Olen uskovainen uskovaisista huolimatta
Jo alussa päätin etten anna heidän viedä minulta Jumalaa. Löysin Jumalan/Jeesuksen. Sittemmin olen ollut tekemisissä uskovien kanssa, osa ihme möykkääjiä jotka eivät anna muille suunvuoroa, miksi? Ylennetään itsensä. Ei Jeesus ollut sellainen.
Kommentit (7)
Minut nostettiin tikun nokkaan erään seurakunnan (en kuuluu kyseiseen srk) jumalanpalveluksessa viime sunnuntaina. Tiedän koska 1+1=1 eli kyseisen srk:n jäsenet alkoivat kaupungilla mulkoilemaan jo pari viikkoa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä pidät itseäsi tuolla tavalla muita parempana?
Eri ihmiset tulkitsee Raamattua eri tavoilla ja kiinnittää erityistä huomiota eri raamatunkohtiin. Raamatusta löytyy mm. tällainen kohta, jossa käsketään astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla (2 Tim. 4:1-2):
"1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella."Lainaus on kirjeestä jonka Paavali kirjoitti Timoteukselle, mutta jotkut ajattelee että kaikkien uskovien tulisi käyttäytyä samoin.
No minusta sellainen toiminta karkottaa ihmisiä pois, jos onkin tarkoitus evankelioida. Ei kukaan jaksa että heidän päälle möy
En siis kyseenalaista tuota Raamatun kohtaa, mutta mielestäni jos rakkaus ohjaa toimintaa, huomioi toista ihmistä
Ap
Vierailija kirjoitti:
No minusta sellainen toiminta karkottaa ihmisiä pois, jos onkin tarkoitus evankelioida. Ei kukaan jaksa että heidän päälle möykätään, sanomakin menee helposti ohi.
Ap
Sinä ajattelet noin, jotkut muut ajattelevat eri tavalla. He eivät välttämättä pidä itseään tippaakaan muita parempina, vaan he kokevat vain toteuttavansa Raamatussa olevaa käskyä. Ja vaikkei tungetteleva ja ehkä suorastaan aggressiivinen evankeliointitapa kävisi järkeen, Raamatussa sanotaan evankeliointiin liittyen mm. näin: "Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." (1 Kor 3:6-7)
Kukaan meistä ei ole uskovainen muista uskovista huolimatta vaan yksin Jumalan armosta. Kun ymmärtää, miten suuri on Jumalan armo minua syntistä kohtaan, on valmis kärsimään toisia uskovia rakkaudessa, kuten Raamattu opettaa. Olen pahoillani huonoista kokemuksistasi. Mutta kehotan silti hakeutumaan seurakuntayhteyteen ja palvelemaan muita uskovia. Esikuvamme on Jeesus, joka pesi jopa Juudaksen jalat vaikka tiesi tämän pettävän Hänet. Vaikeat ihmiset myös paljastavat meidän oman syntimme ja haastavat meitä kasvuun. Jumala käyttää meitä toistemme elämässä niinkuin kivi kiveä hioo. Ja sitten jossain vaiheessa myös havahtuu siihen, että itse asiassa nuo toiset joutuvat myös kärsimään minua rakkaudessa. Sen jälkeen ei tule enää niin valitettua seurakunnasta :)
Vierailija kirjoitti:
En siis kyseenalaista tuota Raamatun kohtaa, mutta mielestäni jos rakkaus ohjaa toimintaa, huomioi toista ihmistä
Ap
Sinulla on tietynlainen käsitys siitä, millä tavalla toisen ihmisen rakkaudellinen huomioiminen tapahtuu. Joillain muilla on erilainen käsitys asiasta.
Niin minäkin. Uskon Jumalaan enkä ihmisiin. Uskominen Jumalaan voi olla hullua, mutta uskominen ihmisiin jo peräti pähkähullua.
Miksi sinä pidät itseäsi tuolla tavalla muita parempana?
Eri ihmiset tulkitsee Raamattua eri tavoilla ja kiinnittää erityistä huomiota eri raamatunkohtiin. Raamatusta löytyy mm. tällainen kohta, jossa käsketään astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla (2 Tim. 4:1-2):
"1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella."
Lainaus on kirjeestä jonka Paavali kirjoitti Timoteukselle, mutta jotkut ajattelee että kaikkien uskovien tulisi käyttäytyä samoin.