Kuvaile ruma hääpuku

eli pitsiä ja pitsiä aina vaan, puhvihihat ja iso rusetti takapuolen päällä!!

onkohan tuollaista enää nykypäivänä kellään... =(

Vierailija:

eli pitsiä ja pitsiä aina vaan, puhvihihat ja iso rusetti takapuolen päällä!!

onkohan tuollaista enää nykypäivänä kellään... =(

eli kurtattua satiinia vartalonmyötäisesti ylhäältä alas.



Myös tämä tuhannesti viimevuosina nähty korsettiyläosa alkaa jo tursuta korvista.

Esim. oikein avonainen/hihaton tiukka puku reilusti ylipainoisen yllä.

Onneksi menin naimisiin 90-luvulla ja sain upen puvun rusetteineen, valtavine helmoineen, laahuksineen, pitseineen ja hörsöineen =)

Vierailija:

Onneksi menin naimisiin 90-luvulla ja sain upen puvun rusetteineen, valtavine helmoineen, laahuksineen, pitseineen ja hörsöineen =)

Kaunis puku on myös kangasvalintoja myöten aito. Puuvillaa, pellavaa, silkkiä...



Ruma puku on vaan luvattoman ruma kantajansa päällä. Olkoon se kasari tai ysäripuku tahi sitten 2000-luvun tekele.

Ruma hääpuku on hihaton tai vain kapeilla olkaimilla oleva. Sellaise ovat kammottavia jossa selkää näkyy esim sydämenmuotoisen aukin verran.

Joku kinkki yritti jossain sifonkikyhäelmässä pyöriä jossain kaupassa "tykkäisköhän se etunimi tälläisestä?"

Ruma hääpuku ( mikä tahansa mekko) on jos se on liian pieni. Katsojaa alkaa ahdistaa, kun kiristävä puku

kyllä huomataan, varsinkin jos rintamus on pursuamassa kokoajan yli, tai morsian joutuu nostelemaan

etuosaa käsin kokoajan ylemmäs ettei mekko valahtaisi liian alas.

Kun mielipidettä kysytään, niin hihaton, olkaimeton puku ei ole kaunis. Eniten on just rintaliivien kohdalta

alkavia hääpukuja, lähes kaikilla. Myöskään muu kuin valkoinen hääpuku nuorella morsiamella ei ole kaunis, eikä monivärinen.

Upeita hääpukuja on paljon mm. menneiltä vuosikymmeniltä.

Kantajalleen väärän mallinen, kokoinen ja/tai liikkumista hankaloittava. Ahtaissa tiloissa sellainen vanneunelma on naurettava. Myötähäpeä jos joutuu katselemaan morsiamen selkäläskien tursuamista vihkimisen ajan tai etumuksesta alas valahtavaa pukua mitä kiskotaan koko juhlan ajan paikoilleen ja välillä jännitetään pullahtaako tissit esiin kun juhlakalu unohtaa olla skarppina.

Överiläskeillä oli jossain vaiheessa tapana tunkea läskiroikkunsa liian pieneen pukuun ja asetella tissit ns. tiskiin, missä ne sitten hytisivät kilpaa jäähdykkeiden ja käsivarsien allien kanssa. Hyi sentään. Ja puvut jotain halpaa tekohärpäketttä.

Hienoimmastakin puvusta saa karsean kokonaisuuden kun se on puettu morsiamelle, jolla on juhlapäivänään ne arkiset ovaalinmutoiset rillit vuodelta 1999 ja joku tuhnuinen maantienvärinen nuttura jonka on taiteillut joku tuttu kampaaja-Raija "Raijan salongista."

Parasta on jos puku on vielä huonosti istuva, haisevasta halpismateriaalista ja mahdollisesti tilattu kuvan perusteella jostain kiinan kaupasta. Anoppi sitten voi vähän ompelukoneellaan vielä viimeistellä pukua mieluisaksi.

Värilliset nyöritykset valkoisen puvun selkäpuolella on poikkeuksetta kamalia. Tulee mieleen joku piknikpaisti.

Huonosti istuva puku on aina epäedustava.

Sellainen hihaton, korsettiyläosainen, jota morsian joutuu nostelemaan. Jossain telkkarin ohjelmassa oli tällainen, morsian otti aina yläreunasta kiinni, levitti kyynerpäät, nosti ja nytkäytti itseään. KOKO AJAN.

Puvun pitää olla sellainen, että siinä voi olla levollisesti. Mikään ei tursu, pursua, roiku, pullahda ulos tai tunnu epämukavalta.

Ja ihan hyvä jos alushousut eivät näy läpi. 70-luvulla näitä näkyi paljon kun mekot olivat yksinkertaisia, ohuita ja laskeutuvia.

Vierailija kirjoitti:

Hienoimmastakin puvusta saa karsean kokonaisuuden kun se on puettu morsiamelle, jolla on juhlapäivänään ne arkiset ovaalinmutoiset rillit vuodelta 1999 ja joku tuhnuinen maantienvärinen nuttura jonka on taiteillut joku tuttu kampaaja-Raija "Raijan salongista."

Sellainen hyvin yleinen ja liian laitettu liikkumaton nutturakampauskin on kamala. Juuri se näyttävä, monimutkainen "hieno" nuttura, jossa on vähintään 500 pinniä, koristeita, ehkä vähän lisäkettä ja jossa jokainen karva on liimattu paikalleen kypäräksi hiuslakan avulla. Vaikka tuulisi ja sataisi, kypäränuttura ei liikahda. Vaikka morsian tippuisi järveen, kypäränuttura nousee muuttumattomana kuin zombie esille. Hääyön pariskunta muistaa jännetuppitulehduksesta ja itkuisesta hiuspinnien purkamisesta. Aamulla sulhasen säikäyttää Rölli-kampaukseen vaihtanut morsian.

Olkaimeton on usein ruma, sillä harvassa on ne naiset, joilla oikeasti kauniit olkapäät, käsivarret ja rintakehän seutu, koska tuo puku vaatisi että kaikki osat edustavia. On kumaraa, läskiä, liian luista solisluuta jne. Suomessa useimmiten allit esillä ja isot tissit puristettu möykyksi että puku pysyy päällä. Ja sitten vielä jätetty tuo dekoltee meikkaamatta.

Ehkä hääpukujen myyjät suosii näitä kun helpompi tehdä...

Kaunis puku korostaa kantajansa parhaita piirteitä ja peittää epäedustavat.

Olkaimeton suurimmalla osalla. Sellainen joka näyttää siltä, että tippuisi päältä ja jota on pakko olla nostamassa ylospäin, ettei tissit vilku. Jotta sopisi täytyisi olla hoikka tai sitten treenattu. Ja oikeasti istua ja olla sopivan kokoinen.

Hoikalla ja pitkällä mikä tahansa puku näyttää mukiinmenevältä. Lihavalla mikään ei näytä hyvältä. Mutta kermakakkupuvut ovat aina huonoja. En muuten ymmärrä, miksi lihava edes menisi naimisiin.