Kokemuksia kun lapsilla ikäeroa kymmenisen vuotta

up

Sisarussuhde ei kehittynyt kovin läheiseksi. Oli lähinnä hoitosuhde sen 6 vuotta. Aikuisenakaan emme olleet läheisiä. Liian iso ikäero. Ehkä vanhainkodissa lähennymme.

Anteeksi nyt vaan mutta kuulostaa ihan kamalalta. 10-vuotiaan kanssa on jo niin helppoa, miksi aloittaa ruljanssi (raskaus-synnytys-vauvaikä-uhmaikä) uudestaan alusta? Sisaruksillakin on niin iso ikäero ettei mitään kovin läheisiä välejä sovi odotella.

Isompi voi ahdistua ja surra. Pitäisi huomioida erityisesti ja hänenkin tarpeet. Ettei jää varjoon. Myös vauvan kova ääni voi ahdistaa sisarusta tai pikkulapsen vilkkaus, juoksu. Ellei ole sellainen jota ei häiritse. Ehkä isomman huoneen oveen saa haan.

Ei tule läheisiä. Mieheni on perheensä 3 lapsi, ja hänellä on juuri tuo 10v ikäero siskoihin.

Eivät ole läheisiä, ei riitoja mutta kohteliaita ja ystävällisiä

Ok, ensimmäiset vastaukset eivät anna kovin positiivista kuvaa. :D

Totta, että toisaalta hirvittää aloittaa kaikki alusta ja toki jännittää, meneekö raskaus ja synnytys hyvin ja onko vauva terve. Toisaalta meillä on esikoisen kanssa ollut aika helppoa, pystyin olemaan hänen kanssaan kotona ensimmäiset vuodet, olen voinut sen jälkeen tehdä lyhennettyä ja joustavaa työaikaa (mies tehnyt täyttä työaikaa vuorotöissä). Minulla tulot ovat harmittavasti olleet pienemmät, mutta toisaalta arki ei ole ollut kovin kuormittavaa järjestelyn vuoksi. Esikoinen on ollut terve tähän asti ja melko rauhallinen ja omatoiminen on ollut pienestä pitäen. Koulu on myös sujunut hyvin tähän asti. Eli ei olla oltu ihan niin uupuneita, ja kyllä siihen varmasti vaikuttaa se, että meillä on tähän asti ollut vain tämä yksi lapsi. Lisäriesaksi olemme kyllä sitten ottaneet lemmikkejä, ja kyllähän niistä on ollut paljon iloa ja seuraa ainokaisellemme.

Olisiko vielä lisää kokemuksia ja mielipiteitä? :)

Ja johtuukohan tuo vastauksista esille tullut sisarusten etäisyys sitten ikäerosta ja siitä, että ollaan lapsina ja nuorina oltu niin eri elämänvaiheissa, ehkä vielä aikuisinakin?

Ap

Mä olen ollut lapsena ihan samassa asetelmassa, se isosisko, joka sai pienemmän sisaruksen yllättäen. Meillä siis sama ikäero, samat vanhemmat, eikä muita lapsia minun ja nuoremman välissä. Lisäksi myös yksi itseäni useamman vuoden vanhempi sisarus.

Enkä näe asiassa mitään ongelmaa. Itse muistan olleeni häkeltynyt, kun kuulin vauvasta, mutta ei se ollut negatiivista. Vain kummallista.

En ollut lapsena hoivaviettinen ja innostunut vauvoista, joten vauva oli kotiin tultuaan yhä kummallinen, mutta sekään ei ollut negatiivinen tunne. Muutamassa kuukaudessa siihen kuitenkin tottui, varsinkin kun vauvakin alkoi ottamaan kontaktia. 

Äitini oli omassa lapsuudessaan joutunut tekemään kotona liikaakin hommaa, joten oli tarkkana, että en joudu hoitajan rooliin. Joka oli ainakin minulle hyvä juttu. Toisaalta toki pienempi ei tullut kovin läheiseksi pienenä, kun ei oltu niin paljon yhdessä.

Tuo oli myös ikä, jolloin alkoi olemaan omia menoja, juttuja ja kavereita, joten en muista mitenkään, että olisin kokenut jääväni vaille vanhempien huomiota, kun luonnostaan muutenkin alkoi irtautumaan vanhemmista.

Sitä tosin olen miettinyt jälkikäteen, että olisi voinut olla hyvä, jos vanhemmilla olisi ollut joskus enemmän aikaa istua minun kanssani rauhassa ja oikeasti jutella mitä minulle kuuluu. (Tämä ei tosin johtunut vain pikkusisaruksesta vaan useammasta asiasta, jonka vuoksi noihin aikoihin osui paljon kaikkea kiireistä. Ja itsekään teininä en tietenkään ollut välttämättä innokas kaikkea kertomaan, eli olisi sama voinut tapahtua vaikka olisin jäänyt kuopukseksi.)

