Lue keskustelun säännöt.
Puolison vammat estävät täysipainoista elämää.
01.08.2025 |
Mieheni oli naimisiin mennessämme varsin liikunnallinen ja urheilullinen, tykkäsi käydä konserteissa ja muutenkin aktiivinen. Nyt hänellä on ollut selkäleikkaus ja polvikin alkanut oireilla, ja pääsee varsin huonosti kävelemään puhumattakaan siitä, että jaksaisi lähteä seisomaan tai olemaan jalkojensa varassa useampia tunteja konsertteihin tai festareille. Myös unelmoimamme patikkaretket jäivät haaveeksi eläkeiän kynnyksellä, samalla kun näyttää nyrpeätä naamaa jos olen lähdössä naisystävieni kanssa usein aktiviteetteihin.
Itsellänikin toki vähän huono omatunto lähteä itsekseni tai ystävieni kanssa liikkeelle tällaisiin rientoihin, kun toinen näyttää alakuloista naamaa. Mutta nyt tuntuu vähän, että elämä kutistuu vähän liian pieneen piiriin. Kaiken lisäksi hänellä on sellainen alkoholiongelma, että on kokenut nuorempana asian suhteen perhetraumoja, ja kontrolloi minunkin viinin juomistani mainiten aiheesta, jos sattuu menemään viisi tai kuusi lasillista illassa.
Aiheista on keskusteltu lukuisat kerrat, mutta ratkaisua kutistuvaan elämänpiiriin ja toisen pahaan mieleen ei oikein tunnu löytyvän. Sinänsä surettaa, kun muuten hän olisi ihana mies. Ounastelen tiettyä läheisriippuvaisuutta tässä.
Onkohan muilla kokemuksia, ja miten eteenpäin?
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentaahan se juopon miehenä olo.
Aikuiset istuvat konserteissa.
Siis puolison masennus estää täysipainoisen elämän. Konserttiin ja ihmisten ilmoillehan sen voisi kärrätä vaikka pyörätuolissa.
Myötä ja vastamäessä.
Sinun pitäisi hiljentää omaa menojalkaasi miehen tahtiin. Olettehan jo aika vanhojakin.
Mitä, jos menisitte festareille niin, että työnnät miestäsi pyörätuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vähemmästäkin masentuu jos on ollut urheilullinen ja aktiivinen ja sitten terveysongelmien vuoksi ei enää pystykään sellaiseen elämään jonka haluaisi. Pystytkö asettumaan puolisosi asemaan millään tasolla? Vai koetko tilanteen ikävänä vain omista näkökulmistasi katsottuna?
Näinhän se on. Hän on myös huomattavasti itseäni passiivisempi ottamaan yhteyttä omiin ystäviinsä, vaikka olen koettanut rohkaista siihen ja toivoo enemmän hiljaisia koti-iltoja. Tässä taitaa olla nyt sellainen eri elämänvaiheiden ristiriita, joka on vain jotenkin käsiteltävä. Hänen kannaltaanhan tilanne on varmasti ikävämpi kuin itselläni. Tähän nyt vinkkejä, miten muut päässeet näistä eteenpäin? Itselleni tuo miehen pintaan hiipivä kontrollointitaipumus ehkäpä enemmänkin rasittaa, kuin se, että en saa häntä itselleni mieluisiin asioihin niin usein kumppaniksi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pitäisi miehesi elämään saada uutta sisältöä. Hänelle omia harrastuksia, niin sinä voit sitten patikoida.
Lisäksi, olisiko mahdollista tehdä myös matalan kynnyksen retkiä. Moni laavupaikka on esteetön. Voisitte nauttia eväät ja ihastella maisemaa. Hän voisi jäädä nuotiolle nauttimaan näkymistä ja ulkoilmasta ja sinä voisit tehdä lenkin.
Meillä sama juttu. Lisäksi mies on lihottanut itseänsä yli 30 kiloa, joka on aiheuttanut paljon lisäsairauksia. Kotonako nyt sitten pitäisi vaan istua miehen ehdoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei voi raitistua kun sinä juot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentaahan se juopon miehenä olo.
