Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

"Lisäksi, onko se pienen lapsen vika, vaikka tämän vanhemmat olisivatkin hänet jostain kumman syystä hylänneet. Eikö rescue-koirat ole vastaava ilmiö? Miksi pelastaa koira, mutta ei ihmistä?"

Pelastan molemmat. Onko se kielletty? 

Kaikki ei aina mene kuten itse haluaisi mutta pään pensaaseen työntäminen ei asiaa muuksi muuta. Voitte uskotella itsellenne ihan rauhassa että täällä vaan trollataan kun sanotaan että koira sieltä palavasta talosta lähtisi mukaan mutta älkää turhaan sitten hämmästykö jos tilanne kohdallanne joskus käykin toteen. Niin ja vahtikaa niitä lapsianne myös siellä uimarannoilla ei ne sielläkään muita kiinnosta vaan omista huolehditaan.

Nykyajan vanhemmat on sellaisia, että heidän lapsiaan ei saa komentaa tai ohjeistaa. Miksi mun siis pitäisi hädän hetkellä olla joku pelastava enkeli?

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pahoillani, jos joku oikeasti on kohdannut ihmisten taholta niin kylmää kohtelua, että kaikki empatia kanssaihmisiä, etenkin lapsia kohtaan on kadonnut. 

 

Mutta onhan niitä hirviövanhempia ja kaiken maailman narsisteja. Ikävää, että koiriin liian tunteikkaasti suhtautuville on sattunut sellaisia. 

Koiriin liian tunteikkaasti suhtautuville? Jos sinulla ei ole tunteita niin älä kiellä niitä muilta. 

Yhteiskunta tarjoaa kodin ja turvan sekä koiralle että omistajalle. Yhteiskunnan muodostaa muut ihmiset. 

 

Ihmisen hylkääminen tällaisen hädän hetkellä (tässä valittiin vieläpä lapsi, jotta ei voi vetäytyä ihmisen pahojen tekojen taakse, lapsi on vielä viaton) kertoo siitä, että ei tippaakaan arvosta sitä turvaa ja yhteisöä, jonka muut ihmiset tarjoavat. 

 

Ymmärrän tämän psykologisesti hyvin. Joillakin on olemattomat sosiaaliset taidot, ja on kehitelty muista ihmisistä mielessään vihollisia, kun ei pysty kohtaamaan heitä normaalisti. En tiedä liittyykö tämä kaupungistumiseen, ehkä jossain määrin, mutta ehkä ei sittenkään, onhan maallakin kaikenlaista kyräilyä ja siellä ne riidat vasta onkin railakkaita.

Mutta siis, koira vai ihminen? Koiran ja sinun turva on muu yhteiskunta ja ihmiset. Nekin, jotka eivät tervehdi rapussa. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta tarjoaa kodin ja turvan sekä koiralle että omistajalle. Yhteiskunnan muodostaa muut ihmiset. 

 

Ihmisen hylkääminen tällaisen hädän hetkellä (tässä valittiin vieläpä lapsi, jotta ei voi vetäytyä ihmisen pahojen tekojen taakse, lapsi on vielä viaton) kertoo siitä, että ei tippaakaan arvosta sitä turvaa ja yhteisöä, jonka muut ihmiset tarjoavat. 

 

Ymmärrän tämän psykologisesti hyvin. Joillakin on olemattomat sosiaaliset taidot, ja on kehitelty muista ihmisistä mielessään vihollisia, kun ei pysty kohtaamaan heitä normaalisti. En tiedä liittyykö tämä kaupungistumiseen, ehkä jossain määrin, mutta ehkä ei sittenkään, onhan maallakin kaikenlaista kyräilyä ja siellä ne riidat vasta onkin railakkaita.

Mutta siis, koira vai ihminen? Koiran ja sinun turva on muu yhteiskunta ja ihmiset. Nekin, jotka eivät tervehdi rapussa. 

Eivät muut ihmiset ole minulle mitään vihollisia. Noin kautta rantain jos tätä lähtee pohtimaan niin juuri se omista huolehtiminen on se mikä kaiken pitää kasassa. Kukaan ei yksin koko maailmaa pelasta vaan jokainen pitää huolta niistä omista läheisistä. Tässä tapauksessa se naapurin lapsi ei ole mun läheinen vaan mun koira ja rakkaus sitä kohtaan saa mut toimimaan hädän hetkellä sen hyväksi.

