Miten olette sopeutuneet mummouteen?
Itsellä herättää vaikeita tunteita se, että pitäis jakaa mummous vauvan toisen mummon kanssa. Ja itseasiassa vauvojen toisten mummojen kanssa. Omista lapsista tiesi, että on niille aina se tärkein... Mitä jos se toinen onkin paljon parempi mummo?
Kommentit (38)
Voi luoja.
Minulla epävakaa äiti ja kolme lapsetonta siskoa. Kaikilla vimma olla MINUN lapsilleni se tärkein ja vimma kilpailla keskenään.
Yhteydenpito kaikkiin on olematon tai täysin minimissä tuon vimman takia.
Mene hoitoon. Ihan sairaita ajatuksia.
Hei. Minusta nuo tunteet ovat ymmärrettäviä. Mummous on uusi rooli sinulle. Minä luulen että monella on samoja tuntemuksia, mutta eivät puhu niistä. On eri asia tunnistaa vaikeita tunteita kuin toimia näiden tunteiden pohjalta. Luota siihen että pystyt rakentamaan hyvän suhteen lapsenlapseesi ajan saatossa. Onnea mummoudesta sinulle! Moni ei ehdi tuota vaihetta kokea kun lapsien hankintaa lykätään tai jos tehdäänkään.
Tyttöystäväni mummous on ihan ok. Hänellä oli lapsenlapsia jo kun tapasimme ja ymmärrän että elämässään tärkeysjärjestyksessä lapsenlapset ovat hyvin korkealla.
No yritä edes parhaasi. Miksi miettiä paremmuutta? Mummu 54
Anoppini kilpaili tyttärensä anopin kanssa jo ennen lapsenlapsia. Kumpi osti television ns nuorille (liki nelikymppisiä), kuka kodinkoneita, kuka lakanat jne.
Aivan päätöntä.
Elämä on helpompaa, kun ei mieti tuollaisia. Kun on lapsen perheen kanssa sen verran tekemisissä kuin antavat olla, niin se riittää. On helppoa olla mummo, kun näkee lapsenlapsen kahdesti vuodessa.
Olette ihmisinä erilaisia ja jokaisen mummous on omanlaistaan, eli ette kilpaile lähtökohtaisesti mistään. Se tosin on varmaa, että jos menet johonkin kilpailumoodiin, kokee nuori perhe sinut ahdistavana ja ottaa etäisyyttä. Joten chill ja nauti niistä hetkistä, joita vauvan kanssa saat viettää.
Mummous on aluksi mahdollisuus tarjota lastenhoitoapua eli olla käytettävissä, jos nuorilla vanhemmilla on tarvetta lepoon ja välillä jopa kunnollisiin yöuniin.
Siinä se suhde lapsenlapsiinkin rakentuu ohessa kuin itsestään.
Olen toteuttanut mummouttani suunnilleen noin ja yrittänyt olla ajattelematta sitä kilpailuna. Minä voin olla mummona tätä, toinen mummo toimii omien resurssiensa ja tyylinsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mummous on ihan ok. Hänellä oli lapsenlapsia jo kun tapasimme ja ymmärrän että elämässään tärkeysjärjestyksessä lapsenlapset ovat hyvin korkealla.
Voiko "tyttö" olla mummu?
Aiemmin ajattelin että outoa joidenkin isovanhempien kisaaminen lapsenlapsesta. Nyt olen sen itse kokenut.
Toinen mummo ja pappa ovat yli- innokkaita tyttärensä ensimmäisestä lapsesta. Minä saan joskus hoitaa pienokaista ja on kovin tykännyt olla luonani yökylässäkin. Sain kuulla että toisia isovanhempia harmittaa kun pikkuihminen on valinnut olla minun luonani. Huomasin jopa sellaisen että olivat ostaneet hienoja leluja ja mökille leikkimökin jne houkuttelemaan pientä heidän maailmaansa ja olivat hyvin loukkaantuneita kun lapsi valitsi minut. Suurimmaksi osaksi kuitenkin saavat viettää aikaa tyttären lapsen kanssa kun hoitotarve ja minä olen lähinnä hätävarana. Toki aina valmiina hoitamaan kun tarvitsee.
Ehkä toiset isovanhemmat kokevat olevansa tärkeämpiä isovanhempia. Meillä on etäiset välit eikä paljon puhuttavaa kun tapaamme esim syntymäpäivillä. Jostain syystä kemiamme eivät kohtaa. Miniäni on kuitenkin fiksu ja ihana, ja loistava äiti ja halunnut lapselle mahdollisuuden olla kaikkien isovanhempien kanssa tasapuolisesti. Miniän kanssa olemme läheiset.
Alkaa kilpavarustelu, kumpi ostelee enemmän, laittaa rahaa tilille jne..
Vierailija kirjoitti:
Alkaa kilpavarustelu, kumpi ostelee enemmän, laittaa rahaa tilille jne..
