Lopetin päihteet, tupakoinnin, tunnesyömisen, rahapelit, huonot ihmissuhteet melkein samaan aikaan. Kysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Joo nämä kaikki Pitäs kans ja ennenkaikkea ottaa loparit ja yrittää parempaa työpaikkaa. Nykyinen on syypää noihin kaikkiin muihin.

Minulla oli huono parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa ap, miten elämäsi on sitten muuttunut ja mitä olet näistä oivaltanut? 

On muuttunut kaikella tavalla. Hengitän helpommin ihan henkisesti ja fyysisesti. Olen terveempi, olen tavallaan juurtuneempi ja läsnä, itsetietoisempi, rakastan ja kunnioitan itseäni mihin en aiemmin kunnolla kyennyt. Haluan pitää itsestäni huolta. Olen oivaltanut, että on minun vastuulla miten suhtaudun asioihin ja millaisia valintoja teen. On tärkeää pyrkiä kuuntelemaan itseään ja myös toimimaan. Se on prosessi eikä helppoa mutta mahdollista ja se kannattaa. - ap 

Mitä?

Minä jätin alkoholin, tupakan ja rasvaiset herkut

Kaikesta muusta luovuin.

Miksi et lopettanut myös valehtelua av:lla?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla nyt hyviä (uusia?) ihmissuhteita?

Nautin yksin olosta ja olen sitä tarvinnut hyvin paljon. Sekin kuuluu prosessiin eikä sitä tarvitse pelätä. Olen kuitenkin saanut elämääni hyvin tärkeitä ihmisiä vähän jopa "sattumalta" raitistumisen myötä. Edelleen olen paljon itsekseni mutta muutama merkittävä ihmissuhde on tullut elämääni ja olen niistä valtavan kiitollinen. - ap

Vierailija kirjoitti:

Onko luonnollinen mielihyväntunne palautunut elämääsi (ja mikä on historiasi tässä asiassa, eli oletko aiemmin kyennyt oikeasti kunnolla tuntemaan mielihyvää vai oletko ollut turta aiemmin)?

Lähinnä sen takia kyselen, koska itselläni ei näin käynyt vaikka esimerkiksi alkoholin juomisen ja tupakoinnin lopettamisesta on kulunut aikaa jo noin 10 vuotta. Tosin tähän voin sanoa että itselläni on traumataustasta johtuen aina ollut lähes täysi kyvyttömyys tuntea mielihyvää suunnilleen yhtään mistään. Eli ei ole mitään mitä palauttaa elämään koska sitä ei ole koskaan ollutkaan. 

Ymmärrän tavallaan kysymyksesi. Tai tarkennan, että tarkoitatkohan tyhjyyden tunnetta?

Minulla on myös hyvin traumaattinen tausta mutta vaikka olen ollut masennukseen taipuvainen sekä herkkä, niin kuitenkin olen myös osannut nauttia. 

Kun käytin kaikkea turruttaakseni oloni niin mikään ei riittänyt. Olo oli aina silti pian hyvin mitäänsanomaton ja levoton. Tästä tuli mieleen "ihminen ei saa tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse" - Tommy Hellsten.

Alkuun tietenkin olo oli todella vaikea kun jätti normaaleiksi muodostuneet pako-ja tukipylväät pois. Sitä on kuitenkin vahvistunut ja nautin ihan yksinkertaisista asioista. Tyhjyys on kuitenkin läsnä usein edelleen ja se kalvaa joskus. Se on se, mitä olen yrittänyt myös täyttää päihteillä. Se ei ehkä koskaan katoa, en tiedä mutta olen pyrkinyt hyväksymään sen läsnäolon. Olen löytänyt siitäkin jotain kaunista vaikka joskus se valtaa alleen. Kuitenkin, elämä on hyvää myös vaikka ei koko ajan tuntisi oloaan "täydeksi", miksi pitäisikään. Se pakottaa kehittämään itseään ja katsomaan sisäänpäin mielestäni vaikka joskus onkin sielullisesti sellainen olo, ettei kuulu minnekään eikä tiedä kuka on. Kuitenkin noitakin hetkiä tarvitaan. - ap

Vierailija kirjoitti:

Onko vauva.fi nyt korvaava paheesi?

Ei ole. Käyn täällä enää harvoin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi et lopettanut myös valehtelua av:lla?

Tarkenna toki?

-ap