Onko noloa asua vanhempien luona jos on 27v?

Riippuu niin paljon tilanteesta.

Jos asuu kotona ja käyttäytyy kuin keskenkasvuinen, niin on.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, jos vanhemman kanssa tulee hyvin toimeen, siellä on tilaa, ja esimerkiksi opiskelet tai säästät omaa asuntoa varten, voi olla järkevää asua vanhemman luona.

Niin, tyhmää tuhlata rahaa. Tiedän perheen, jossa on tehty aikuisen lapsen huoneeseen ovi ulkoseinän läpi ja tehty erillinen kuisti hänelle. Hänellä on kuulemma huoneessaan miniuuni, mikro, vedenkeitin ja jääkaappi omasta takaa. Kulkee omia aikojaan oman ovensa kautta yksin tai ystäviensä kanssa. Sillä tavalla on enemmän yksityisyyttä. Erillisen suihkun jne rakentamiseen olisi kulunut kai enemmän rahaa. Harvalla ne tilat ovat koko ajan varattuina eli ne voi jakaa muun perheen kanssa ja käydä pesemässä pyykkinsä vanhempiensa koneessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu muille. Ei ole pakko kertoa kaikille siitä. Jos haluaa seukata, silloin asuminen siellä ei ehkä toimi täysin.

Kaikkien vanhemmat eivät ole kiinnostuneita lastensa kavereista ja seurustelukumppaneista. 

Jos ei osallistu kotitöihin ja lojuu vaan huoneessaan pelaamassa, on mielestäni noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Itselle tunninkin kyläily on ylärajalla, siinä emmerdalea tapittaessa. Mutta jos pystyt sitkeästi asumaan, niin säästäähän siinä rahaa, täydellä ylöspidolla.

Eivätkö töissäkäyvät muka enää nykyään osallistu omalta osuudellaan perheensä laskuihin kuten ennen vanhaan tehtiin?

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin kotona ja säästin 50 000 € mitä en olisi muuten pystynyt mitenkään säästämään. Onko se noloa? oli tai ei, mutta ainakin sain sillä varallisuuden johon minulla ei olisi muuten ollut mahdollisuutta.

Naapuri teki saman. Asui kotona ja kävi töissä. 16 vuotta. Kai se muutaman satasen maksoi talon kuluja joka kuukausi. Nyt hänellä on 150.000 euroa rahaa ja useita kalliita harrasteautoja.

On se aika noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, jos vanhemman kanssa tulee hyvin toimeen, siellä on tilaa, ja esimerkiksi opiskelet tai säästät omaa asuntoa varten, voi olla järkevää asua vanhemman luona.

Niin, tyhmää tuhlata rahaa. Tiedän perheen, jossa on tehty aikuisen lapsen huoneeseen ovi ulkoseinän läpi ja tehty erillinen kuisti hänelle. Hänellä on kuulemma huoneessaan miniuuni, mikro, vedenkeitin ja jääkaappi omasta takaa. Kulkee omia aikojaan oman ovensa kautta yksin tai ystäviensä kanssa. Sillä tavalla on enemmän yksityisyyttä. Erillisen suihkun jne rakentamiseen olisi kulunut kai enemmän rahaa. Harvalla ne tilat ovat koko ajan varattuina eli ne voi jakaa muun perheen kanssa ja käydä pesemässä pyykkinsä vanhempiensa koneessa.

Sukulaisillani on kokonainen iso omakotitalo mäen päällä tehty niin että se on ikäänkuin puoliksi jaettu ja siellä on sitten aina asuttu 2 sukupolvea saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin kun olin 29v. Tuli vain sellainen olo että nyt jos ei koskaan. Eipä se loppupeleissä kauheasti mitään muuttanut, nyt kyhjötän vain vuokrakämpässäni yksin kun ennen oli sentään edes seuraa.

