Miten iso ongelma sinulle on kumppanin erilainen ruokavalio?

Joku oikein äärimmäisyyksiin menevä militantti vegaani voisi olla rasittava elämänkumppani. Tyyliin, että keittiön kippoja, kuppeja ja kihveleitä ei voi käyttää enää ollenkaan jos ne on saastuneet lihan kanssa kosketuksissa olemisesta. Sitten pitäisi vissiin olla kaksi keittiötä jotta molemmat voisi tehdä täysin erillään omat ruokansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin kasvissyöjä ollut jo vuosia ennen nykyistä kumppania. Ilmoitin heti, että voin tehdä ruuat, mutta en tee liharuokia. Mies söi alkuun kotona kasvisruokaa ja muualla liharuokaa, mutta nopeasti alkoi syödä muuallakin kasvisruokaa ja on ollut jo vuosia kasvissyöjä.

Kurjaa tässä on se, että alkuvuodet kuulin naljailua, että olen pakottanut miehen kasvissyöjäksi. Mikä oli täyttä peetä ja mies teki ihan itse omat valintansa. Koska olemme vuosienkin päästä onnellsia ja rakastuneita ja mies edelleen kasvissyöjä, niin naljailukin on loppunut.



Minkään "en syö pupujen ruokaa"-tyypin kanssa en toki olisi alkanut edes olemaan, koska olisimme olleet liian erilaisia ylipäätään.

Meillä vähän sama, mutta toisin päin. Mies oli kasvissyöjä ja minä sekasyöjä. Jotenkin vain liu'uin kasvissyöjäksi eikä ollut ollenkaan vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin kasvissyöjä ollut jo vuosia ennen nykyistä kumppania. Ilmoitin heti, että voin tehdä ruuat, mutta en tee liharuokia. Mies söi alkuun kotona kasvisruokaa ja muualla liharuokaa, mutta nopeasti alkoi syödä muuallakin kasvisruokaa ja on ollut jo vuosia kasvissyöjä.

Kurjaa tässä on se, että alkuvuodet kuulin naljailua, että olen pakottanut miehen kasvissyöjäksi. Mikä oli täyttä peetä ja mies teki ihan itse omat valintansa. Koska olemme vuosienkin päästä onnellsia ja rakastuneita ja mies edelleen kasvissyöjä, niin naljailukin on loppunut.



Minkään "en syö pupujen ruokaa"-tyypin kanssa en toki olisi alkanut edes olemaan, koska olisimme olleet liian erilaisia ylipäätään.

Tämä kuulostaa näin miesnäkökulmasta hyvin tutulta. Olen vegaani, kuten myös naisystävänikin on ja kummallisesti se oletus tosiaan on, että naisystäväni olisi painostanut minut kasvisyöjäksi. Itse olin vegaani ennen kuin edes tapasimme toisemme ja olen myös noudattanut vegaanista ruokavaliota kauemmin kuin naisystäväni. Ilmeisesti kasvissyönti ja varsinkin vegaanius profiloidaan edelleen niin vahvasti naisten jutuksi, että tehdään tuollaisia oletuksia.

Ja vastauksena itse kysymykseen, voisin varmasti seurustella ei-vegaanista ruokavaliota noudattavan ihmisen kanssa, mutta vallankin kun itse olen vegaani eläinoikeussyistä, on toki huomattavasti helpompi, että toinen jakaa saman arvomaailman.

Kun mies suostuu syömään kasvisruokaa sun kanssa, niin heti ylistetään. Mut jos ei suostu, niin sit se ei kunnioita sua? Kasvissyöjänaiset, laittakaa tää muistiin!

Pidän ruoanlaitosta, mutta jos pitäisi siirtyä täysin toisen parisuhteen osapuolen selvästi rajoitettuun ruokavalioon jotta voitaisiin tehdä vain yhtä ruokaa kerrallaan tai tekisin kahdet ruoat tai molemmat teksivät omansa (=ruuhkaa keittiössä tai syötäisiin eri aikaan), voisi olla pidemmän päälle hankalaa. Toki jos toisella puhkeaisi allergia tai todettaisiin esim. keliakia, silloin täytyisi miettiä ruoka-asioita kokonaan uudelleen. Ja vaikka olemme sekasyöjiä, meillä on nykyisin aika vähän punaista lihaa, mutta ruokavaliossa on mm. kalaa, maitotuotteita, munia. Anoppi on lakto-ovo-vegetaristi eli syö maitotuotteita, munia (ja kypsää kalaakin välillä). Kun menemme hänne luokseen, teen kaikille toki aina kasvisruokaa.