Mutta en tuolloin noin kokenut tai tuntenut jääväni huomiotta, mutta jälkikäteen vasta omat lapset saatuani olen huomannut, että on asioita, joista olisi ollut hyvä voida jutella vanhempien kanssa. Eli teinä pitäisin huolta, että isommallekin riittää silloin tällöin kahden keskistä aikaa, vaikka saunassa käydessä tms. Eikä siis vain vauvavuonna vaan myös myöhemmin.

Hieman yllättäen pienemmästä oli "hyötyä", kun minä ja isompi sisarus itsenäistyimme ja muutimme pois kotoa. Kaveripiirissä ainoat lapset tai lähekkäin syntyneet tuskailivat vanhempiensa kanssa, jotka eivät osanneet olla, kun pesä tyhjeni ja höösäsivät liikaa. Me taas saimme tukea ja omaa tilaa juuri sopivasti: Vanhemmille meidän itsenäistymisemme meni helposti, kun kotiin jäi vielä yksi. (Ja aikanaan hänenkin lähtönsä sujui vastaavasti, koska siinä vaiheessa vanhemmat olivat saaneet jo aivan riittävästi huolehtijan roolista ja olivat valmiita irrottamaan.)

Lapsena jonkin verran puuhailtiin pienemmän kanssa yhdessä ja aikuistuessa tein esimerkiksi Linnanmäkireissuja hänen kanssaan kahden. Ei kuitenkaan oltu läheisiä. Oikeasti ollaan lähennytty nyt aikuisena. Kaiken kaikkiaan olen oikein iloinen, että perheeseen saatiin tuo iltatähti.

8 jatkaa vielä: Nyt aikuisena mulla ja nuoremmalla on paljon läheisemmät välit kuin minulla ja vanhemmalla sisaruksella. Vaikka minä ja vanhempi sisarus olemme syntyneet paljon pienemmällä ikäerolla, meidän luonteemme ovat niin erilaisia, että lopulta olemme etäisempiä. Isomman kanssa kyläilemme ja soittelemme joskus, eli korrektit välit. Mutta tuo 10 v nuorempi on se, joka tulee nyt aikuisena moneksi päiväksikin kylään ja jonka kanssa juttelemme joskus tuntikausia.

Eli lopulta kuitenkin luonne merkitsee paljon enemmän kuin ikäero.

Vierailija kirjoitti:

Ja johtuukohan tuo vastauksista esille tullut sisarusten etäisyys sitten ikäerosta ja siitä, että ollaan lapsina ja nuorina oltu niin eri elämänvaiheissa, ehkä vielä aikuisinakin?

Ap

Meillä se johtui nimenomaan ikäerosta ja tuosta eri elämänvaiheessa olemisesta. Toki se pikkusisarus oli söpö vauva ja lapsi, mutta hän oli eri ikäluokkaa. Olen vastaaja 2. 

Olen iltatähti, ikäeroa vanhimpaan sisarukseen 17v ja nuorimpaan 9v.

Ovat suhtautuneet minuun aina tosi hienosti ja suojelevasti. Kun olin lapsi, ihailin heitä kun olivat niin kauniita ja viisaita, nyt kun ollaan kaikki jo aikuisia, ollaan yhä hyvissä väleissä. Eihän se tietysti samanlaista ole kuin saman ikäisten sisarusten kanssa - huomaan kyllä että noiden vanhempien sisarusten välillä on erilainen dynamiikka. Esimerkiksi välillä riitelevätkin keskenään, kun taas minun kanssani ei riitele kukaan.

Meiltä taas löytyy ihan päinvastainen kokemus kuin muilta, eli tosi hyvin mennyt kaikki ja sisarukset ovat tosi läheiset. Ei ole myöskään mitään sisarusten välisiä nahisteluja ollut, kun ovat niin eri vaiheissa eivätkä ns. kilpaile keskenään. Että varmasti paljon myös persoonista kiinni tämä juttu. Olin itse 19v ja 29v kun lapset syntyivät, he ovat nyt 20 ja 10. Vanhempi välillä kutsuu nuoremman luokseen viikonlopun viettoon jne. En sitten tiedä miten olisi, jos olisivat eri sukupuolta mutta kun ovat samaa niin on paljon yhteisiä kivoja juttuja, isompi opastaa ja pienempi ihailee isompaa. 

Kiva kuulla positiivisiakin kokemuksia.