Eli tän aiheen logiiikalla, voisko ajatella että, ihmisistä on parempi että esim joku pimahtanut ampuu koulussa ihmisiä kuin että se menisi ampumaan eläinten hoitopaikkaan. Taitaa maailma ja ihmiset olla sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta tarjoaa kodin ja turvan sekä koiralle että omistajalle. Yhteiskunnan muodostaa muut ihmiset. 

 

Ihmisen hylkääminen tällaisen hädän hetkellä (tässä valittiin vieläpä lapsi, jotta ei voi vetäytyä ihmisen pahojen tekojen taakse, lapsi on vielä viaton) kertoo siitä, että ei tippaakaan arvosta sitä turvaa ja yhteisöä, jonka muut ihmiset tarjoavat. 

 

Ymmärrän tämän psykologisesti hyvin. Joillakin on olemattomat sosiaaliset taidot, ja on kehitelty muista ihmisistä mielessään vihollisia, kun ei pysty kohtaamaan heitä normaalisti. En tiedä liittyykö tämä kaupungistumiseen, ehkä jossain määrin, mutta ehkä ei sittenkään, onhan maallakin kaikenlaista kyräilyä ja siellä ne riidat vasta onkin railakkaita.

Mutta siis, koira vai ihminen? Koiran ja sinun turva on muu yhteiskunta ja ihmiset. Nekin, jotka eivät tervehdi rapussa.&nbs

Mutta yhteiskunnan toimivuuteen vaaditaan luottamusta ihmisten välillä, myös ihan tuntemattomien ihmisten välillä. 

Sinä kietoudut omaan itseesi, ja jätät kokonaan huomioimatta ympäröivän yhteiskunnan, joka mahdollistaa sinulle sen omaan itseesi kietoutumisen ja koiran pitämisen. Jos sun pitäisi yksin, ilman muita ihmisiä metsästää ruokasi, niin hyvä metsästyskoira voi tietysti olla siinä avuksi, mutta silloinhan olisi loogista pelastaa vain hyvä metsästyskoira, ei seurakoiraa ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta tarjoaa kodin ja turvan sekä koiralle että omistajalle. Yhteiskunnan muodostaa muut ihmiset. 

 

Ihmisen hylkääminen tällaisen hädän hetkellä (tässä valittiin vieläpä lapsi, jotta ei voi vetäytyä ihmisen pahojen tekojen taakse, lapsi on vielä viaton) kertoo siitä, että ei tippaakaan arvosta sitä turvaa ja yhteisöä, jonka muut ihmiset tarjoavat. 

 

Ymmärrän tämän psykologisesti hyvin. Joillakin on olemattomat sosiaaliset taidot, ja on kehitelty muista ihmisistä mielessään vihollisia, kun ei pysty kohtaamaan heitä normaalisti. En tiedä liittyykö tämä kaupungistumiseen, ehkä jossain määrin, mutta ehkä ei sittenkään, onhan maallakin kaikenlaista kyräilyä ja siellä ne riidat vasta onkin railakkaita.

Mutta siis, koira vai ihminen? Koiran ja sinun turva on muu yhteiskunta j

Ei tuossa ole järkeä. Tuolla sinun logiikallasi lapsen pelastava voisi ihan hyvin jättää siis vammaisen lapsen liekkeihin koska siitä ei ikinä tule olemaan mitään hyötyä missään.

Joskus ehkä 20 vuotta sitten olisin varmaan valinnut lapsen, mutta ihan piruuttani valitsen nykyään koiran, oli se sitten omani tai jonkun muun. Äipät ja isät voivat syyttää tästä itseään

Vierailija kirjoitti:

Joskus ehkä 20 vuotta sitten olisin varmaan valinnut lapsen, mutta ihan piruuttani valitsen nykyään koiran, oli se sitten omani tai jonkun muun. Äipät ja isät voivat syyttää tästä itseään

Ennemmin nykyään sanoisin, että koiranomistajat voisi katsella sinne peiliin. Päivittäin koirarähinöitä kaduilla, jonkun koira louskuttaa koko ajan jossakin, kadulla, asunnossa, pihalla. 