Kellä tuommoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa kilpavarustelu, kumpi ostelee enemmän, laittaa rahaa tilille jne..
Kellä tuommoista?
Niillä joilla epävakaat mummelit kimpussaan.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ajattelin että outoa joidenkin isovanhempien kisaaminen lapsenlapsesta. Nyt olen sen itse kokenut.
Toinen mummo ja pappa ovat yli- innokkaita tyttärensä ensimmäisestä lapsesta. Minä saan joskus hoitaa pienokaista ja on kovin tykännyt olla luonani yökylässäkin. Sain kuulla että toisia isovanhempia harmittaa kun pikkuihminen on valinnut olla minun luonani. Huomasin jopa sellaisen että olivat ostaneet hienoja leluja ja mökille leikkimökin jne houkuttelemaan pientä heidän maailmaansa ja olivat hyvin loukkaantuneita kun lapsi valitsi minut. Suurimmaksi osaksi kuitenkin saavat viettää aikaa tyttären lapsen kanssa kun hoitotarve ja minä olen lähinnä hätävarana. Toki aina valmiina hoitamaan kun tarvitsee.
Ehkä toiset isovanhemmat kokevat olevansa tärkeämpiä isovanhempia. Meillä on etäiset välit eikä paljon puhuttavaa kun tapaamme esim syntymäpäivillä. Jostain syystä kemiamme eivät kohtaa. Miniäni on kuitenkin fiks
Ei helvetti - vieläkö ihmiset todella elävät tällaista vanhakantaista ajatusmaailmaa ja elämää 😃 Itse olen mummi, tapaan lapsenlastani silloin kun aikataulut sopii. Yhtä hyvin voisin alkaa mustasukkaiseksi hoitopaikalle kuin toiselle isovanhemmalle. Ne omat lapset on hoidettu, tämä on ihan ekstraa eikä millään tavalla oma,
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ajattelin että outoa joidenkin isovanhempien kisaaminen lapsenlapsesta. Nyt olen sen itse kokenut.
Toinen mummo ja pappa ovat yli- innokkaita tyttärensä ensimmäisestä lapsesta. Minä saan joskus hoitaa pienokaista ja on kovin tykännyt olla luonani yökylässäkin. Sain kuulla että toisia isovanhempia harmittaa kun pikkuihminen on valinnut olla minun luonani. Huomasin jopa sellaisen että olivat ostaneet hienoja leluja ja mökille leikkimökin jne houkuttelemaan pientä heidän maailmaansa ja olivat hyvin loukkaantuneita kun lapsi valitsi minut. Suurimmaksi osaksi kuitenkin saavat viettää aikaa tyttären lapsen kanssa kun hoitotarve ja minä olen lähinnä hätävarana. Toki aina valmiina hoitamaan kun tarvitsee.
Ehkä toiset isovanhemmat kokevat olevansa tärkeämpiä isovanhempia. Meillä on etäiset välit eikä paljon puhuttavaa kun tapaamme esim syntymäpäivillä. Jostain syystä kemiamme eivät kohtaa. Miniäni on kuitenkin fiks
MInua järkyttää ajatus isovanhemmista, jotka toivovat lapsenlapsen viihtyvän mökillä ja ostavat siksi leikkimökinkin. Suorastaan kuvottavaa! Kyllä lapsenlapselle riittää mahdollisimman paahteinen kaupunkipuisto rikottuine ja virtsattuine leluineen.
No eihäm se lapsenlapsi välttämättä edes käy siellä mökillä.
"MInua järkyttää ajatus isovanhemmista, jotka toivovat lapsenlapsen viihtyvän mökillä ja ostavat siksi leikkimökinkin. Suorastaan kuvottavaa! Kyllä lapsenlapselle riittää mahdollisimman paahteinen kaupunkipuisto rikottuine ja virtsattuine leluineen."
Aivan.
Sarkasmi ei valitettavasti aina toimi näissä "vakavammissa" keskusteluissa. :D
Ymmärretään kyllä, mutta ollaan kuin ei ymmärrettäisi, koska puheenaihe on täynnään arkoja tunteita (ahdistusta ja pelkoa siitä, miten kelpaan ja kuinka hyvin pärjään kisassa mummojen paremmuudesta).
MInua järkyttää ajatus isovanhemmista, jotka toivovat lapsenlapsen viihtyvän mökillä ja ostavat siksi leikkimökinkin. Suorastaan kuvottavaa! Kyllä lapsenlapselle riittää mahdollisimman paahteinen kaupunkipuisto rikottuine ja virtsattuine leluineen.
Niin just, ihan kuin se lapsiperhe ei voisi omistaa omaa mökkiä tai asua ison pihan talossa.
Olihian niillä lapsillakin kai toinen vanhempi?
Koko kysymys on todella omituinen ja ahdistava. Oletko taas niitä sukulaisia, jotka kilpailee lapsen hyväksynnnästä???