Ndéla Faye Hesarissa kieltäytyy lukemasta valkoisten kirjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vain, mutta orjuuttaminen oli arabien ja mustien afrikkalaisten hommia silloin, kun kirjapainotaito keksittiin. Arabeja ei kai lasketa valkoisten heteromiesten joukkoon, vai nytkö yhtäkkiä lasketaan? Eurooppalaiset aloittivat massiivisen orjuuttamisen vasta myöhemmin, arabien ja mustien oppeja hyödyntäen. Ja vaikka eurooppalaiset eivät orjuuttamista aloittaneet, he aikanaan lopettivat sen.

Arabit on laskettu valkoisiksi ihan viime aikoihin asti, vasta nyt on keksitty joku "ruskeat". 

 

Justiinhan kerrottiin, että koska egyptiläiset käytti hieroglyyfejä, niin oikeastaan se oliskin koko Afrikan ansio. 

Koettaa nyt piukkuhiljaa päättää onko se afrikkaa vai ei. Orjia on pidetty sekä Afrikassa, että lähi-idässä kauan ennen kuin amerikkaan yhtäkään orjaa

No sinäkin olet jo ominut kiinalaisten painomusteen suunnilleen omiin nimiisi, että ihassama kuule 😂. Olet hupaisa.

Puoliso luki jutun, ja kuulemma kirjoittaja oli itsekin todennut, että ei ole juuri puhunut päätöksestään, koska se ei ole kovin kiinnostava. Epäselväksi jäi, miksi siitä piti tehdä kokonainen lehtijuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sukupuolta saatetaan jopa painottaa liikaa. Itse tyttönä lukiessani saatoin ongelmitta samaistua vaikkapa Huckleberry Finnin mielenmaisemaan, - ja samaan aikaan pitää hahmoa aika "seksikkäänä". :)

Kirjailijan etninen tausta merkitsee ehkä jopa enemmän kuin sukupuoli. Kun suomalainen mieskirjailija kuvaa suomalaista kulttuuria, se välittyy helpommin suomalaiselle naiselle kuin jos vieraasta kulttuurista tuleva kirjailija kuvaa omaa maailmaansa.

Miksi tummaihoinen Suomessa syntynyt kulttuuritoimittaja sitten vertautuisi enemmän vieraasta kulttuurista tulevaan kirjailijaan kuin valkoihoiseen suomalaiseen?

Niinpä. Mutta hänhän niputti yhteen myös sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen muina kriteereinä luettavien tekstien valintaan. Siksi kommentoin tuota sukupuoli-asiaa.

Etninen erila

Kyllähän Faye on Linnansa lukenut ja muutenkin korkeasti koulutettuna tuntee synnyinmaansa kirjallisuutta ja kulttuuria. Tässä nyt oli kyse siitä, että hän haluaa vapaa-aikanaan lukea jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain Väinö Linnalla paljonkin annettavaa mustan suomalaisen kokemusmaailmalle?

No, Tuntematon Sotilas on käännetty 23 kielelle. Niissä maissa ajatellaan varmaan, että Linnan kuvaamissa kokemuksissa on jotain universaalia.

Luulen, että kyseessä on pikemminkin ikäpolviasia. Nuoria ei kiinnosta historiasta kertova realistinen fiktio, vaan fantasia ja scifi yms. viihdekirjallisuus.

Voisiko Tove Janssonin kirjoilla olla annettavaa tälle kolumnistille? Jansson, vaikka olikin valkoinen, oli nainen ja biseksuaali. Eikö se jotain pelasta?

No en voi Fayen puolesta tietenkään sanoa, miten hän itse kokee, mutta olla biseksuaali ja olla musta ovat kyllä kaksi eri asiaa. Toki kummassakin on kyseessä toiseutettu ryhmä, ja sitä varmaan tarkoitatkin.

Linnan tuotannosta niin kuin kenen tahansa muunkin hyvän kirjailijan löytyy tietenkin uni

Aika hienosti käännät tarinan niin että nyt onkin taas valkoiset rasistisia tätä yhtä kohtaan eikä suinkaan niin että olisi joku tummaihoinen voinut syyllistyä mihinkään. Well done. Kymmenen wokepistettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun niillä naisten asioilla ei ollut mitään merkitystä niinä aikoina joita Linna kuvaa. Eikä naisten mielipiteillä ole mitään merkitystä sen enempää Afrikassa kuin arabimaissakaan.