Tuodaan kaiken maailman rescue-piskejä ties mistä maista, ja koirista voi levitä jo nyt vaikka mitenkä viheliäisiä tauteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ehkä 20 vuotta sitten olisin varmaan valinnut lapsen, mutta ihan piruuttani valitsen nykyään koiran, oli se sitten omani tai jonkun muun. Äipät ja isät voivat syyttää tästä itseään

Ennemmin nykyään sanoisin, että koiranomistajat voisi katsella sinne peiliin. Päivittäin koirarähinöitä kaduilla, jonkun koira louskuttaa koko ajan jossakin, kadulla, asunnossa, pihalla. 

Tuodaan kaiken maailman rescue-piskejä ties mistä maista, ja koirista voi levitä jo nyt vaikka mitenkä viheliäisiä tauteja. 

Nuo koirat eivät ainakaan ryöstele, r a is k aa, tai auo päätään opettajille

Vaikeita kysymyksiä voi esittää muitakin. Esimerkiksi olen kuullut sellaisen, että jos oma kotisi olisi tulessa, pyytäisitkö naapuriasi pelastamaan sinut vai sinun koirasi? Jos vain toisen ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Joku jankkaa täällä, ettei muka olisi rikos jättää lasta pelastamatta, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Se nimenomaan on. 

 

Mutta se on kieltämättä moraaliselta kannalta mielenkiintoista, että joku, joka (ainakin väittää, että) pelastaisi ensisijassa koiran, kuitenkin tarvitsee väitteensä tueksi uskon siihen, ettei tee silloin rikosta. 

 

Eli tämä itsekkyys ja eläimen asettaminen asemaan, jossa se muun yhteiskunnan näkökulmasta ei ole, kuitenkin kolkuttaa omaatuntoa. Siksi selkänojaa haetaan kuvitellusta laintulkinnasta ihan inttämisen tasolle asti, ja tarpeen mukaan skenaarion yksityiskohtia muokaten. 

 

Miksi? Ehkä siksi, että tällä asialla pitää vieläkin huudattaa. Ehkä siksi, että jos oikeasti joku todella on tuota mieltä, niin ei kuitenkaan pysty myöntämään, että se ei oikeastaan ole oikein. 

Ei, minä en tarvitse väitteeni tueksi uskoa siihen, etten tee rikosta. Tarvitsen ainoastaan sen faktan, että isot tulipalot, pommi-iskut, lento-onnettomuudet ja tsunamit ovat sellaisia katastrofeja, joissa tavallisen ihmisen vastuu on huolehtia ensisijaisesti omasta seurueesta ja sitten vasta auttaa muita kykyjensä mukaan.

Valtaosa tavallisista ihmisistä on joka tapauksessa kriisitilanteissa täysin hyödyttömiä. Toimintakykyä riittää hädintuskin omista huolehtimiseen.

Siksi tämä ikuisuuskysymys on mielestäni lähtökohtaisesti typerä. Tosielämässä ei valita ikinä oman lemmikin ja vieraiden lasten välillä.

Mutta jatkakaa toki vänkäystä vielä toiset 50 sivua. Toivotaan ettei kukaan täällä joudu ikinä oikeasti testaamaan sankaruuttaan missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ehkä 20 vuotta sitten olisin varmaan valinnut lapsen, mutta ihan piruuttani valitsen nykyään koiran, oli se sitten omani tai jonkun muun. Äipät ja isät voivat syyttää tästä itseään

Ennemmin nykyään sanoisin, että koiranomistajat voisi katsella sinne peiliin. Päivittäin koirarähinöitä kaduilla, jonkun koira louskuttaa koko ajan jossakin, kadulla, asunnossa, pihalla. 

Tuodaan kaiken maailman rescue-piskejä ties mistä maista, ja koirista voi levitä jo nyt vaikka mitenkä viheliäisiä tauteja. 