Sama paitsi muutin 26veenä. Ei ole kauheasti päässyt elämän syrjään kiinni ja olen erakoitunut, mutten voisi kuvitella enää palaavani vanhempien nurkkiinkaan kun en ehkä erakoitumisestani johtuen siedä oikein kenenkään seuraa pidempään. Jos olisin jäänyt sinne kotiin asumaan niin saattaisin ehkä olla nyt sosiaalisempi enkä täysin ihmisistä eristäytynyt.

Kai nyt kuitenkin kaikki aikuiset haluavat itsenäistyä?

Ei voi itsenäistyä, jos asuu vanhemmillaan aikuisena.

Poikamme asui kotona 28 vuotiaaksi. Hän opiskeli koulunsa loppuun ja säästi omaan asuntoon tarvittavan alku pääoman kotona asuessaan ja muutti sitten omaan asuntoon. Hyvin on pärjännyt elämässä, hyvä ammatti, työpaikka ja ihanan perheen isä nykyään. Pääsi ehkä vähän helpommalla kuin että olisi muuttanut lukion jälkeen omilleen.

Itse muutin juurikin 27-vuotiaana kotoa pois. Olen mieshenkilö.

Syy pitkään kotona asumiselle oli, etten vain lukion jälkeen kyennyt kykeneväni oikein mihinkään siihen mihin muut ikäryhmästäni. Olin syrjäytynyt. Olin todella ahdistunut. Elin jossain haaveissa ja unelmissa, kun mitään todellista hyvää ei ollut. Ei ollut tyttöystävää eikä muutenkaan ystäviä. En käynyt missään töissä. En maksanut vanhemmille mitään. Välit eritoten äitiini olivat täysin poikki, emme pystyneet edes keskustelemaan sanaakaan. Kuitenkin äiti teki ruokaa, pesi pyykkiä. En osannut antaa tälle mitään arvoa. En kokenut kiitollisuutta. 

Olin kuitenkin päässyt opiskelemaan yliopistoon ja kävin siellä sitten. Minulla ei jossain mielessä ollut sellaista nuoruutta mikä opiskelijoille usein ajatellaan olevan. Koska opiskelupistäytymisten jälkeen olin vain kotonani täysin yksin. 

Loppujen lopuksi jotenkin kehityin ja aikuistuin ja sain muutettua kotoa pois. 

Tuolloin aivan tuurilla löysin myös monta aidosti hyvää ystävää. Minkäänlaista tyttöystävää en kuitenkaan ole koskaan löytänyt.

Lopulta valmistuin yliopistolta ja ihme kyllä sain töitäkin 32-vuotiaana. Tuota ennen en ollut tehnyt elämässäni päivääkään töitä. Sain myös pysyvän työpaikan melko nopeasti. Tämä oli mahdollista ensinnäkin valtavalla tuurilla, mutta myös siksi että minun alallani ei välitetä mistään muusta työkokemuksesta (sitähän ei CV:ssä ollut).

Olin töissä yli vuosikymmenen, mutta sitten pää ei enää kestänyt. Olen nyt irtisanoutunut. Täytän muutaman vuoden päästä 50. Olen melko varma, etten tule koskaan elämässäni enää pääsemään töihin. Ei Suomessa sellaista tapahdu minun kaltaiselleni ihmisille. Että... elän kai loppuikäni tuilla ja kuolen pois.

Yhteenvetona siis: oli aika epätyypillinen ja nihkeä alku elämällä, sitten hyvä vaihe ja nyt sitten pitkä liuku uuteen syrjäytymiseen ja hautaan. Minullahan meni kyllä paremmin kuin muilla tuon ikäisenä kotoa muuttaneilla, mutta lopulta en sitten jaksanut loppuun asti :).

Ei ole noloa mielestäni, elämä yllättää ja ei ikinä voi tietää täysin toisen tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu yli 18 vuotiaana vanhempien luona, niin on täysi epäonnistunut luuseri

Harvoin luusereilla on säästöjä kun taas aikaisin muuttaneilla on Kelan kultakortti kädessä.