Miten niin ei ole ollut merkitystä? Linna kuvasi pitkään kuinka Jussi käänsi kiviä pellolla, miksei yhtä lailla voisi kirjoittaa pitkään ja hienosti siitä kuinka vaimo synnytti tuvassa, eikä vain mainita asiaa parilla sanalla? Linna kuvasi kaikenlaisia ihmisiä, köyhiä, rikkaita, maalaisia, kaupunkilaisia, hulluja ja fiksuja, hän kuvasi hienosti ihan tavallisen ihmisen kokemusta, mutta naisia ei. Luuletko että naiset eivät elä, ajattele ja toimi siksi että heillä ei ole valtaa? Menhän nyt vaikka kirjastoon ja ota sieltä käteesi vaikka Katja Ketun Kätilö tai Anneli Kannon Punaorvot tai ihan mikä tahansa kirja, joka kertoo naisen kokemuksista aikoina jolloin heidän mielipiteillään tai asioillaan ei ol

 

Eikä ole. Naisilla on aina ollut ihan omat tarinansa, joista naiskirjailijat kuten Sirpa Kähkönen, Kaari Utrio ym. ovat kirjoittaneet ansiokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sukupuolta saatetaan jopa painottaa liikaa. Itse tyttönä lukiessani saatoin ongelmitta samaistua vaikkapa Huckleberry Finnin mielenmaisemaan, - ja samaan aikaan pitää hahmoa aika "seksikkäänä". :)

Kirjailijan etninen tausta merkitsee ehkä jopa enemmän kuin sukupuoli. Kun suomalainen mieskirjailija kuvaa suomalaista kulttuuria, se välittyy helpommin suomalaiselle naiselle kuin jos vieraasta kulttuurista tuleva kirjailija kuvaa omaa maailmaansa.

 

Kuitenkin pystyt samaistumaan suomalaisena johonkin huckleberry finniin?

Se maailmahan on kuitenkin aika lailla samantapainen kuin suomalainen maaseutu, ja Suomestakin löytyi kristillistä ääriuskonnollisuutta, jonka kustannuksella kirjassa pilailtiin. Huckin isä oli alkoholisti, tuttu juttu suomalaiselle. Toisin kuin oopiumikulttuuri idässä. Kaikki kävivät koulua ha Huck pakoili sitä, kristillinen porvarillinen kultuuri määräsi ihmisten elämää. Se mikä oli erilaista, oli orjuus.

Mutta mielestäni on aika lalla eri asia lukea jotain Intian viidakoista -teosta tai Afrikkaan sijoittuvaa kirjaa kuin Eurooppaan tai USA:han sijoittuvaa. Huckleberry Finn sijoittuu Yhdysvaltain etelään. (Muuten, runoilija Arto Melleri vertasi joskus runollisesti kotiseutuaan Etelä-Pohjanmaata Amerikan etelävaltioiden ilmapiiriin.)

Mistä tämä henkilö varmistaa, että jonkun kirjan kirjoittaja todella on mies? Ei kai hän vain oleta esim. nimen ja ulkonäön perusteella?

"Hän itse kyllä on se, joka haluaa tehdä pesäeroa meidän suomalaiseen kulttuuriimme ja itsestään erilaisen kuin muista siihen kuuluvista. Hän ihan itse kirjoituksessaan kertoi hyvän esimerkin siitä miten valkoiset eivät määrittele itseään rodun kautta, mutta jokainen hänen luennollaan ollut värillinen teki niin. Kumman silloin mielestäsi pitäisi muuttaa asennettaan jotta voimme paremmin samaistua toistemme maailmoihin?"