Vaikka koirani pelastasinkin niin olen silti kanssasi samaa mieltä. Nykyään koiria on tosi paljon ja ihan väärillä ihmisillä sekä väärissä paikoissa. Sanomattakin selvää että ongelmia on tulossa jos ottaa koiran asumaan paikkaan joka ei ole koiralle sopiva. Se on eläin ja tarvitsee tietynlaiset puitteet. Roduissa on toki eroja paljon mikä tarvitsee mitäkin mutta yhtä kaikki yksikään koira ei ole mikään lelu tai tavara jolle voi tehdä mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen, epäilemättä. Olisi hirveää menettää oma lemmikki, mutta en voisi jättää lasta kuolemaan.

Millainen fasisti hylkää hädän hetkellä oman lemmikkinsä? 

Eiköhän niitä ihmis pentuja tule lisää, kun äiti parinpäivän päästä toivuttuaan aloittaa uudestaan Tinderöidin ja bilettämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lapsen, epäilemättä. Olisi hirveää menettää oma lemmikki, mutta en voisi jättää lasta kuolemaan.

Millainen fasisti hylkää hädän hetkellä oman lemmikkinsä? 

Eiköhän niitä ihmis pentuja tule lisää, kun äiti parinpäivän päästä toivuttuaan aloittaa uudestaan Tinderöidin ja bilettämisen.

Juuri tällaisten vastausten takia jotkut eivät usko että joku oikeasti pelastaisi sen koiran....

"Mun esimerkissä ei tietenkään ole kyse tästä. Haloo nyt taas. Puhun tilanteesta jossa mielen ja ruumiin täysin toimiessa henkilö katsoisi koiraa ja lasta, joista jompikumpi kuolee jos et nyt nappaa sitä mukaasi - ja valitsisi koiran."

"KOSKA TÄLLAISTA VALINTATILANNETTA EI TOSIELÄMÄSSÄ OLE."

Nyt on! Sehän on tämän hypoteettisen, täysin kuvitellut kysymyksen pointti. Etkö siis osaa kuvitella tällaista tilannetta? Yritä nyt oikein kovasti ja kun onnistut, vastaa siihen itse kysymykseen - kumman pelastaisit - äläkä keksi sataa eri syytä miksi näin ei käy tai miksi kukaan ei saisi tietää tai miksi siitä ei saa tuomiota. Nyt mielikuvituksessasi on se tilanne: mitä teet?

Ihmiset kirjoittavat tänne monta kymmentä sivua aiheen vierestä ja suurin osa on näköjään sekopäitä.

Vierailija kirjoitti:

"Mun esimerkissä ei tietenkään ole kyse tästä. Haloo nyt taas. Puhun tilanteesta jossa mielen ja ruumiin täysin toimiessa henkilö katsoisi koiraa ja lasta, joista jompikumpi kuolee jos et nyt nappaa sitä mukaasi - ja valitsisi koiran."

"KOSKA TÄLLAISTA VALINTATILANNETTA EI TOSIELÄMÄSSÄ OLE."

Nyt on! Sehän on tämän hypoteettisen, täysin kuvitellut kysymyksen pointti. Etkö siis osaa kuvitella tällaista tilannetta? Yritä nyt oikein kovasti ja kun onnistut, vastaa siihen itse kysymykseen - kumman pelastaisit - äläkä keksi sataa eri syytä miksi näin ei käy tai miksi kukaan ei saisi tietää tai miksi siitä ei saa tuomiota. Nyt mielikuvituksessasi on se tilanne: mitä teet?

Ihmiset kirjoittavat tänne monta kymmentä sivua aiheen vierestä ja suurin osa on näköjään sekopäitä.

Ihmettelen tuota samaa. Miksi pitää kierrellä ja kaarrella kun kysymys on selvä. Se vieras lapsi vai oma koira?

Minun vastaus on koira.

Vierailija kirjoitti:

Joskus ehkä 20 vuotta sitten olisin varmaan valinnut lapsen, mutta ihan piruuttani valitsen nykyään koiran, oli se sitten omani tai jonkun muun. Äipät ja isät voivat syyttää tästä itseään

Minulla on päinvastoin. Kenenkään koiraa en ainakaan pelastaisi ja tästä koiranomistajat saavat syyttää itseään.