Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia kun lapsilla ikäeroa kymmenisen vuotta
03.08.2025 |
Jos kaikki hyvin menee, niin meille olisi tulossa lapselle sisarus. Isosisarus olisi 10-vuotias vauvan syntyessä. Vanhemmat ovat samat, eli lapset asuisivat kokoaikaisesti saman katon alla. Isosisarus on tyttö, tulokkaan sukupuoli ei ole vielä tiedossa eikä olla isosisarukselle itse asiassa vielä kerrottu asiasta, eli se on vielä edessä. Tilaa meillä onneksi sattuu olemaan, eli perheen kasvaminen ei aiheuttaisi tarvetta esimerkiksi muuttoon. Mutta toki esikoisen arki muutoin muuttuisi aika paljon varmasti, vanhemmista puhumattakaan.
Kiinnostaisi kuulla kokemuksia, miten arki ja elämä on sujunut vastaavissa ikäeroissa, mikä on yllättänyt, mitkä ovat olleet ilot ja haasteet. Olisi kiva kuulla myös kokemuksia niiltä, joilla on itsellään iso ikäero sisarukseensa/sisaruksiinsa. Olitteko läheisiä lapsina ja nuorina, oletteko olleet läheisiä aikuisina? Kokemuksia on varmasti monia, niitä olisi tosi kiva kuulla.
Kommentit (29)
Meillä on pojat joilla on 8 vuotta ikäeroa, johtui mun vaikeudesta tulla uudelleen raskaaksi. Yllättäen sitten 38 v tulin raskaaksi.
Meillä oli pojat hyvin läheisiä. Sitä kadun näin jälkikäteen että esikoinen jäi varjoon kun kuopus syntyi. Kuopus oli niin vuosikausia toivottu, että keskityin liikaa häneen. Ei esikoinen ole koskaan asiaa harmitellut mutta tiedän, että hän jäi pikkulapsiaikana syrjemmälle koska oli isompi. Sitä asiaa minun on vaikeaa antaa itselleni anteeksi. Pojilla on erittäin hyvät välit vaikka nykyään eri elämäntilanne kun toinen on yläkuoululainen ja toinen 21-v intissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse saanut pikkusisaruksen ollessani 9-vuotias ja toisen sisaruksen vuoden myöhemmin. Oli ihanaa tulla isosiskoksi kouluikäisenä ja vanhemmat otti tosi hyvin huomioon vauvajutuissa, toisaalta vanhemmat järjesti myös omaa aikaa minulle, vanhemmat kävi kanssani harrastuksissani ja olivat mukana milloin missäkin, mikä oli varmasti hyvä idea minun kannaltani. En siis kokenut ulkopuolisuutta vauvan syntyessä. Osallistuin vauvanhoitoon sen minkä pystyin, sain vaihtaa vaippoja, viihdyttää, pitää sylissä jne. Varsinkin sitä arvostan, että vanhemmat otti mukaan nimien pohdintaan ja kysyivät minunkin mielipidettäni. Sitten kun toinen pikkusisarus syntyi niin oli ehkä hetken sellaista vauva-taaperoarkea, mutta vanhemmat hoiti senkin ihan hyvin.