Aikuiset istuvat konserteissa.
Eihän se mies juoppo ole, vaan niin kontrolloiva ettei annan kenenkään muunkaan juoda yhtään.
5-6 annosta on aika paljon naiselle kerrallaan. Sun käytös varmaan muuttuu aika tavalla tuon juotuasi vaikket itse huomaakaan.
Sitten: Onko miehellä käytössä kaikki mahdolliset apuvälineet: pyörätuolit ja kävelytuet? Noiden kanssa festareihin ja konsertteihin. Sinä saatat apuna päästä jopa ilmaiseksi.
Patikkaretket: on paikkoja, joissa on myös pyörätuolille edes lyhyitä reittejä. Oletteko kertaakaan käyneet näissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi raitistua kun sinä juot.
Minä ymmärsin kyllä, että mies on niin raivoraitis, että kontrolloi muidenkin juomista.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi raitistua kun sinä juot.
Mies lähes täysraitis. Hänellä ongelma lähinnä se, että oma mielestäni kohtuullinen juominen pelottaa häntäkin. Tilanne ja hänen kommentointitaipumuksensa pahentunut noiden vastoinkäymisten myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on polvikuluma ja jalka turvonnut, ei pysty kävellä. Mutta hän pyöräilee polkupyörällä ja se ei satu, kun paino ei ole polven päällä. Myös uiminen sujuu.
Voisiko apn mies käydä jossain AA-ryhmässä tai A-killassa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vaan nosta kytkintä?
Niin,pistä äijä mäkeen muovikassi kainalossa kimpsuineen ja hommaa uusi ukko...sujuu nussiminenkin uudella innolla..
Vierailija kirjoitti:
5-6 annosta on aika paljon naiselle kerrallaan. Sun käytös varmaan muuttuu aika tavalla tuon juotuasi vaikket itse huomaakaan.
Sitten: Onko miehellä käytössä kaikki mahdolliset apuvälineet: pyörätuolit ja kävelytuet? Noiden kanssa festareihin ja konsertteihin. Sinä saatat apuna päästä jopa ilmaiseksi.
Patikkaretket: on paikkoja, joissa on myös pyörätuolille edes lyhyitä reittejä. Oletteko kertaakaan käyneet näissä?
Miehelläni tuntuu olevan suurempi tarve tehdä asioita jatkuvasti minun kanssani kuin päin vastoin. Teemme asioita kyllä yhdessäkin, lähes päivittäin. Meillä nyt tilanne myös näistä asioista johtuen sekin, että olen nykyisellään huomattavasti miestäni isompituloinen, ja olisi kerrankin itsellänikin varaa mennä eri paikkoihin ja myös aikaa, kun lapset lähteneet jo maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi raitistua kun sinä juot.
Mies lähes täysraitis. Hänellä ongelma lähinnä se, että oma mielestäni kohtuullinen juominen pelottaa häntäkin. Tilanne ja hänen kommentointitaipumuksensa pahentunut noiden vastoinkäymisten myötä.
Viinipullollinen kerrallaan ei ole kohtuukäyttöä mutta olet ilmeisesti sen verran tottunut että ei tunnu missään. Miehesi saattaa siis olla oikeassa.
Se on aivan peestä elää vammaisena ja pystymättä olemaan niin aktiivinen kuin haluaisi. Mutta ap miten et huomioinut tätä, kun aloit parisuhteeseen/menit naimisiin? Siinä on meinaan ideana, että toiseen sitoudutaan tilanteista huolimatta (poislukien fyysinen tai henkinen pahoinpitely). Se olisit yhtä hyvin voinut sinä, ja voit vieläkin tulla olemaan myös sinä, joka menettää toimintakykyään.
Vähemmästäkin masentuu jos on ollut urheilullinen ja aktiivinen ja sitten terveysongelmien vuoksi ei enää pystykään sellaiseen elämään jonka haluaisi. Pystytkö asettumaan puolisosi asemaan millään tasolla? Vai koetko tilanteen ikävänä vain omista näkökulmistasi katsottuna?