Me valkoiset pidämme valkoisuutta niin itsestään selvänä ettemme edes huomaa sitä, emmekä ymmärrä ei-valkoisten kokemusmaailmaa. Esimerkiksi sellaisia melkein huomaamattomia oletuksia, että yksilöä ei pidetä yhtä vakavasti otettavana, tai yhtä ainutkertaisen yksilöllisenä kuin valkoista henkilöä. Olen itse sen ikäinen että vielä minun koulu- ja opiskeluaikanani sovinismi oli vielä voimissaan. Muistan sen turhautumisen, kun minun saavutuksiani arvioitiin eri tavalla kuin poikien tai miesten: he olivat lahjakkaita, minä "vain" ahkera. Olen itse hetero, mutta tiedän, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat törmäävät myös kaiken aikaa ahtaisiin käsityksiin ja ennakko-oletuksiin. Sori kun jaarittelen näin pitkästi, mutta yritän näiden vertailukohtien kautta itsekin ymmärtää ja selittää, mitä tuo itsensä määrittely tässä tarkoittaa. 

"Eikä ole. Naisilla on aina ollut ihan omat tarinansa, joista naiskirjailijat kuten Sirpa Kähkönen, Kaari Utrio ym. ovat kirjoittaneet ansiokkaasti."

Jos tämä nyt oli vastaus kommenttiini

"Kyllä, naisten tarinat rakentuvat pitkälti suhteessa miehiin, mutta se on sen ajan yhteiskuntaan liittyvää realismia."

niin sori nyt vaan, mutta on historiallinen fakta, että 1800-1900 -luvun taitteen Suomessa tavallisen naisen oman tarinan kannalta oli aika keskeistä se, kenen miehen tytär, vaimo tai äiti oli. Esimerkiksi paljon keskeisempää kuin vuonna 2025. Sitä ei Kähkösen tai Utrion fiktiot muuta yhtään miksikään. Tosin itse olen siinä käsityksessä, että eivät he ole sitä pyrkineet kiistämäänkään. Tämä aikakausien ero näkyy Pohjantähdessä, eikä se ole Väinö Linnan vika tai hänen sukupuolestaan kiinni.

Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö naisella voisi olla "oma tarinansa". Ja esimerkiksi juuri Pohjantähdessä vaikkapa mainitsemillani naisilla on omat tarinansa, vaikka päähenkilöt ovatkin miehiä ja tämän, plus yhteiskunnallisten rakenteiden, takia ne naisten omat tarinat liittyy vahvasti miesten tarinoihin, eivätkä ole mitään nykyfeministien voimaantunut individualistinen boss lady -tarinoita (sekin pitää ottaa huomioon, että Pohjantähden kuvaama kulttuuri on paljon vähemmän yksilökeskeinen kuin nykykulttuuri). Kirja jopa loppuu Elinan näkökulmasta kerrottuun pätkään, Akselin jo kuoltua.

Olisiko tässä ollut riittävästi rautalankaa?

Vierailija kirjoitti:

"Hän itse kyllä on se, joka haluaa tehdä pesäeroa meidän suomalaiseen kulttuuriimme ja itsestään erilaisen kuin muista siihen kuuluvista. Hän ihan itse kirjoituksessaan kertoi hyvän esimerkin siitä miten valkoiset eivät määrittele itseään rodun kautta, mutta jokainen hänen luennollaan ollut värillinen teki niin. Kumman silloin mielestäsi pitäisi muuttaa asennettaan jotta voimme paremmin samaistua toistemme maailmoihin?"

Me valkoiset pidämme valkoisuutta niin itsestään selvänä ettemme edes huomaa sitä, emmekä ymmärrä ei-valkoisten kokemusmaailmaa. Esimerkiksi sellaisia melkein huomaamattomia oletuksia, että yksilöä ei pidetä yhtä vakavasti otettavana, tai yhtä ainutkertaisen yksilöllisenä kuin valkoista henkilöä. Olen itse sen ikäinen että vielä minun koulu- ja op

Aika pitkälti on kiinni myös siitä miten itse arvotat itseäsi. Voikohan olla että se olet ollut ennen kaikkea sinä, joka olet pitänyt itseäsi vain ahkerana ja miehiä sen sijaan lahjakkaana? Silloin on todennäköistä että niin sinä tulet myös kohdelluksi. Itsellänikin on jo ikää ja olen urani varrella ollut useammassakin työssä se ensimmäinen tai ainoa nainen, mutta ikinä en ole kokenut tulevani kohdelluksi mitenkään eri tavalla saati huonommin kuin samaa tekevät miehet. Tosin en ole myöskään vaatinut minkäänlaista erityiskohtelua tai tehnyt numeroa siitä että olen jotenkin erilainen kuin muut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain Väinö Linnalla paljonkin annettavaa mustan suomalaisen kokemusmaailmalle?

