Gallup: Millainen sisko olet? Ja millaisissa väleissä olet sisarustesi kanssa?

Viimeiset 15vuotta olen ollut ihan ok-sisko. Kannustan, minkä voin ja osaan. Sisareni on minulle tärkeä ja toivon, että hänen elämänsä järjestyy parhain päin. Kade en ole hänelle mistään.

olen huono, jos siskoltani kysytään. Ei pidä minkäänlaista yhteyttä eikä ole selittänyt asiaa. Ei myöskään reagoi millään tavalla yhteydenottoyrityksiini. Veljelleni olen äidillinen sisko, mutta missään tapauksessa suhde ei ole "tasapuolinen" veljen ongelmista johtuen.

Molemmat sisarukseni ovat kuolleet kohtuun, toinen viikkoa ennen laskettua aikaa. Ei tule perintöriitoja. Mieluummin ottaisin elävät sisarukset ja perintöriidat kuin tämän tilanteen.

Pidämme yhteyttä harvakseltaan ja välit ovat asialliset. Pidän heistä enemmän kuin näytän. Esimerkiksi yhden sisaruksen sairastuminen sai minut itkemään viikkoja, vaikka en osannut sanoa hänelle juuri mitään. En osaa/kehtaa näyttää heille tunteitani.



Olen salaa hyvä sisko. Harmi vaan, etteivät he sitä tiedä. : (

Emme ole sillä lailla läheisiä että tapaisimme koko ajan, mutta meillä on tosi hauskaa silloin kun tapaamme.



Kilpailuasetelmaa meidän välillemme ei ole koskaan päässyt muodostumaan, sillä meillä on niin erilaiset vahvuudet ja heikkoudet, että kilpaileminen olisi aivan typerää.



Pidän veljestäni niin paljon ettei mua edes häiritse se että epäilen vanhempienikin pitävän siitä enemmän kuin minusta. Minä olen kulmikkaampi persoona ja olen pienestä pitäen riidellyt vanhempieni kanssa enemmän, joten lienee luonnollistakin että ne viihtyvät paremmin sopuisan veljeni kanssa.

vaikka on mua yli 10 vuotta nuorempi. Ollaan tekemisissä joka viikko, vähintään soitellaan kerran-kaksi. Myös veljen kanssa olen läheinen, tavataan ainakin kerran kuussa (asuu kauempana) ja apua saan ja annan aina kun on tarpeen. Kuten joku sanoi, ystäviä on tullut ja mennytkin, mutta sisko on ja pysyy, satunanisista riidoista huolimatta. =D

Ei tulisi mieleenkään kilpailla. Jos sisko jotain tavitsee ja voin häntä auttaa niin teen sen. Annan vaikka munuaiseni tai vuokraan kohtuni. Niin ihani siskoja mulla on :).

Minulla 2v nuorempi veli ja 8v nuorempi sisko. Heidän ja lastensa puolesta kyllä paljon olisin valmis antamaan =)

mutta välillä mua vaivaa kateellisuus vanhempaa siskoani kohtaan. Tiedän, että kateellisuus on huonommuutta ja sen tunnetta. Jotenkin olen aina kokenut, että isosiskoni on tehnyt pienestä pitäen kaikki paljon paremmin kuin minä ja saanut siitä hyvää palautetta. Meillä on silti myös isosiskon kanssa hyvät välit, mutta aikoinaan käytiin kovat riidat osaksi näiden ongelmien takia. Nuorempia sisaruksia en kadehdi ollenkaan, vaikka heille tapahtuisi mitä ja vaikka menestyisivät minua paremmin esim. koulussa tms. Jotenkin sellaista tunnetta ei vain tule, vaikka kuinka järkikin sanoisi, että juuri minua nuorempi sisko on se jonka elämässä on tapahtunut kaikkea "hyvää". Ehkä kaikki juontaa lapsuudesta, kenties olen jotenkin jäänyt huomiotta pienenä. SIlti tunnen saaneeni hyvän lapsuuden ja kotona olen saanut kasvaa, eli ei olla oltu koskaan päiväkodissa. Muistan lapsuudesta sen, että pelkäsin, että jonain päivänä vanhemmat pakkaa tavarat ja ottaa isosiskon ja lähtee pois. Näin monta kertaa sen unen ja muistan sen vieläkin vaikka en sitä unta näe enää. En tajua mistä nämä tunteet siis kumpuaa.

Ainut lapsi olen

jokainen on aina keittänyt oman soppansa.



Nyt en ole enää kenenkään sisaren kanssa tekemisissä - enkä aio. Mitta tuli kerralla täyteen. Omalta kannalta surullista se on ja surullisemmaksi sen tekee se, että minun oletetaan aina olevan se, jolle voi sanoa kaiken päin naamaa ja minun pitäisi se vaan niellä.



Olen tällä hetkellä oikeastaan hyvin katkera, mutta yritän selvitä siitä ajattelemalla, että ei minun olisikaan pitänyt sietää tälläistä kohtelua - ja näin ollen he eläköön omaa elämäänsä ja minä elän omaani.

