Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Soittaisin häkeen. 

Mä olen vapaaehtoisesti sinkku vela.

Kissani on minulle kuin lapseni. Tottakai pelastaisin kissani.

Sorry. :) M28

Ihmettelen enemmän näitä ihmisiä, jotka eivät koe lemmikkiä perheenjäsenänä. On olemassa useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että ihmisen ja lemmikin välinen side voi olla monilta osin samankaltainen kuin vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde.

Neurotieteelliset tutkimukset:

Oksitosiini sama hormoni, joka liittyy vanhemman ja lapsen väliseen kiintymykseen, vapautuu myös, kun ihminen on vuorovaikutuksessa lemmikkinsä kanssa (esim. silittää tai katsoo silmiin koiraa).

Nagasawa et al. (2015) osoittivat, että koiran ja ihmisen välinen katsekontakti lisää molemmilla osapuolilla oksitosiinia, samalla tavalla kuin äidin ja vauvan välinen kontakti.

Kiintymyssuhdeteoriat lemmikkeihin:

Monet tutkimukset osoittavat, että ihmiset kokevat lemmikkinsä perheenjäseninä ja muodostavat kiintymyssuhteita niihin samalla tavoin kuin lapsiin.

Lemmikit tarjoavat turvaa, lohtua ja jatkuvuutta, aivan kuten läheinen ihmissuhde.

Ainsworthin kiintymyssuhdeteorian muotoja (turvallinen, välttelevä, ristiriitainen) on sovellettu myös ihmisen ja koiran suhteisiin.

Aivojen toiminta:

Aivokuvantamistutkimuksissa (esim. fMRI) on havaittu, että samoja aivoalueita aktivoituu, kun vanhempi katsoo lastaan tai lemmikkiään.

Julie R. Hecht ja Gregory Berns (20142016) osoittivat, että koirat aktivoivat omistajillaan palkitsemisjärjestelmän samalla tavalla kuin lapset.

Subjektiivinen kokemus:

Useat tutkimukset ja kyselyt osoittavat, että ihmiset kokevat rakkautta, vastuuta ja huolenpitoa lemmikkiään kohtaan samalla intensiteetillä kuin vanhempia tunteita omia lapsiaan kohtaan.

Koiran tottakai, on perheenjäsen. Naapurin lapset ihan kivoja, mutta ei ne ole mun elämässä 247 eikä tuo iloa tai sisältöä mun elämään. Ne on vieraita. 

Koira on mun rakas perheenjäsen ja surisin sitä enemmän kuin montaakaan omaa sukulaistani edes.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tietysti. Hirveät kauhunhetket pienellä kuolla yksin ja hädissään. Koira ei tajua omaa kuolevaisuuttaan, vaikka varmasti tulipalossa myös pelkäisi.

Koiran kognitiivinen taso vastaa noin 22,5-vuotiaan ihmislapsen älykkyyttä. Jos tätä logiikkaa käyttää tuota nuoremmat lapset voisi jättää tulipaloon koiran sijaan, koska heidän ymmärrys on vähäisempää kuin koiran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tietysti. Hirveät kauhunhetket pienellä kuolla yksin ja hädissään. Koira ei tajua omaa kuolevaisuuttaan, vaikka varmasti tulipalossa myös pelkäisi.

 

Koiran kognitiivinen taso vastaa noin 22,5-vuotiaan ihmislapsen älykkyyttä. Jos tätä logiikkaa käyttää tuota nuoremmat lapset voisi jättää tulipaloon koiran sijaan, koska heidän ymmärrys on vähäisempää kuin koiran.

Kaksi VIIVA 2.5-vuotiaan siis 

Mikäli kyseessä tuo naapurin hirviökersa niin lisäisin bensaa ja nauttisin koiramme kanssa tulipalosta.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lemmikkini. Kakaroita tulee nussimalla lisää.

Mitenkäs se sun lemmikkisi on syntynyt?