No, Tuntematon Sotilas on käännetty 23 kielelle. Niissä maissa ajatellaan varmaan, että Linnan kuvaamissa kokemuksissa on jotain universaalia.

Luulen, että kyseessä on pikemminkin ikäpolviasia. Nuoria ei kiinnosta historiasta kertova realistinen fiktio, vaan fantasia ja scifi yms. viihdekirjallisuus.

Voisiko Tove Janssonin kirjoilla olla annettavaa tälle kolumnistille? Jansson, vaikka olikin valkoinen, oli nainen ja biseksuaali. Eikö se jotain pelasta?

No en voi Fayen puolesta tietenkään sanoa, miten hän itse kokee, mutta olla biseksuaali ja olla musta ovat kyllä kaksi eri asiaa. Toki kummassakin on kyseessä toiseutettu ryhmä, ja sitä varmaan tarkoitatkin.

Linnan tuotannosta niin kuin kenen taha

"Aika hienosti käännät tarinan niin että nyt onkin taas valkoiset rasistisia tätä yhtä kohtaan eikä suinkaan niin että olisi joku tummaihoinen voinut syyllistyä mihinkään. Well done. Kymmenen wokepistettä."

Oletko lukenut ketjua? Täältä on pahin saasta jo poistettu, mutta koko päivän tänne on tykitetty viestejä, joissa väitetään että Fayen kaltainen ihminen ei osaa lukea tai on rikollinen. Mitä muuta se on kuin puhdasta rasismia? Jos taas luet hänen kirjoituksensa, ymmärrät, miksi hän on halunnut tehdä sellaisen rajauksen kuin on tehnyt. Siinä ei ole mitään valkoisia vastaan suunnattua, hänen syyttämisensä rasismista on naurettavaa whataboutismia ja vääristelyä.

Vierailija kirjoitti:

"Eikä ole. Naisilla on aina ollut ihan omat tarinansa, joista naiskirjailijat kuten Sirpa Kähkönen, Kaari Utrio ym. ovat kirjoittaneet ansiokkaasti."

Jos tämä nyt oli vastaus kommenttiini

"Kyllä, naisten tarinat rakentuvat pitkälti suhteessa miehiin, mutta se on sen ajan yhteiskuntaan liittyvää realismia."

niin sori nyt vaan, mutta on historiallinen fakta, että 1800-1900 -luvun taitteen Suomessa tavallisen naisen oman tarinan kannalta oli aika keskeistä se, kenen miehen tytär, vaimo tai äiti oli. Esimerkiksi paljon keskeisempää kuin vuonna 2025. Sitä ei Kähkösen tai Utrion fiktiot muuta yhtään miksikään. Tosin itse olen siinä käsityksessä, että eivät he ole sitä pyrkineet kiistämäänkään. Tämä aikakausien ero näkyy Pohjantähdessä, eikä se ole Väinö Linnan vika tai hänen sukupuolestaan kiinni.

Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö naisella voisi olla "oma tarinansa". Ja esimerkiksi juuri Pohjantäh

Ei ole. Naisilla on aina ollut omat tarinansa, joissa he nimenomaan ovat itse päähenkilöitä. Näitä tarinoita voi lukea naiskirjailijoilta. Näitä tarinoita on ollut aina.

Linna kuvasi pitkään kuinka Jussi käänsi kiviä pellolla, miksei yhtä lailla voisi kirjoittaa pitkään ja hienosti siitä kuinka vaimo synnytti tuvassa, eikä vain mainita asiaa parilla sanalla?