Valitettavasti pikkusisarukset ja toinen vanhemmista kuolivat onnettomuudessa kun olin yläasteikäinen, joten kokemukseni sisaruudesta rajoittuu vain siihen kun he olivat alle kouluikäisiä. Voisin kuitenkin kuvitella, että varsinkin heistä vanhemman kanssa olisin voinut olla läheinen nyt aikuisena, hänkin olisi jo nuori aikuinen nykyään. Tietty läheisyyteen sisarussuhteissa vaikuttaa moni asia, esimerkiksi ihan jo se, että miten lasten luonteet sopii yhteen ja miten elämä menee.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse saanut pikkusisaruksen ollessani 9-vuotias ja toisen sisaruksen vuoden myöhemmin. Oli ihanaa tulla isosiskoksi kouluikäisenä ja vanhemmat otti tosi hyvin huomioon vauvajutuissa, toisaalta vanhemmat järjesti myös omaa aikaa minulle, vanhemmat kävi kanssani harrastuksissani ja olivat mukana milloin missäkin, mikä oli varmasti hyvä idea minun kannaltani. En siis kokenut ulkopuolisuutta vauvan syntyessä. Osallistuin vauvanhoitoon sen minkä pystyin, sain vaihtaa vaippoja, viihdyttää, pitää sylissä jne. Varsinkin sitä arvostan, että vanhemmat otti mukaan nimien pohdintaan ja kysyivät minunkin mielipidettäni. Sitten kun toinen pikkusisarus syntyi niin oli ehkä hetken sellaista vauva-taaperoarkea, mutta vanhemmat hoiti senkin ihan hyvin.
Valitettavasti pikkusisarukset ja toinen vanhemmista kuolivat onnettomuudessa kun olin yläasteikäinen, joten kokemukseni sisaruudesta rajoittuu vain siihen kun he olivat alle kouluikäisiä. Voisin kuitenkin kuvite
Voi ei. 🥺
Vierailija kirjoitti:
Sisarussuhde ei kehittynyt kovin läheiseksi. Oli lähinnä hoitosuhde sen 6 vuotta. Aikuisenakaan emme olleet läheisiä. Liian iso ikäero. Ehkä vanhainkodissa lähennymme.
Ei meidän vanhempaa lasta käytetty hoitajana sisarukselle. Ikäeroa heillä 9 vuotta. Vasta aikuisena ollaan pyydetty häntä tulemaan kaveriksi, kun meillä meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isompi voi ahdistua ja surra. Pitäisi huomioida erityisesti ja hänenkin tarpeet. Ettei jää varjoon. Myös vauvan kova ääni voi ahdistaa sisarusta tai pikkulapsen vilkkaus, juoksu. Ellei ole sellainen jota ei häiritse. Ehkä isomman huoneen oveen saa haan.
Josko vanhemmat rakkaudellaan saisivat parempaa aikaan kuin sinun kirjoitus. Meidän lasten välillä ikäeroa 10 vuotta. Olemme myös isovanhempia, nuorimman ja lapsenlapsen välillä ikäeroa 9 vuotta. Kaikkien välillä hyvä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule läheisiä. Mieheni on perheensä 3 lapsi, ja hänellä on juuri tuo 10v ikäero siskoihin.
Eivät ole läheisiä, ei riitoja mutta kohteliaita ja ystävällisiä
Minulla ja pikkusiskolla ikäeroa 12 vuotta. Minun isosiskolla ja pikkusiskolla ikäeroa 15 vuotta. Läheisiä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme läheisiä siskon kanssa mutta ei meistä seuraa ollut toisillemme.
Meillä 12v ikäero - kun nuorin syntyi oli isommalla jo omia juttuja koulu - harrastukset mutta sai sisarensa kanssa olla ja nuhjuta/leikkiä halutessaan.
hoitovastuuta ei käytännössä annettu lainkaan, olin kuullut niin paljon huonoja kokemuksia kuinka vanhemmat lapset olivat nuorempia joutuneet vahtimaan.
lomanvietot olivat joskus vähän mielenkiintoista ja teimme lomia myös erikseen, esim mies vein reissuun ulkomaille kaupunkilomalle ja minä jäin pienen liki vauvan kanssa kotia.
nyt kun ovat täysikäisiä niin selvästi on enemmän yhteistä juttua ja jopa pikku lomia yms. Mielipiteeni on että persoonat ratkaisee paljon ja puolisotkin miten paljon on sisarukset tekemisissä - oma kokemus lapsuuden perheestäni kolme lasta 4 vuodessa, toisen sisareni kanssa liki päivittäin tekemisissä toisen 2-3 kertaa vuodessa soittelen. Eikä ole mitään ongelmia tai riitoja kummankaan kanssa.