Kyllä kannustan ja tuen veljenäni aina kun tarpeen. Ollaan kaikin puolin läheisiä, ja perheemme ovat paljon keskenään tekemisissä. Olen hyvä ystävä veljen vaimonkin kanssa.



Perinnönkin jaoimme jo joitakin vuosia sitten - ilman ensimmäistäkään riitaa muuten. Jaettavaa oli sen verran paljon ettei tarvinnut riidellä:-)

:)

Meillä on ikäeroa 3 vuotta. Minä siis nuorempi. Olemme päivittäin puhelin yhteyksissä ja joka kerta kun on mahdollista nähdään, ollaan ja nauretaan.(Asutaan kaukana toisistamme )

Murrosikä oli rankka, tapeltiin niin että äityi joskus käsirysyksi.

Siskoni on paras ja luotettavin kaverini . . ja rakastan häntä aivan kamalasti!!

T:Hannibal : )

p.s. Kasulle terkkuja mikäli vielä pyörit täällä : )!

meille voi tulla siskot milloin vaan yöksi ja

kesämökillekin yhtäaikaa



kerään sisarusten lapsille lakanoita ja muitakin kapioita

Mulla on pikkuveli joka on mua 6v nuorempi. Asuvat tässä aika lähellä (alle 10km).



Ollaan kohtuullisen läheiset, tiietään molemmat et jos apua tarttee toisiltamme sitä saamme. Mut muuten ei ollakkaan sitten missään tekemisissä. Veljen vaimo on kai jonkin sortin kummajainen ei aina edes tervehdi, jos sinne menemme ja voi istua selin meihin ja lähtä pois. Sen takia emme käy heillä kovin usein, eivätkä he käy meillä kylässä kuin lasten syntymäpäivinä.



Tahtoisin olla läheisempi veljeni kanssa ja tahtoisin olla läheisempi veljen lasten kanssa (vanhimman kanssa onneksi olenkin). Vaimolle on nyt aivan sama, jos hän ei halua ystävyyttäni en sitä tuputtamaan ala.

Veljeni on 3 vuotta nuorenpi emmekä pidä oikeastaan minkäänlaista yhteyttä muuten kuin vanhempiemme kautta. Asumme tosin eri maissakin, mutta välimme ovat aina olleet etäiset. Veljelläni on jonkinasteinen asperger-syndrooma (ei diagnosoitu, oma päätelmäni) mikä tekee hänestä todella rasittavan eikä hänen seurassaan jaksa kauan olla. Välitän hänestä kyllä ja toivon kaikkea hyvää, mutta tosiaan mitän sen kummempaa yhteyttä emme pidä. - Hän on todennäköisesti minulle katkera koska itse olen ihan normaali ja sosiaalisesti lahjakas, mutta itse lähinnä säälin häntä ja jos voittaisin lotossa niin hän kyllä olisi niiden ensimmäisten joukossa joiden kanssa jakaisin voittopotin!

Nuorimpaan siskoon kaikkein läheisimmät välit. Toiseksi nuorimpaan myös läheiset välit, mutta nuorimman ja tämän keskimmäiset välit jäätävän kylmät ja riitaisat. Lapsena välit veljen kanssa hyvin läheiset, nykyisin emme pysty keskustelemaan enää mistään - olemme kasvaneet täysin erilleen.

Siskoni on minulle läheisin ihminen maailmassa, läheisempi kuin miehenikin jopa.



Kaverit ja miehet menee ja tulee, mutta sisaruuteen synnytään, se pysyy. Siihen voi luottaa.



Meillä on siskon kanssa 7 vuotta ikäeroa. Slti ollaan toistemme parhaat ystävät. Meillä on esim. sisäpiirinjuttuja ja muutenkin tismalleen samanlainen huumorintaju.



Välillä riidellään, mutta se kuuluu elämään. Siskolle voi turvallisesti purkaa mieltään kun tietää, että tämä ei silti hylkää.



En voisi kuvitellakaan, että siskon kanssa ryhdyttäisiin joskus esim. perinnöstä tappelemaan. Kyllä sisko on omaisuutta tärkeämpi.

Mulla on ihan sama tilanne, paitsi etä veljelläni ei ole "todettu" mitään ongelmia kun hän on omasta mielestään niin hyvä käsittelemään asioita. On myös uhkaillut olemata koko sukuun missä yhteydessä eikä juuri olekaan. Käytännössä minä olen se, johon välit on kokonaan katkaistu vaikka en ole sitä mitenkään ansainnut. Olen yrittänyt lähentyä, mutta se on aina loppunut yksipuolisuuteen ja siihen että hän loukkaa minua yhä pahemmin. Syyllinen olen minä koska loukkaannun. Hänellä on ihan vääristyneitä käsityksiä minusta ihmisenä, olen jotenkin saanut kaikki paskat niskaani. Ei voi mitään. Asia on tuottanut vuosikausia surua mutta on vain hyväksyttävä.