Eikös ihmisellä ole velvollisuus auttaa ja pelastaa ihminen?

Lapsen tietysti , ei kahta sanaa.

Vaikka eläimet rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Eikös ihmisellä ole velvollisuus auttaa ja pelastaa ihminen?

Ei? Miksi olisi? Hölmöähän tuo olisi

Pelastaisitko naapurin kissan vai naapurin ilkeän miehen?

Omat lemmikkini tietysti, naapurin meluavat kakarat sietääkin kuolla tuskallisen kuoleman palossa, niin paljon heistä on ollut meille häiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisitko naapurin kissan vai naapurin ilkeän miehen?

Miehen.

Miesvihaaja saa kuolla pois.

Outo talo. En päästäisi lemmikkejäni tai lapsiani sellaiseen.

Oman koiran. Ei meillä naapurin lapset hengaile edes teoriassa kun okt:ssa asutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sinäkin näin helteillä mietit ?

No ei tälläisiä kysymyksiä enää Demi fi:hinkään voi laittaa🤷🤷

Tästä ikuisuuskysymyksestä saa vaikka kuinka monta toinen toistaan ärsyttävämpää versiota. Pelastaisitko palavasta talosta vanhan ja raihnaisen mummosi vai vieraan lapsen?

Oma vastaukseni on aina sama. Pelastaisin aina ensimmäisenä ne, joita rakastan, on se sitten mummoni tai koirani. Välitän tietysti muistakin, mutta uskollisuuteni kuuluu ensi sijassa läheisilleni, eli heidän hyvinvointinsa tarkistaisin aina ensimmäisenä, ja sitten autan ketä vain pystyn.

Sen vieraan lapsen perhekin tarvittaessa vaikka tyrkkäisi minut tuleen pelastaakseen lapsensa, jos valita pitäisi.

Käytännössähän tällaista valintaa ei tule ikinä vastaan, koska tavallisten pulliaisten ei tule leikkiä tulipaloissa sankaria. Jos on ylipäätään mahdollista auttaa ketään, niitä autetaan, ketkä ovat lähimpänä ja joiden kanssa pääsee nopeimmin ulos. Jos rupeaisin hölmönä savusukeltamaan, sen täytyisi olla joku minulle todella rakas kuolemanvaarassa. Ja todennäköisesti kuoltaisiin sitten molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen enemmän näitä ihmisiä, jotka eivät koe lemmikkiä perheenjäsenänä. On olemassa useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että ihmisen ja lemmikin välinen side voi olla monilta osin samankaltainen kuin vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde.

 

Neurotieteelliset tutkimukset:

Oksitosiini sama hormoni, joka liittyy vanhemman ja lapsen väliseen kiintymykseen, vapautuu myös, kun ihminen on vuorovaikutuksessa lemmikkinsä kanssa (esim. silittää tai katsoo silmiin koiraa).

Nagasawa et al. (2015) osoittivat, että koiran ja ihmisen välinen katsekontakti lisää molemmilla osapuolilla oksitosiinia, samalla tavalla kuin äidin ja vauvan välinen kontakti.

 

Kiintymyssuhdeteoriat lemmikkeihin:

Monet tutkimukset osoittavat, että ihmiset kokevat lemmikkinsä perheenjäseninä ja muodostavat kiintymyssuhteita niihin samalla tavoin kuin lapsiin.

Lemmikit tarjoavat turvaa,

Jep. Ymmärrän, että ihminen jolla ei ole lemmikkejä, viis veisaa eläimistä. Mutta en luota ihmisiin, jotka pitävät OMAA lemmikkiä jonain helposti korvattavana esineenä eivätkä kiinny siihen. Todennäköisesti jotain sosiopaatteja.

Pelastaisin ihmisen ja antaisin lemmikille armomurhan, se ihminen on ansainnut todennäköisemmin kärsiä läpi orjaelämänsä. Lemmikki syntykööt vapauteen seuraavassa elämässään. Häkämyrkytyskuolema on kivuton.