuten 2 kälyäni ja 1 lankomies. 2 ei tervehdi vaikka tulisimme tiellä nokakkain ja 1 yrittää paeta ettei tarvitsisi tervehtiä. 🖕
Sinussako ei ole mitään syytä ko. käytökseen?
Jotkut ihmiset on oikeasti semmoisia, et ne on töissä joka päivä tosi mukavia sulle ja puhuu sulle koko ajan samalla ku teette töitä, mut sitten vapaa-ajalla ollaan ku ei tunnettaisi. Ilmeisesti häpeilee, että tuntee sut tai jotain ja ei halua, että oikeat kaverinsa saa tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen ahdistus + yllättävä tilanne = menee lukkoon tai käyttäytyy muuten kiusallisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän voi olla mlkku kuten 2 kälyäni ja 1 lankomies. 2 ei tervehdi vaikka tulisimme tiellä nokakkain ja 1 yrittää paeta ettei tarvitsisi tervehtiä. 🖕
Sinussako ei ole mitään syytä ko. käytökseen?
Kato, yleinen syyttäjä.
Aina ei jaksa - varsinkin jos tietää, että on hokannut ihmisen, jonka kanssa joutuu todennäköisesti juttelemaan pitemmän aikaan. Myönnän joskus kaupassa kurvanneeni äkkiä toiseen suuntaan, kun bongasin ihmisen, jonka kanssa en sillä hetkellä jaksanut jutella vähintään varttituntia. Luulen kyllä, että hän ei huomannut minua, toivottavasti.
Toinen on sitten se, että voi "melkein tunnistaa" muttei ole varma, niin voi tuntua helpommalta katsella pilviä nolon tilanteen välttämiseksi, kun ei saa kiinni, että mistä yhteydestä ihmisen tunnistaa ja ollaanko varmasti oikeasti tarpeeksi tuttuja. Varsinkin, jos ei ole kovin hyvä kasvomuisti.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt näitä. Jos siis ihan selvästi näkee että joku tunnistaa, mutta alkaa vaan katsella toisaalle ettei tarvisi moikata.
Voi olla sellaisia huolia omassa elämässä, että jopa itkuun purskahtaminen on lähellä ja silloin se moikkaaminenkin voi tuntua ylivoimaisen vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Saatan huomata, että joku tuttu, mutta en osaa yhdistää kuka se on. Parempi sitten olla vaan huomaamatta. Kerran pohdin erästä henkilöä kuumeisesti, mistä tunnen hänet ja se olikin joku tunnettu näytelijä..
Eiköhän parempi vaihtoehto tuossa tilanteessa ole nimenomaan moikata. Mitä siitä, jos ei ollutkaan tuttu. Ei ole paha asia eikä loukkaa ketään. Paljon tylympää on olla moikkaamatta tuttua.
Kun minulla alkoi mennä näkö, näin kyllä vielä liikkua jopa ilman opastajaa tai keppiä, mutta en todellakaan tunnistanut ihmisiä enää kasvoista. Sitten myöhemmin ihmiset olivat enää pelkkiä hahmoja ilman mitään yksityiskohtia sumu seassa. Tässä vaiheessa kuulin mukana olleelta yhden jos toisenkin vanhan tutun jäänee vähän kauemmas seuraamaan tilannetta, mutta eivät tulleet kuitenkaan sanomaan minulle mitään. Ei varmaan aina näin ole, mutta on yllättävän vaikea kertoa tuollaisesta toisille ennen kuin on edes itse sulatellut tilannetta ja siihen menee kauan. Joku voi olla likinäköinen tai ei ole piilarit tai lasit päässä.
ja nämä on näitä surullisen kuuluisia tilanteita näkövammaisten keskuudessa, kun itselleen asia on vielä uusi ja vaikea ja kuulee jonkun vanhan tutun kyttääjän sivummalta , mutta ei kuitenkaan osaa tai uskalla tulla sanomaan mitään.