Oletko lukenut synnytyskohtauksen Pohjantähti-romaanista? Sitä ei kuitata parilla sanalla. Linna kuvaa tapahtumia nelisen sivua. (Täällä Pohjantähden alla, toinen painos, sivut 61-64)

Kirjailijana Linna perusti kirjoittamansa tarkkaan havainnointiin, historiallisiin lähtesiin ja ihmsten kertomuksiin, siksi hän ei voi eikä halua mennä pitemmälle itse Alman synnytyskokemuksen kuvauksessa. Hän jää oven ulkopuolelle Jussin kanssa.

Hänhän ei itsekään ollut mukana omien lastensa synnytyksessä. Hän ei voi tietää, miltä naisesta tuntuu, näkökulma on ulkoa päin tarkasteleva, mutta varmaan sillä on todellisuuspohjansa siinä, kun hän on katsonut vaimoaan esikoisen syntymän jälkeen.

Minusta tässä kuvauksessa on universaaleja elementtejä.

Alma tyynnytti pojan niin luontevin toimenpitein kuin ei eläessään olisi muuta tehnytkään. Hänein kalpeilla ja uupuneilla kasvoillaan väreili jatkuva hymy. Jussi vaistosi, että tuo hymy ei kuulunut hänelle, eipä edes pojallekaan, vaan se oli täysin omaan piirinsä sulkeutunut. Sillä ei ollut kosketusta mihinkään tajuttavaan arkiseen seikkaan. Siinä oli jotain samaa kuin pääsiäispäivän kuulakkaan illan valoisassa autuudessa.

Pitkäaikaisen toiveen täyttymys se valaisi Alman maatiaiset, ruskeasilmäiset kasvot. Puoliksi hajonnut palmikko oli rinnalla, joka kohosi mahtavana pellavaisen paidan alta.

- Katto ny tuota pientä nyrkkiä.

Jussi hymyili. Hämillistä, typeräntuntuista hymyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä En Lue Helsingin Sanomia.

Vauvapalstaa sentäs kuitenkin.

Vauvapalstaa modataan varmaan bottien ja vihjeiden avulla aika satunnaisotannalla. Hesarin ennakkosensuurista en saa montaakaan kommenttia läpi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain Väinö Linnalla paljonkin annettavaa mustan suomalaisen kokemusmaailmalle?

No, Tuntematon Sotilas on käännetty 23 kielelle. Niissä maissa ajatellaan varmaan, että Linnan kuvaamissa kokemuksissa on jotain universaalia.

Luulen, että kyseessä on pikemminkin ikäpolviasia. Nuoria ei kiinnosta historiasta kertova realistinen fiktio, vaan fantasia ja scifi yms. viihdekirjallisuus.

Voisiko Tove Janssonin kirjoilla olla annettavaa tälle kolumnistille? Jansson, vaikka olikin valkoinen, oli nainen ja biseksuaali. Eikö se jotain pelasta?

No en voi Fayen puolesta tietenkään sanoa, miten hän itse kokee, mutta olla biseksuaali ja olla musta ovat kyllä kaksi eri asiaa. Toki kummassakin on kyseessä toiseutettu ryhmä, ja sitä varmaan tarkoitatki

"Oletko lukenut ketjua? Täältä on pahin saasta jo poistettu, mutta koko päivän tänne on tykitetty viestejä, joissa väitetään että Fayen kaltainen ihminen ei osaa lukea tai on rikollinen. Mitä muuta se on kuin puhdasta rasismia? "

Trollausta se on. Joko silkan trollauksen vuoksi, tai sitten joku sellainen, joka haluaa ketjun poistetuksi.

Eilen kun luin tätä ketjua, täällä oli monen monta sivua ihan asiallista keskustelua aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi keskitytään olennaiseen, eikä jaeta ihmisiä rodun mukaan. Eikun miten tämä menikään?

Jos on oikeutettua, että runoilija Amanda Gorman vaatii värillistetyn kääntäjän kokoelmalleen, niin silloin ei varmaankaan ole rasismia edellyttää, että valkoisen kirjailijan teoksen kääntäjä on valkoinen? Vaiko jollain olympiatason mentaaliakrobatialla värillistetty henkilö samastua valkoisen kokemuksiin, mutta toisinpäin ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä En Lue Helsingin Sanomia.