Varmaan tärkeää on se, että vaikka arki muuttuu ja vanhempien huomio jakaantuu useammalle, niin esikoinen ei koe oloansa syrjään jääneeksi. Ja tosiaan isomman oman tilan tarvetta on myös kunnioitettava, hakanen ovessa on ihan hyvä idea. 

Meillä on mennyt ihanasti, ikäeroa on 11v. Isosisarus rakastaa leikkiä pikkusisarruksen kanssa, Saa olla lapsi, kun kaveriensa kanssa on teini. Tykkää lukea taaperolle, laskea liukumäkeä, kiipeillä kiipeilytelineissä, ym. En ole antanut hänen ottaa hoivavastuuta, mutta olen ihastellut ääneen jos lähtee mukaan taaperon toilailuihin. Joskus auttaa silti esim kenkien jalkaan laitossa tai nostaa tippuneen haarukan, mutta ei ole lastenvahti. 

Sisareni, iltatähti on 11 vuotta nuorempi. On saanut vanhempieni huomion aina, itse jäin taustalle. Tämä jatkunut koko elämän, hänen lapsensakin saaneet kaiken huomion. Ei olla läheisiä, hoidin häntä paljon aikanaan. Ei sitten mitään yhteistä ja muutenkin ottaa päähän tämä eriarvoinen kohtelu. Että sellaista. Monesti toivonut, että olisi sisarus pienemmällä ikäerolla, josko olisi ollut läheisempi. 

Ei kannata, tee abortti.

Mies lähtee kun vauva syntyy ja sisko saa slaagin. 

Kirja kiinni.

Meillä on alkanu tulemaan yhteisiä juttujavähän isompana,  kun isoveli on 16v ja pikkusisko 6v. Isoveli jaksaa välillä leikittää ja pelailevat välillä yhdessä minecraftia (pikkusiskolla joku minecraftin kopio)  ja tyttö kysyy aina isoveikalta neuvoa. 

Välillä on yhteisiä juttuja ja välillä molemmat haluu olla itekseen. 

Puolisollani on 10 vuotta vanhempi sisko. He on ainakin puolisoni näkökulmasta läheisiä ja hän tykkää kovasti siskostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mennyt ihanasti, ikäeroa on 11v. Isosisarus rakastaa leikkiä pikkusisarruksen kanssa, Saa olla lapsi, kun kaveriensa kanssa on teini. Tykkää lukea taaperolle, laskea liukumäkeä, kiipeillä kiipeilytelineissä, ym. En ole antanut hänen ottaa hoivavastuuta, mutta olen ihastellut ääneen jos lähtee mukaan taaperon toilailuihin. Joskus auttaa silti esim kenkien jalkaan laitossa tai nostaa tippuneen haarukan, mutta ei ole lastenvahti. 

Kuulostaa hyvältä! Itse olen isosisko 10 ja 13 v nuoremmille ja tykkäsin heidän kanssa leikkiä. Nuorempaa vein puistoon ja luistelemaan, kun olin jo muuttanut kotoa. Molempiin yhteys kuihtui kun heillä alkoi teini-ikä. Ehkä meidän yhteys liittyi siihen hoivaan ja leikkiin. Aikuisena pidämme todella vähän yhteyttä. Elän kiireistä perhearkea ja he vielä nuoren aikuisen elämää. Voi olla että yhteys löytyy taas myöhemmin

Negatiivista oli että mulle laitettiin lastenvahtihommia jo 10 vuotiaana. Koin sen todella ahdistavaksi. Jäin pienen vauvan kanssa kotiin, kun aikuiset lähti lenkille. Ihan hirveää. Omia lapsia pohdin kauan, uskallanko.. Pikkusisarusten synnyttyä vanhemmilta en saanut mitään huomiota enää enkä mitään kahdenkeskeistä aikaa. Koin tästä todella paljon surua. Tärkeää on ettei tee isosisaruksesta lapsenvahtia ja annatte hänelle edelleen kahdenkeskeistä aikaa. Hän varmasti tulee myös ikävöimään sitä aikaa, kun sai teidän molempien huomion yhtä aikaa ja tähän voi liittyä surua. Kaikki voi mennä myös tosi hyvin. Olkaa avoimia. Lapsenne on luultavasti jo aavistanut jotain. Itse tajusin jo kauan ennen kuin äiti kertoi, että hän on raskaana. 

Meillä on nuorimmainen ja vanhimmaisen välillä 10v. Eivät oikein tuu toimeen ovat samaa sukupuolta ja liian samanlaisia. Keskimmäinen on iällisesti lähempänä esikoista mutta tulee kuopuksen kanssa paremmin toimeen. 

Itsellä on 10v vanhempi velipuoli ja oltiin aikuisiksi asti läheisiä sit tuli 1 isompi este minkä yli ei ole oikein päästy mutta se ei johdu ikäerosta.