Kumppanin ruokavalio ei ole minulle ongelma. Sillä, kuinka kumppani suhtautuu minun ruokavaliooni, on paljon isompi merkitys. Voin helposti tehdä kumppanilleni ruokaa, jota en itse syö, kunhan kumppani omalla vuorollaan huolehtii, että minulle on riittävästi ruokaa, joka sopii ruokavaliooni.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaisi yhtään. Ehkä sellainen erikoisruokavalion larppaaminen ravintoloissa alkaisi ärsyttää, mutta muuten ei ongelmaa.

Sana "larpata" on jo aikoja sitten alkanut ärsyttää, typerästi käytetty. Mutta nyt ei näköjään enää edes tiedetä mitä se tarkoittaa! Voi jessus. Ja keksikää uusia ilmaisuja muutenkin.

Olis kyllä hankalaa metsästävän miehen kanssa olla kasvissyöjä. Onneksi ollaan molemmat sekasyöjiä

Minulle tuo on jo lähtökohtana mahdoton. En voi kuvitella olevani suhteessa kasvissyöjän kanssa.

Minulle tuo olisi kynnyskysymys. En halua enää koskaan alkaa suhteeseen nirsoilijan kanssa. Jo se ettei juo kahvia tai viiniä, on mulle turn off.

Vierailija kirjoitti:

Olis kyllä hankalaa metsästävän miehen kanssa olla kasvissyöjä. Onneksi ollaan molemmat sekasyöjiä

No ei mulle ole ongelma olla yhdessä metsästäjän miehen kanssa.

-25 vuotta kasvissyöjänä

Ei oo ongelma, toinen on sekasyöjä ja toinen vegaani. Usein kotona syödään samaa kasvisruokaa, koska se on helppoa ja molemmat tykkää siitä. Joskus sekasyöjä lisää juustoa omaan osaansa, joskus tehdään muuten yhteistä ruokaa mutta lisätään lopuksi esim. kanat tai tofut omiin annoksiin.

Ravintolat valitaan yleensä hyvän vegaaniruuan ehdoilla, koska halutaan molempien nauttivan. Toki joskus reissussa voi olla vaikeaa löytää hyvää vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita ja silloin vegaani tyytyy vähän huonompiin.

Vierailija kirjoitti:

Olis kyllä hankalaa metsästävän miehen kanssa olla kasvissyöjä. Onneksi ollaan molemmat sekasyöjiä

Miksi olisi? Eihän sen kasvissyöjän ole pakko mukaan metsästämään lähteä tai syödä muruakaan eläinten lihaa.

Ei haittaisi. Elin 20 vuotta kasvissyöjän ja sekasyöjän liitossa, ei mitään ongelmaa kummallekaan. Mutta vauvasuu haittaisi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vegaani ja miesystävä sekasyöjä, ei ongelmaa, koska mies ei pelkää kasviksia. Yhdessä ollessa syödään vegaanista ruokaa - ja en ole "pakottanut", olen sanonut, että voi itse ostaa/tuoda omat lihansa, mutta ilmeisesti kunnioituksesta ei koskaan toimi niin. En ole tätä sen enempää tivannut, koska en ole nähnyt syytä. On alkanut syödä kasvisruokaa enemmän kotonaankin ja laittelee kuvia uusista löydöistä. <3 Hänen aikuinen tyttärensä on myös kasvissyöjä joten sikäli ei uusi juttu hänelle muutenkaan.

Miksi se on muka kunnioittamista, että hän syö kasvisruokaa sun takia? Miksi sä et kunnioita häntä ja syö välillä lihaa?

Voi huokaus. Kunnioituksesta minua kohtaan ei syö seurassani liharuokaa, vaikken ole sitä kertaakaan vaatinut. Minulle vegaanius on vahva arvovalinta, sitä voi olla vaikea ymmärtää että eri ihmisillä on erilaisia arvoja. Hänelle sekaruoka ei ole mikään arvovalinta, vaikka kunnioittaakin minun arvojani. En syö kenenkään mieliksi liharuokaa, koska se on arvojani vastaan. Mies on valinnut omaehtoisesti syödä seurassani vegaaniruokaa, hänen ensisijaiset arvonsa ovat sitten taas toisaalla, joita minä puolestani kunnioitan. En osaa tätä tarkemmin sinulle vääntää.