Vauvapalstaa sentäs kuitenkin.

Jotkut laatukriteerit pitää olla.

Minusta on söpöä miten palstamiehet on razzeja miehiä kohtaan, kun ne hengaa vaan juttelemassa meidän naisten kanssa täällä 🥰. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä En Lue Helsingin Sanomia.

Vauvapalstaa sentäs kuitenkin.

Jotkut laatukriteerit pitää olla.

Minusta on söpöä miten palstamiehet on razzeja miehiä kohtaan, kun ne hengaa vaan juttelemassa meidän naisten kanssa täällä 🥰. 

Totta. Ei saa syrjiä miehiä. Hus, menkää sinne miesten palstoille kuulemaan miesten Näkemyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän itse kyllä on se, joka haluaa tehdä pesäeroa meidän suomalaiseen kulttuuriimme ja itsestään erilaisen kuin muista siihen kuuluvista. Hän ihan itse kirjoituksessaan kertoi hyvän esimerkin siitä miten valkoiset eivät määrittele itseään rodun kautta, mutta jokainen hänen luennollaan ollut värillinen teki niin. Kumman silloin mielestäsi pitäisi muuttaa asennettaan jotta voimme paremmin samaistua toistemme maailmoihin?"

Me valkoiset pidämme valkoisuutta niin itsestään selvänä ettemme edes huomaa sitä, emmekä ymmärrä ei-valkoisten kokemusmaailmaa. Esimerkiksi sellaisia melkein huomaamattomia oletuksia, että yksilöä ei pidetä yhtä vakavasti otettavana, tai yhtä ainutkertaisen yksilöllisenä kuin valkoista henkilöä. Olen itse sen ikäinen että vielä minun koulu- ja op

Aika pitkälti on kiinni myös siitä miten itse arvotat itseäsi. Voikohan olla että se olet

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta itseni tuntien ahkeruus ei todellakaan ole vahva puoleni, pärjäsin ihan lahjoilla sen minkä pärjäsin. Tosin opiskelin erästä taidealaa, jolla miesneromyytit ovat jossain määrin vieläkin voimissaan, ja se varmasti vaikutti kokemukseeni. Olen vähän päälle viisikymppinen, voi olla että olemme samaa ikäluokkaa, ja olen siinä mielessä kokenut samalla tavalla kuin sinä, että varsinaisella ammattiuralla sukupuolella on koko ajan ollut vähemmän merkitystä. Olenkin kokenut, että olen saanut todistaa murrosta kohti naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua (ikävä kyllä siinä ollaan menty myös taaksepäin). Mutta tämähän ei ollut tämän keskustelun varsinainen aihe. Se, mitä yritin sanoa on tämä: samalla tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten naisten alistaminen jäi pitkälti huomaamatta, myös ei-valkoisiin kohdistuu tänä päivänä piilossa olevaa syrjintää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sukupuolta saatetaan jopa painottaa liikaa. Itse tyttönä lukiessani saatoin ongelmitta samaistua vaikkapa Huckleberry Finnin mielenmaisemaan, - ja samaan aikaan pitää hahmoa aika "seksikkäänä". :)

Kirjailijan etninen tausta merkitsee ehkä jopa enemmän kuin sukupuoli. Kun suomalainen mieskirjailija kuvaa suomalaista kulttuuria, se välittyy helpommin suomalaiselle naiselle kuin jos vieraasta kulttuurista tuleva kirjailija kuvaa omaa maailmaansa.

Miksi tummaihoinen Suomessa syntynyt kulttuuritoimittaja sitten vertautuisi enemmän vieraasta kulttuurista tulevaan kirjailijaan kuin valkoihoiseen suomalaiseen?

Niinpä. Koska olen itse valkoinen, minun on vaikea havaita sitä valkoista katsetta, josta Ndé

 

Minusta tuntuu että tämä valkoisten miesten huutoulina ei voi johtua muusta kuin alemmuudentunteesta. Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen ei huuda peppukipuaan päiväkausia siitä, mitä toinen ihminen valitsee lukea.